IRC-Galleria

Makaan kalliolla katsellen kirkasta taivasta. Ympärilläni on vain metsää, hieman kalliota ja meri.
Lempeä tuuli huojuttaa mäntyjen oksia. Tekisi mieli itkeä, mutta ei ole enää kyyneleitä mitä
vuodattaa.Liikaa tapahtunut lyhyen ajan sisällä.. Liikaa yksinäisiä öitä itkien surua. Miksi hän
lähti? Heidän piti olla yhdessä niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin. Tai jotenkin noin se meni.
En muista enää.En jaksa miettiä. Hän lähti ja jätti minut toiselle, jolle en edes kuulunut.

Nousen istumaan. Katselemaan auringonlaskua. Taivas peittyy punaoranssin eri sävyihin. Olin
monena iltana istunut siinä. Katselemassa merelle auringonlaskun aikaan. Joskus olit mukana. Istuit hiljaa vierelläni katsellen tuota kauneutta kanssani. Et edes yrittänyt saada minua puhumaan. Tiesit, että puhun heti, kun olen siihen valmis.

Tiedän että kerron sen joskus sinulle. Jos vain jaksat odottaa. Epäiletkö odottavasi turhaan? Niin.. En voi tietää sitä. Ehkä odotat.. Ehkä et. Sen näkee sitten.. Tulevaisuudessa.. Tulevaisuus.. Miltä se näyttää? Pitkiltä päiviltä yksin kotona istuen. Odottaen että hän tulee töistä. Ehkä jonain iltoina täällä kalliolla istumista. Ehkä tulet kanssani. Mutta sekin on vain tulevaisuutta. Ei kirjoitettua vielä.

Havahdun kun tulet viereeni. Istut mitään sanomatta viereeni ja kiedot kädet ympärilleni varovasti,
kuin peläten että hajoan palasiksi. En minä hajoa. Olen liian vahva antamaan periksi. Tai sitten seon vain lasikuvajainen ympärilläni. Ehkä olen vahvempi kuin tiedät. Ehkä olen yhtä heikko, kuin luulet. Mutta tiedän, että aika parantaa haavat.

Jonain päivänä olemme vielä naureskelemassa tällä samalla kalliolla.

Rutistat minut hellästi itseäsi vasten. Vilkaisen sinua ja painan pääni olkapäällesi. Hymyilet minulle pienesti ja tiedän sinun tietävän ajatukseni.

Rakastan sinua.