IRC-Galleria

Koska katsoit tämän merkinnän, sinun tulee lukea se nyt kokonaan, sillä tämän avulla saat tietää mitä SINULLE tapahtuu huomenna; on hyväksi sinulle tulevana perjantaina!

Huominen tulee olemaan elämäsi paras päivä: Ihastuksesi pyytää sinua ulos.

Ja mitä perjantaihin tulee: SAAT perjantaina suudelman elämäsi rakkaudelta,eli häneltä.

Mutta, jos sinä et kopioi tätä nyt päiväkirjaasi, niin pelkään pahoin, että et saa tuota suudelmaa ja
sinulla tulee olemaan huono onni rakkaudessa koko loppuelämäsi ajan. :(

Sain tämän ystävältäni, joka sai valita kahden asian väliltä. Minä sain myös valita samoin. Olen valinnut. Nyt on sinun vuorosi valita.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5-vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamuna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Vaihtoehtoja on kaksi

1. Ole hyvä ja kopioi tämä päiväkirjaasi
tai
2. Ole niin kuin tämä ei koskettaisi sinua!

Niinkusta tuo systeri jo mainitsikin,telkut auki lauantaina klo 20.00 mtv3.Sielläpä möllötetään kai yleisössä =),kiitos sissosein...

Ystävä sua tarvitaan

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Nuori nainen ajaa autoaan. Hän on nauttinut alkoholia ja kyyneleet valuvat pitkin hänen poskiaan. Hän uskoo ettei kukaan välitä hänestä. Hän uskoo että hänet on hylätty.
Samassa nainen kuulee kovan äänen ja näkee edessään rekka-auton ajovalot. Kuuluu rysäys. Nainen pudottaa lompakkonsa jossa näkyy kuva pienestä pojasta.
Kaksi päivää myöhemmin tämä sama poika istuu orpokodissa ilman ihmistä joka peittelee hänet nukkumaan. Ilman ihmistä jonka suusta kuulee joka päivä maailman ihanimmat sanat.
Lapsi ei puhu koskaan paitsi tiettyyn aikaan illalla jolloin hän nousee pöydälle seisomaan. Hän katsoo ylös lähettäen lentosuukon ja sanoen: "Hyvää yötä äiti. Mä rakastan sua."

Kopioi tämä omaan blogiisi niin muistat että aina on niitä jotka välittää
<3

Tiistai 22.01.2008
16:09 HUOM!!!!Jatkan minäkin tätä
Huom äidit ja iskät. Lohjalla pyöriskelee pedofiili. Musta mersu, rekkari SIN-936.


Perttilän päiväkodissa oli poliisi
kertonut miehestä ja kertoivat rekisterinron
tämä mies(poliisin vanha tuttu)
oli ilm.perjantaina menny 2:een kouluun sisään.
Lohjalla on kolme eri miestä ja kaikilla musta mersu.
Kohteita on ainakin Perttilä, Nummentausta ja Ojamo Maksjoen välil.
Lapsia pitää valistaa etteivät kulje yksin ulkona.
Sana kiertämään.

Tänään,11.02.2008 kuulin itse asiasta.On nähty kuulema Siuntion ruotsin-kielisellä koululla..koskaan ei voi olla liian varovainen!!!.
Varoittakaa lapsianne!Ps,ilmeisesti sama auto ja henkilö,mutta tästä ei ole varmuutta.

KAIKILLE jotka muistivat!!!

Lapsuus on Neitsyelle asiallista valmistautumista aikuisuuteen. Parasta lapsuudessa on säännöllinen oppimisen ja taitojen hankkimisen riemut. Neitsyt on tunnollinen ja vaatii itseltään paljon ja siten oikaiseekin itseään eikä vanhempien tarvitse usein puuttua tilanteeseen. Neitsyt-lapsi voi olla mielenkiintoinen kasvatettava pienenä koska hänellä on sisäsyntyistä tajua siisteydestä, järjestyksestä ja puhtaudesta. Hän voi varhain oppia säätelemään itseään, ruumiinsa toimintoja ja tulee ”sisäsiistiksi” varhain. Myöhemmin hänestä kehittyy järjestelmällinen ja taitava välineiden, tekniikan taituri poikana tai asiallinen, osaava ja taitavasti ongelmia ratkova tyttö. Pieni Neitsyt ei julista olemassaoloaan vaan tekee itsensä hyödylliseksi varhain, puuhastelee leikeissä, joissa on jokin tarkoitus, opetus tai joiden avulla hän oppii uusia taitoja ja tietoja. Hän auttaa vanhempiaan kykyjensä ja voimiensa mukaan eikä juuri tee itsekkäitä vaatimuksia. Hän suuntautuu todellisuuteen, jossa hänellä on oma tehtävänsä. Elämä ei ole siten pelkkää leikkiä vaan valmistelua suuria tehtäviä varten. Tämä tietoisuus voi tehdä Neitsyt-lapsesta hieman totisen tai sitten hän jättäytyy vapaaehtoisesti muiden, valovoimaisempien sisarusten varjoon. Vanhempien voi olla tarpeellista kannustaa ja rohkaista Neitsyt-lastaan ilmaisemaan tarpeitaan ja halujaan.

Neitsyt-lapsi viihtyy koulussa tavallisesti hyvin. Koulu on hyvä paikka oppia uusia asioita, hioa itseä ja omia kykyjä yhä pidemmälle. Koulussa on asiat järjestyksessä, on kuriakin vielä, on selvät työskentelytavat. Tämä kaikki miellyttää pikku-Neitsyttä, jonka sisäisiin varusteisiin kuuluu vaatimus elämän järjestyksestä ja menetelmällisyydestä. Kaiken pitää tapahtua sovitussa järjestyksessä ja alimmalta puolapuulta noustaan ylemmäksi. Neitsyen sisäinen maailma vastaa paljon keskiaikaista oppipoika-kisälli-mestari –hierarkiaa. Neitsyen vahvat alueet koulussa ovat käden taidot, sommittelua vaativat tehtävät, mutta teoriassa hän voi olla myös tasaisen vahva alkaen luonnontieteistä ja päätyen kielen taitoihin, kielioppiin tai muuhun analyyttiseen mielen toimintaan. Järjestelmällisyys ja menetelmien hallinta voi johtaa aikuisena myös moninaisiin virkarooleihin.

Mitä välii, älä vinee!
19.7.2006 23:58
Kukaan ei ole koskaan sanonut, että minun pitäisi kuolla pois. Ikinä minulle ei ole myöskään tokaistu, että "et viittis laittaa valoja päälle, nyt ei eletä 70-lukua".

Se on kuitenkin edessä: lapseni lähenevät murrosikää. On oltava valmis.

Amerikkalainen, edesmennyt komedienne Erma Bombeck sanoi aikoinaan, että vanhemmista tulee teini-ikäisten silmissä yhtä kiinnostavia kuin keittiön yleiskoneista. Bombeck kuvaili:

- Murrosikäinen lapsesi tulee kotiin, katsoo sinua silmiin ja kysyy, onko kukaan kotona.

Sen lisäksi, että teineillä on omasta mielestään lyömätön ironian taju, heidän fyysiset ruumiintoimintonsa hidastuvat. He nousevat kesäisin puolilta päivin, siirtävät kehonsa aamiaispöydän ääreen (ensin alavartalo, sitten ylävartalo) ja osoittavat heikkoja elonmerkkejä.

Et voi ikinä tietää, onko heillä nälkä. Nälkä "ei ole heidän päätettävissään".

Heitä pitää ymmärtää, sillä he ovat siirtymässä aikuisuuteen. He voivat olla järkyttyneessä mielentilassa. Ussanmaikka on saattanut kertoa juuri kesäloman kynnyksellä, että hän säästää itseään Jeesukselle ja on siis ikuinen neitsyt.

Ei sellaisesta heti toivuta.

Murrosikäisten elämä on "ihan"-elämää. Suurin osa asioista on "ihan sama". Sitten on myös "ihan hyvä".

Kun murrosikäinen pitää luokassa esitelmän ja muut arvostelevat sen, opettaja voi kirjata 28 kertaa "ihan hyvä". Murrosikäisille myös kuuluu aina "ihan hyvää" - jos on siis pakko vastata niin typerään kysymykseen.

Ja aina joku urpo kysyy.

Turussa neljätoistavuotias tyttö istui lääkärin vastaanotolla. Lääkäri - teinipoikien isä itsekin - jutteli kesästä ja kysyi, mitä tyttö on tehnyt, mitä on tullut puuhailtua. Teini katsoi äitiään. Siis niinku mitä? Sitten hän katsoi lääkäriä hitaasti, kurtisti kulmiaan ja selvensi:

- Ai siis koska. Ai siis nyt vai?

Lääkäri katsoi äitiä ja viestitti, että samassa veneessä ollaan. Onneksi kumpikaan ei erehtynyt mielistelemään tyttöä oman aikansa antiikkisilla heitoilla, kuten "faijas oli kun sua teki", "housuissas on" tai "mä kerron susta äidille".

Murrosikä on elämänvaihe, jolloin aikuisten tekemiset eivät kiinnosta. Se osoitetaan lisäämällä verbaaliseen viestintään ns. teinisoundi eli vokaalien liioitteleva venyttäminen. Sävy on halveksivan säälivä.

- Älääääää taaaaaaas jaksaaaaaa.

Tälle sairaudelle on vain yksi parannuskeino: aika. On kuitenkin selvää, että tulevaisuudessa evoluutio surkastuttaa teinien jalat ohuiksi tikuiksi. Heidän suunsa kasvavat salamipitsan muotoisiksi, ja korvat venyvät niin, että isoimmatkin kuulokkeet mahtuvat korvalehtien sisään. Peukalot kasvavat kaksi kertaa isommiksi ja vaihtavat paikkaa.

Teiniä juttu ei naurata:

- Mitä sä heität, kiviäkin kiinnostaa.

Eli jos kiviäkin kiinnostaa, niin ei siis kiinnosta pätkääkään. Evvk, ihan sama, mitä välii, älä vinee (valita)!

Ei siinä voi itse kuin huudahtaa OMG (oh my god) tai LOL (laughing out loud) ja todeta, että teinin musta t-paita, jossa lukee Violent Femmes (väkivaltaiset naiset), on kerrassaan upea.

Se on bändi, urpo.

Jemina on sitten pipi,antibioottikuuri iski päälle taas.On raukka todella veto pois =(.
Olimme vkl. Hangossa.Kiitos mukavasta illasta ; ).Ei siitä sen enempää....Pois tullessa satoi lunta ja keli oli tosi huono,mutta varovasti ajellen pääsimme ehjänä kotiin.Matkalla oli kuitenkin jo auto ojassa,ja niinkuin kuuluu kävin kysymässä tietenkin asianmukaisesti tilanteen ja hinuri oli tulossa,hyvä että siinäkin selvisi henkilö säikähdyksellä.
Vapaa vkl. olis tulossa,ja jotain pitäis siihenkin keksiä,onko ideoita?