on se vaan kummallista...
Elämä on joskus todella pelottavaa kun siita nauttii..
Olen löytänyt kodin Turkista. Mutta mikään ei ole pysyvää... Deturin kausi loppuu ja kauhulla ajattelen mitä tapahtuu jos en löydä töitä joulu ja tammikuuksi..
Miten voisin tulla takaisin, se tuntuu kamalalta ajatukselta. Tottakai olisi ihanaa nähdä perhe ja ystävät mutta mun elämä tuntuu niin hyvältä täällä..
Olen löytänyt sen harmonian ja onnen mitä olen monta vuotta etsinyt, kuitenkaan luopumatta itsestäni. En tiedä ymmärtääkö joku mitä tarkoitan. Suomeksi voin hyvin ja turkiksi ben çok iyiyim.
Mulla on pitkästä aikaa suunnitelmia mun tulevaisuudelle. Toivottavasti eivät ole vain unelmia...
kendine iyi bak!
-Cihangir Atalayn kadın Maiju_