IRC-Galleria

Tahdon hoitaa omat asiani
ja tehdä muista murskaa.
Repien, rusentaen,
murskaten, pistäen.
Kuljen pitkin puutarhan aitaa
ja tunnen halun uudelleen.
Minun täytyy tuhota,
mutta vain jos se ei kuulu minulle.
Minun täytyy tuhota,
mutta vain jos se ei kuulu minulle.

Ei.

Otan teidän omaisuutenne,
tuhoan ne.
Sahaten, irroittaen,
ei kysyen, paiskoen.
Ja nyt kunnon oppitunti
repien nuken päätä.
Satuttaen, repien, syövyttäen,
tuhoten.
Mutta vain jos se ei kuulu minulle.
Minun täytyy tuhota.

Ei.

Haluaisin tuhota jotain,
mutta vain jos se ei kuulu minulle.
Haluan olla kiltti poika,
mutta halu voittaa minut.
Minun pitää tuhota,
mutta vain jos se ei kuulu minulle.

Ei.

Repien, paiskoen,
murskaten, pistäen,
leikaten, varastaen,
ei kysyen, paiskoen.
Repien, satuttaen,
polttaen, sitten juosten.
Sahaten, irroittaen,
rikkoen, kostaen.

Hän tapasi tytön joka oli sokea.
Jakoi tuskan ja ajatukset.
Hän näki taivaalla tähdenlennon
ja toivoi että tyttö näkisi.

Tyttö avasi silmänsä
ja jätti pojan vielä saman yön aikana.

Sädehtien hän tuli luokseni.
Muistan sen kuin eilisen päivän.
Olin niin nuori,
olin häpeissäni,
mutten kuitenkaan katunut sitä.

Hän voihki sanoja kasvoilleni
himokkaalla kielellään.
En ymmärtänyt hänen puhettaan.
En kadu sitä.

Oi, en yhtään mitään.
Oi, en kadu yhtään mitään.

Jättäessäni hänen ihonsa
kevät vuoti verta Pariisissa.

En tunnistanut kehoani.
Kauhistuin näkyä
joka paljastui valossa.
En kadu sitä.

Olin myyty pehmeille huulillensa,
jatkuvasti kosketellen.
Jättäessäni hänen suunsa
aloin palella.

Hän voihki sanoja kasvoilleni
himokkaalla kielellään.
En ymmärtänyt hänen puhettaan.
En kadu sitä.

Oi, en yhtään mitään.
Oi, en kadu yhtään mitään.

Jättäessäni hänen ihonsa
kevät vuoti verta Pariisissa.

Vaimea kuiskaus sylissäni,
hienoisin äänin,
puhuen paljon ja sanoen vähän.
Hän tuntui hyvältä.

Hän voihki sanoja kasvoilleni
ja kumartui syvään.
En ymmärtänyt hänen puhettaan.
En kadu sitä.

Oi, en yhtään mitään.
Oi, en kadu yhtään mitään.

Jättäessäni hänen ihonsa
kevät vuoti verta Pariisissa.

On kaunista hänen uidessaan rintaa,
silloin näen hänen ytimeensä.
Ei että rinnat olisivat kauniit,
uin vain hänen perässään.
Kipinöivä tomu virtaa keskeltä,
ilotulitus syöksyy hänen haarastaan.

Tuli ja vesi eivät sovi yhteen.
Ei niitä voi sitoa, ei voi liittää.
Uponnut kipinöiksi, olen tulessa
ja olen poltettu vedessä,
poltettu vedessä.

On kaunista hänen uidessaan alasti,
silloin haluan nähdä hänet takaa.
Ei että rinnat olisivat viehättävät.
Hänen jalkansa aukeavat kuin sakset,
sitten piilopaikastaan, liekki
hohtaa kuumana hänen haarastaan.

Hän ui ohitseni eikä huomaa minua.
Olen hänen varjonsa, hän seisoo valossa.
Ei toivoa, ei luottamusta.

Tuli ja vesi eivät sovi yhteen.
Ei niitä voi sitoa, ei voi liittää.
Uponnut kipinöiksi, olen tulessa
ja olen poltettu vedessä.
Näin veri kiehuu lanteillani.
Tartun häneen märin käsin.
Sileänä kuin kala ja kylmänä kuin jää,
hän ei tuhlaa itseään minuun,
tiedän.

Tuli ja vesi eivät sovi yhteen.
Ei niitä voi sitoa, ei voi liittää.
Uponnut kipinöiksi, olen tulessa
ja olen poltettu vedessä.

Tyttö näki pienen ruusun,
se kukki korkeuksissa.
Hän kysyi rakkaimmaltaan
voisiko tämä hakea sen hänelle.

Hän tahtoo ja sillä hyvä.
Niin se on aina ollut ja tulee olemaankin.
Hän tahtoo ja on jo tullut tavaksi:
mitä hän tahtoo niin sen hän saa.

On kaivettava syvälle
jos haluaa puhdasta vettä.
Ruusunpuna, oi ruusunpuna.
Isot kalat uivat syvissä vesissä.

Poika kiipeää vuorta tuskissaan.
Hän ei välitä näköalasta,
vain pieni ruusu on hänen mielessään.
Hän hakee sen rakkaimmalleen.

Hän tahtoo ja sillä hyvä.
Niin se on aina ollut ja tulee olemaankin.
Hän tahtoo ja on jo tullut tavaksi:
mitä hän tahtoo niin sen hän saa.

On kaivettava syvälle
jos haluaa puhdasta vettä.
Ruusunpuna, oi ruusunpuna.
Isot kalat uivat syvissä vesissä.

Hänen saappaansa alla irtoaa kivi,
ei tahdo enää pysyä kalliossa kiinni.
Huuto kuuluu kaikkialle.
Kivi ja nuorukainen putoavat molemmat maahan.

Hän tahtoo ja sillä hyvä.
Niin se on aina ollut ja tulee olemaankin.
Hän tahtoo ja on jo tullut tavaksi:
mitä hän tahtoo niin sen hän saa.

On kaivettava syvälle
jos haluaa kpuhdasta vettä.
Ruusunpuna, oi ruusunpuna.
Isot kalat uivat syvissä vesissä.

Rakastan sinua.
En rakasta sinua.
En rakasta sinua enää.
En rakasta sinua enempää tai vähempää kuin sinä,
silloin kun sinä rakastit minua.
Silloin kun sinä vielä rakastit minua.

Kauniit tytöt eivät ole kauniita.
Lämpimät kädet ovat niin kylmät.
Kaikki kellot ovat pysähtyneet.
Enää nauru ei pidennä ikää ja pian:

Etsin sinua valon takaa,
missä olet?
En halua olla niin yksin,
missä olet?

Kauniit tytöt eivät ole kauniita.
Lämpimät kädet ovat niin kylmät.
Kaikki kellot ovat pysähtyneet.
Enää nauru ei pidennä ikää ja pian:

Etsin sinua valon takaa,
missä olet?
En halua olla niin yksin,
missä olet?
Etsin sinua joka kiven alta,
missä olet?
Vaivun uneen puukon kanssa.

Missä olet?

Sillalla, melko korkealla,
mies pitää käsiään avoinna.
Siinä hän seisoo ja epäröi yhä.
Ihmiset alkavat heti parveilla.
Minultakaan ei jää näkemättä.
Haluan nähdä sen läheltä,
menen ensimmäiseen riviin
ja huudan.

Mies haluaisi kiivetä sillalta alas.
Ihmiset vihastuvat.
He muodostavat tiiviin joukon
eivätkä halua päästää miestä alas,
joten hän kiipeää takaisin ylös.
Ja ihmisjoukko alkaa raivota,
he haluavat hänen sisälmyksensä
ja he huutavat:

Hyppää,
pelasta minut.
Hyppää,
älä petä minua.
Hyppää vuokseni.
Hyppää valoon,
hyppää.

Mies alkaa nyt itkeä
(pilvet liikkuvat salaa)
kysyen itseltään mitä olen tehnyt.
(auringon edessä alkaa tulla kylmä)
Halusin vain nähdä näköalan
(ihmiset lähtevät rivistä)
ja katsella ilta-taivaalle.
Ja he huutavat:

Hyppää.

He huutavat:
Hyppää,
pelasta minut.
Hyppää,
älä petä minua.
Hyppää vuokseni.
Hyppää valoon,
hyppää.

Pilvet liikkuvat salaa,
auringon edessä alkaa tulla kylmä,
mutta tuhannet auringot paistavat vain sinulle.
Ryömin sillalle salaa
ja takaapäin potkaisen häntä selkään.
Vapautan hänet tästä häpeästä
ja huudan hänelle:

Hyppää.

Hyppää,
vapauta itsesi.
Hyppää,
älä petä minua.
Hyppää vuokseni.
Hyppää,
älä petä minua.

Minä menen kuusimetsään
Missä näin hänet viimeksi
Mutta ilta heittää vaatteen maan päälle
Ja metsän laitojen teiden päälle
Ja metsä on niin musta ja tyhjä
Voi minua, oi voi
Eivätkä linnut laula enää

Ilman sinua en voi olla
Ilman sinua
Kanssasi olen yksinäinen myös
Ilman sinua
Ilman sinua lasken tunteja
Sinun kanssasi sekunnit seisovat
Ne eivät ole sen arvoisia

Oksilla ojissa
On nyt hiljaista ja elotonta
Ja hengittäminen käy niin vaikeaksi
Voi minua, oi voi
Eivätkä linnut laula enää

Ilman sinua en voi olla
Ilman sinua
Kanssasi olen yksinäinen myös
Ilman sinua
Ilman sinua lasken tunteja
Sinun kanssasi sekunnit seisovat
Ne eivät ole sen arvoisia

Tule veneeseeni
Myrsky on nousemassa
Ja on tulossa yö

Mihin haluat mennä
Niin täysin yksin
Sinä ajaudut pois

Kuka pitää kättäsi
Kun se vetää
Sinut alas

Mihin haluat mennä
Niin rajaton
Kylmä meri on

Tule veneeseeni
Syystuuli pitelee
Purjeita tiukasti

Nyt sinä seisot lyhdyn vieressä
Kyyneleet silmissäsi
Päivänvalo laskee sivussa
Syystuuli pyyhkii kadut puhtaaksi

Nyt sinä seisot lyhdyn vieressä
Kasvoillasi on kyyneleitä
Iltavalo ajaa varjot pois
Aika seisoo paikallaan ja tulee syksy

Tule veneeseeni
Ruorimies
Tuntee kaipausta

Tule veneeseeni
Olin paras
Merimies

Nyt sinä seisot lyhdyn vieressä
Kasvoillasi on kyyneleitä
Otat tulen kynttilästä
Aika seisoo paikallaan ja tulee syksy

He puhuivat vain äidistäsi
Vain yö on niin armoton
Lopussa minut on jätetty yksin
Aika seisoo paikallaan
Ja minua paleltaa

Yö avaa hänen sylinsä.
Lapsen nimi on yksinäisyys,
se on kylmä ja eloton.
Itken hiljaa aikaan.
En tiedä mikä nimesi on,
mutta tiedän sinun olevan todellinen.
Tiedän että joskus
joku rakastaa minua.

Hän tulee luokseni joka ilta.
Sanoja ei ole jäljellä sanottavaksi.
Hänen kätensä kaulani ympärillä
suljen silmäni ja vaivun pois.

En tiedä kuka hän on.
Unelmissani hän on todellinen.
Suudelma on hänen intohimonsa,
enkä voi vastustaa.

Odotan tässä,
älä kuole ennen minua.
Odotan tässä,
älä kuole ennen minua.

En tiedä kuka sinä olet.
Tiedän sinun olevan todellinen.
(älä kuole)
Joskus rakkaus näyttää niin kaukaiselta.
(odotan tässä)
En voi hylätä rakkauttasi,
odotan tässä.

Kaikki talot ovat peittyneet lumeen
ja ikkunoissa kynttilänvaloa.
Siellä he makaavat kahdestaan.
Ja minä,
minä odotan vain sinua.

Odotan tässä,
älä kuole ennen minua.
Odotan tässä,
älä kuole ennen minua.

En tiedä kuka sinä olet.
Tiedän sinun olevan todellinen.
(älä kuole)
Joskus rakkaus näyttää niin kaukaiselta.
(odotan tässä)
En voi hylätä rakkauttasi.

Älä kuole ennen minua.

Vanhojen lasten joukon kyyneleitä
Pujotan valkoiseen hiukseen
Heitän märän ketjun ilmaan
Ja toivon olisipa minullakin äiti

Ei ole aurinkoa, joka paistaisi minulle
Ei ole rintaa, joka itkisi maitoa
On vain putki työnnetty kurkkuuni
Ei ole napa vatsassani

Äiti
Äiti
Äiti
Äiti

En voinut imeä äidinmaitoa
En voinut piiloutua mihinkään
Ei ollut ketään, joka antaisi nimen
Siitetty kiireesti ja ilmaan spermaa

Äidille, joka ei koskaan antanut elämää minulle
Vannoin tänä yönä
Lähetän hänellä sairauden
Sitten upotan hänet jokeen

Äiti
Äiti
Äiti
Äiti

Hänen keuhkoissaan elää ankerias
Otsassani on syntymämerkki
Poistan sen veitsen suudelmalla
Joskin kuolen siihen

Äiti
Äiti
Äiti
Äiti!

Hänen keuhkoissaan elää ankerias
Otsassani on syntymämerkki
Poistan sen veitsen suudelmalla
Joskin kuolen verenvuotoon

Äiti
Oh anna minulle voimaa
Äiti
Äiti
Oh anna minulle voimaa
Äiti
Äiti
Oh anna minulle voimaa
Äiti
Äiti
Oh anna minulle voimaa.