IRC-Galleria

itku tuli tänään onnesta ja helpotuksesta sianpaskalta haisevassa olkikasassa klo 08.09 kun sain kuulla että pääsin eläinlääketieteelliseen (ja vittu toisiksi parhailla pisteillä yhteispistekiintiössä, rock on \,,,,/ )

pakko oli istua vaan varmaan 10 minuuttia possujen keskellä ja odotella että kädet lakkaa tärisemästä. panokset olivat kovat; luin 5kk joka päivä, mitään muuta elämää ei ollut. kun sain tänään sen aina paljon puhutun paksun kirjekuoren, missä oli tervetuloa-toivotus uudelta opinahjoltani, oli se kuin olisi tullut maaliin maratonin jälkeen.

se hetki oikeasti kun täti puhelimessa sanoi "ilo kertoa että sun nimi on hyväksyttyjen listalla ja sisälle menit kirkkaasti" on sellanen jonka kokee varmaan elämässään aika harvoin. sydän jätti lyömättä, tunto lähti raajoista, meinasi taju lähteä ja samaan aikaan tuntui kuin joku pato olisi sisälläni murtunut. minä tein sen, vaikka en siihen uskonut kun toukokuisina iltoina istuin 24h-lukusalissa itkua tuhertaen ja inhoten mekaniikkaa. ihana tunne, askeleen lähempänä unelmien toteutumista. kun itkut oli itketty ja kädet lopetti tärisemästä niin sen jälkeen en ole ollut hetkeäkään hymyilemästä , en vain pysty. vaikka tiedän että koulusta tulee rankkaa ja henkisesti raskasta, en voi muuta kuin odottaa sen alkamista.

nyt elämä maistuu makealta, aurinkokin paistaa kirkkaammin. Ja miten aion juhlia? viikonloppu menee heinätöitä tehdessä ja sikoja hoitaessa ;P ei kovin loistokasta, mutta tässä fiiliksessä sekin ihan huippua. jee, pääsee viskelemään 15 kilon paaleja! :P