IRC-Galleria

"Tomorrow I'll be like:
'Where am I?'
'What's your name?'
'Gotta go, I'm glad you came.' "

Deeppiä shittiä.

(Ex tempore Tanchester: kaksi päivää absinttia ja rommijaffaa/jommiraffaa, terapeuttisen paskaa läppää ja hyvää jumitusta. Musiikkia! Juna niin täynnä että joutui taas istumaan lattialla 4,5 tuntia, mutta sekään ei oikeastaan haitannut.)

Ensimmäistä kertaa muuten Ouluun palaaminen tuntui palaamiselta takaisin arkeen. Ajattelin tilata levyjä.

Vulcanalia tuli juhlittua. Heiluin kameran kanssa häiritsemässä ihmisiä koko illan, aamulla laskeskelin että kuvamateriaalia on noin 500 kuvan edestä. Toisaalta varsinkin loppuillan kuvat ovat hyvin pitkälti deletoitavissa yleisen (humala)noisen takia.
Selviydyttyäni jatkopaikasta kämppäkotiin vasta noin tunti sitten on olo hieman vetämätön.

Jospa elämä voittaisi kun käy suihkussa, syö, lataa kuvat koneelle, ilmoittautuu verkkokursseille ettei tarvitse huolehtia enää opintopisteistä tällä syksyllä, siivoa kämpän ja menee ajoissa nukkumaan. Ettei tuijota tietokoneen ruutua koko iltaa lasittuneilla (verestävillä) silmillä kuunnellen Radioheadia liian kovaa kuulokkeilla. Arvatkaa kuinka tulee kuitenkin käymään.

Before you run away from me,
before you're lost between the notes.
Just as you take the mic
just as you dance, dance, dance.

Muistan kun viime talvena eräs ystäväni ohimennen siteerasi The Killersiä ja sanoi jotenkin aina odottavansa jonkun tulevan "to save you from your old ways."

Vaikka konteksti onkin täysin eri, äsken kävellessäni hupun alle piiloutuneena, musiikit korvilla, ulkomaailmasta täysin eristäytyneenä ja neuroottisesti polttaneena, ymmärsin täsmälleen mitä hän silloin tarkoitti.

Vatsanpohjatunteita, liian vähäisiä yöunia ja käsittämättömän suuria katevarauksia pankkitilillä. Epämääräinen ahdistus siitä ettei kaikki tulekaan menemään hyvin. Pitää nukkua enemmän, alkaa toimia kuten vastuullinen aikuinen, mikä on vaikeampaa kuin luulin koska people are really the same everywhere.

Mutta tällä hetkellä ainut asia mielessä on fuck you **** for defining my existence.

Miten on olemassa sellaisia ihmisiä jotka saa kiehumaan niin pahasti raivosta ja turhautumisesta että I want to stand on top of this mountain and yell, mutta samalla ne on niitä ainoita ihmisiä joita ei halua loukata niin pahasti että he koskaan katoaisivat?

(Edit: ehkä liikaa Atmosphere-lainauksia, mutta joskus käy näin.)

Tänään on niin Scar Tissue- päivä.

-Superlative Conspiracy -paita
-The Doorsien The Doors-levy
-toisen kameran laturi
-rahaa

Ensimmäinen viikko takana ja ensimmäinen luento lintsattu. Tai siis nukuttu ohi, jätetty parempaan aikaan, hylätty epätarpeellisena jne, you name it. Kämppis-Laura lähti viikonlopuksi kotiin Espooseen, minä kiertelen paljain varpain ympäri tätä taloa ja tunnen oloni orvoksi. Jos opintotuki on tullut tänään voisin käydä levykaupoilla pitkästä aikaa ja ehkä myös kirjakaupassa. Eilen piti käydä rannalla kuvailemassa, mutta tuulenvoimakkuus oli niin järjetön etten koskaan päässyt taloni takana olevaa puistoa kauemmas, ehkä ehdin tehdä senkin tänään.
Pari asiaa hymyilyttää, eikä vähiten tämä Erykah Badun A.D. 2000 jonka nettikaverini J lähetti viime yönä.

Sitäpaitsi, minulla on ensimmäistä kertaa 18 vuoteen suunnitelma tulevaisuuteni suhteen! Ja se on toteutettavissa.

Asun talossa josta kirjaimellisesti tuulee läpi. On aika slap on a face kun herää aamulla ja ensimmäinen aistimus on hyytävä merituuli joka tunkee jostain ovenraosta. Muutenkin elämä on täällä jonkin verran askeettisempaa kuin koti-kotona, mutta hyvä niin.
Ulkona sataa, enkä jaksa selata läpi kauheaa informaatiomäärää jonka olen taas saanut yliopistolta, enkä jaksa käydä ostamassa ruokaa mutta punaviiniä on, joten ei tässä hätää.
Nyt olisi paikallaan sellainen Jannikan kanssa suunniteltu akateeminen surffausvapaus. Tai kesä.

When I go forwards you go backwards and somewhere we will meet.