IRC-Galleria

A/N olen pahoillani tästä kirjoituksen kamalasta hitaudesta. olen ollut kamalan kiireinen ja kadotin inspiraationi täydellisesti hetkeksi... no joka tapauksessa saisinko pikku pikku kommentteja teiltä ihmiset??


Luku 2. Dracoko puhuu syvällisiä?

Hermione käännähti ympäri ja katsoi virnuilevaa Malfoyta silmiin. "Oliko sinulla jotain asiaa, vai miksi seisot siinä?" tyttö kivahti, koska häntä ei todellakaan kiinnostanut puhua Dracon kaltaiselle paskiaiselle.

"Äläs nyt suutu, minua vain rupesi ihmetyttämään, miksi sinä istut täällä tuulessa ilman takkia?" Malfoy kysyi yllättäen Hermionen täysin. Miksi Malfoy tuollaista ihmettelee? Hän mietti ihmeissään, eikä tiennyt mitä olisi vastannut pojalle.

"No, en jaksanut hakea sitä Rohkelikkotornista ennen tänne tuloa", hän mutisi vastaukseksi, "Olisitko nyt vaan kiltti ja jättäisit minut rauhaan? Minua ei todellakaan huvita juuri nyt puhua sinun kanssasi." Hermione käänsi katseensa pois päin Dracosta, sillä hän ei halunnut todellakaan nähdä pojan ylimielisiä kasvoja ollenkaan. Itse asiassa häntä ei kiinnostanut nähdä ketään juuri nyt. Hän tiesi, että hänen reaktionsa Harryn ja Ginnyn suudelmasta oli ollut hieman liian ylireagoiva, mutta ei voinut sille mitään, että käyttäytyi juhlimisen jälkeen harkitsemattomasti.

Draco ei sanonut mitään, eikä tehnyt elettäkään poistuakseen, mikä ärsytti Hermionea entisestään. Poika istahti Hermionen viereen ja alkoi nakella kiviä järveen. He istuivat pakoillaan sanomatta sanaakaan toisilleen pitkän aikaa kunnes Draco yllättäen alkoi kertoa, miksi hän oli tullut järvelle kävelemään.

"Isäni lähetti minulle vähän aikaa sitten pöllöpostia, jossa kertoi, että hän aikoo heittää minut pihalle kotoa koulun loputtua, ellen minä ole hankkinut itselleni vaimoa", hän sanoi hiljaa jättäen Hermionen kuuntelemaan ihmeissään.

"Isä saa jatkuvasti kaikenlaisia päähänpistoja, mutta tämä on kaiken huippu. Sillä minua ei todellakaan huvittaisi mennä kenenkään kanssa vielä naimisiin", poika jatkoi katse tiukasti maassa, "Tosin eipä minulla mitään paikkaakaan ole, jonnemenisin koulun loputtua. Työtä nyt toki saisin taikaministeriöstä, mutta isä uhkaa olla auttamatta minua suhteillaan työssäni etenemisen."

Hermione katsoi kummastuneena Dracoa, miksi poika halusi kertoa hänelle tämän ja pitäisikö hänen vielä vastatakin tuolle ylimieliselle moukalle? Ja kuvitteliko hän vain, vai oliko hän kuullut Malfoyn äänessä jotain syvällistä? Hrrr, kun täällä on sitten kylmä! Olisi pitänyt ottaa se takki mukaan.

"Toisaalta eipä minun tulisi ikävä kotiin, vaikka isä heittäisikin minut pellolle kartanostamme", Draco jatkoi vieläkin katse maassa, "sillä isä ei todellakaan ole koskaan kaivannut minua sinne. Suurimman osan kesistäkin hän on itse poissa kotoa ja minä vietän aikaa joko yksin tai äidin kanssa, mutta äitikään ei ole kovin kiinnostunut minusta. Hän on nimittäin jäänyt heroiiniin koukkuun. Aika outoa sinänsä, että minulla, jolla luullaan olevan täydellinen koti ja ainoasta pojastaan kiinni pitävät vanhemmat, onkin vain iso tyhjä kartano ja piittaamattomat vanhemmat."

"Ai jaa. Voi sinua. En olisi todellakaan uskonut, että asia onkin oikeasti noin. Olen todella pahoillani sinun puolestasi", Hermione sanoi myötätuntoisesti ääni kylmästä väristen. Silloin Draco katsahti Hermionea, jonka kädet ja huulet sinersivät jo hivenen.

"Herranen aika, sinähän sinerrät! Ota minun takkini nyt heti", Draco huudahti yllättävän isällisesti, mikä sai Hermionen hämmästymään taas kerran Dracon käytöksestä. Mikä ihme Malfoyta vaivaa? Ensin hän tulee ja istuu vieressäni, sitten jo kertookin kamalasta kohtalostaan. Ja nyt tyrkyttää jo omaa takkiaan minulle. Hemmetti, ei kai hän ole ihastunut minuun? Ei, ei se voi olla mahdollista. Mutta miksi hän sitten piittaisi minusta pätkääkään, jos hän ei olisi ihastunut minuun? Hänhän on haukkunut minua jo vuosien ajan kuraveriseksi.

Draco riisui takkinsa ja työnsi sen Hermionelle. Tyttö katsoi häntä aivan hölmistyneenä, mikä sai Dracon hymyilemään huvittuneesti, sillä monikaan ei ole saanut tuota kaikki tietävää tyttöä hölmistymään. Hän pujotti hieman liian ison takin tytön ylle ja katsoi syvälle tytön manteli-silmiin. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt tuollaisia silmiä. Noin ruskeita ja surullisia, mistä tuo suru sitten johtuikin.

Hermione tuijotti takaisin totisin ja surullisin silmin, kääntämättä katsettaan. Lopulta hän ei kuitenkaan kestänyt tuijottaa noihin jäänharmaisiin silmiin, joista kuitenkin löytyi jotain vallan odottamatonta. Dracon katse oli täynnä täysin hänen tavoilleen vierasta tunnetta, nimittäin rakkautta. Tämä jos, mikä aiheutti Hermionessa entistä enemmän hämmästystä, eikä hän siis vastustellut yhtään, kun Draco otti kiinni hänen leuastaan, suuteli hellästi ja pitkään häntä siinä järven rannalle.

Silloin Harry marssi erittäin vihaisena puun takaa paikalle, näyttäen siltä kuin olisi seurannut jo jonkin aikaa kaksikon tekemisiä. "Hermione, vaikka minä humalassa suutelen Ginnyä, niin pitääkö sinun heti juosta toisen pojan syliin? Ja vielä Malfoyn syliin?" Harry huusi naama punaisena, "Vai epäiletkö, etten rakastaisi sinua tarpeeksi?"

"Harry, luuletko tosiaan, että minä vain katson sivusta kun sinä jo melkein panit sitä lutkaa? Toisin kuin sinä, minä vain kiitin Dracoa siitä kun hän antoi minulle takkinsa,kun taas sinä ja se huora imeskelitte toisianne todella antaumuksella! Luultavasti jatkoitte siitä vielä kun minä poistuin paikalta, että turhaan väität minun juosseen Dracon syliin", Hermione kiljui takaisin naama yhtä punaisena kuin Harryllä.

"Ai, kutsutko sinä jo tuota mokomaa vitun hilleriä oikein etunimellä? En todellakaan olisi uskonut sinulta. Ja minusta ei todellakaan näyttänyt siltä, että sinä olisit antanut hänelle vain pikku pusun. Ehei, ei todellakaan. Ensinnäkin jos et itse huomannut niin tuo helvetin nilkki suuteli sinua suoraan suulle, käyttäen kieltä ja te imeskelitte toisianne varsin pitkään", Harry karjui syljen roiskuessa suusta.

"Ketä sinä nimittelet ja miksi?" Draco sanoi uhkaavalla äänellä, "Minä en tietääkseni ole mikään vitun hilleri saatikka sitten helvetin nilkki. Niin kuin sinä olet." Hänen erittäin lihaksikkaan ja mahtavan näköisen vartalon joka ikinen lihas näytti pullistelevan, kun hän uhkaili Harryä. Hermione huokaisi, sillä hän tiesi, mitä seuraavaksi ehkä tapahtuisi.

"Niin varmaan, näpit irti minun tyttöystävästäni senkin paskiainen!" Harry sähisi Dracolle hampaittensa välistä. Samalla hän kaivoi farkkujensa taskusta taikasauvansa ja kuiskasi: "Aloitatko kaksintaistelun ilman adjutanttia?"

Nyt Dracollakin oli jo sauva esillä ja hän heitti takaisin: "Sinä kuolet Potter! Ja turha kuvitella, että minä olen siepannut sinun pikku tyttöystäväsi, jota sinä niin selvästi petät. Kunniakas mies ei todellakaan käyttäydy tuolla tavoin, ja sellainen minä olen."

"Kidutu! Senkin saatanan paska!" pääsi Harryn suusta, punaisen valon välähtäessä. Draco väisti loitsun taidokkaasti huispauksessa kehittyneiden lihaksiensa avulla.

"Hahhah Potter. Tuollaiset on helppo väistää. Et ole tainnut paljon langetella anteeksiantamattomia kirouksia. Ai jai ei sovi tuollaisen homo-rehtorin lemmikin tyyliin. Tainnutu!" Draco huusi, mutta Harry ehti sukeltaa maahan ennen kuin loitsu osui. Hän pomppasi kuitenkin pystyyn salamana ja tarttui Dracoa kurkusta.

"Sinä et hauku Dumbledorea! Mitä sitten vaikka kävinkin hänen luonaan yksityistunneilla?" Harry kähisi naama punaisena, Dracon yrittäessä potkia häntä munille samaan aikaan kun kuristi toista poikaa.

"Riittää!" Hermione kiljui. Kumpikin poika katsoi tyttöä ihmeissään, Harry tukistaen Dracoa ja Draco Harryn jalkaa purren. "Olette kumpikin syvältä! En tarvitse kumpaakaan. Ja mitä Harry sinä ja Dumbledore teittekään niillä yksityistunneilla?" tyttö tuijotti hetken poikaa itkun punoittaneilla silmillään ja juoksi pois.

Rakkautta ja loitsuja

Kirjoittaja: DobbieS
Rating: R
Pairing: Hermione/Harry, Hermione/Draco, Harry/Ginny
Genre: Angst/Romance/kenties jotain muutakin
Disclaimer:Tämä tarina perustuu hahmoihin ja tilanteisiin, jotka on luonut ja omistaa JK Rowling kustantajineen, joihin kuuluvat ainakin Bloomsbury Books, Scholastic Books, Raincoast Books, Warner Bros sekä Suomessa Tammi. Tämän tarinan avulla ei ansaita rahaa, eikä tarkoitus ole rikkoa kenenkään tekijänoikeuksia.
Beta: Juulia
Summary: Harryllä ja Hermionella menee hyvin, vai meneekö sittenkään? Hermy nimittäin tuntee itsensä suhteesta huolimatta onnettomaksi. Erään hyvin railakkaan riidan jälkeen, järvellä kävellessään Hermy huomaa jotain uutta itsessään...
Warnings: Kiroilua, pervoilua ja liikaa angstailua
A/N: No niin siis, tämä nyt on tälläinen omituinen ficci. Kirjoitus on vielä pahasti kesken, mutta sen verran voin sanoa, että tästä tulee pitkä eli jatko-osia riittää. Koettakaahan siis kestää tätä. Ja sit toivoisin saavani kommentteja teiltä, niin paljon kuin on mahdollista. Ai niin joo, tämä on muuten myöskin mun eka ficci.


Luku 1. Riita

Aurinko nousi hitaasti luoden nukkuvan Hermionen kasvoille kultaisia säteitään. Tytön silmät aukesivat hitaasti ja unisesti.
"Ei helvetti! Päätä särkee aivan vietävästi. Olisi pitänyt jättää se juhliminen vähemmälle. Mutta eihän Harry ikinä haluaisi lopettaa huipaus-voittojensa juhlimista liian aikaisin", Hermione mutisi, "ja jos jätän hänet juhlimaan yksin saan pelätä, että joku toinen tyttö nappaa hänet."

Heillä oli ollut viime aikoina pieniä kinoja mennen tullen. Hermionea oli alkanut ärsyttämään lievästi Harryn hirveä juhliminen ja Harryä vastaavasti Hermionen ainainen nipotus. Tyttö oli jo alkanut miettiä miksi he ylipäätään olivat yhdessä. Siitä oli pitkä aika kun he viimeksi olivat harrastaneet seksiä tai edes olleet kaksin jossain viettämässä iltaan.

Hermione jatkoi vielä hetken itsekseen jupisemista, hieroen samalla unisesti silmiään. Vaikka oli vielä aikaista hän kuitenkin nousi ylös ja pukeutui. Hän laittoi hiuksensa korkealle poninhännälle ja lähti kohti Suurta Salia. Oleskeluhuoneessa hänen matkansa kuitenkin pysähtyi kuin seinään.

"Harry, mitä hemmettiä sinä oikein teet?"hän karjui niin lujaa kuin pystyi, säikyttäen Harryn pahan päiväisesti. Poika oli juuri suutelemassa varsin kiihkeästi Ginny Weasleytä, molemmat näyttivät olevan pitkän juhlimisen jäljiltä aivan umpi humalassa vieläkin. "Kuinka sinä saatoit? Minä luulin, että me olimme vielä yhdessä!"

"Ööh, tuota noin. Kuule Hermione, ei tämä merkitse mitään", Harry mutisi puoliääneen, tietäen ettei siitä olisi mitään hyötyä vaikka hän kuinka yrittäisi vakuutella Hermionea.

Ginny hoiperteli hiljaa tiehensä jättäen Hermionen ja Harryn riitelemään keskenään. Hermione tätä asiaa ei huomannut ollenkaan, sillä hän oli niin keskittynyt huutamaan Harrylle tästä syrjähypystä, että Ginny oli melkeinpä vain sivuseikka. Hermione purki kaiken viime aikoina tapahtuneen suoraan Harryyn, joka oli nyt iskenyt viimeisen piikin heidän suhteeseen.

Hermione lopetti huutamisensa yhtä nopeasti kuin oli sen aloittanutkin ja juoksi pois järkyttyneenä omasta mesoamisestaan. Harry jäi oleskeluhuoneeseen täysin hölmistyneenä ihmettelemään, mitä oli oikein tapahtunut. Hän oli vieläkin hieman humalassa, eikä hänen aivonsa käsittäneet Hermionen purkausta.

Tyttö juoksi koko matkan Rohkelikkojen tornista ulko-ovelle nyyhkyttäen samalla koko ajan. Vasta ovella hän pysähtyi hengähtämään. Hän nyyhkytti hiljaa elämän kurjuutta. Miksi, miksi minulle käy aina näin? Hän toisteli yhä uudestaan ja uudestaan kävellessään hiljaa järvelle. Välittämättä kylmästi puhaltavasta tuulesta ja siitä ettei hänellä ollut lainkaan takkia, hän istahti järven rantaan ja alkoi tuijottaa veden tummaa lainehtivaa pintaa.

Samaan aikaan joku muukin käveli kohti rantaa. Tämä joku näytti myös olevan perin vihainen jostain asiasta. Asia koski pojan isää, joka oli juuri ilmoittanut pojallensa, ettei aio enää koulun loppumisen jälkeen kustantaa pojalleen ylellistä elämää, ellei tämä löydä itselleen sopivaa vaimoa ennen koulun päättymistä. Poika itse ei pitänyt ajatuksesta mennä näin aikaisessa vaiheessa naimisiin, sillä hän oli sitä mieltä, että ensin oli seurusteltava vähintään kaksi vuotta. Ja muutenkaan häntä ei kiinnostanut pyöriä jatkuvasti jonkun tytön seurassa, joka vain kikatteli tai esitti huomautuksia muiden pukeutumisesta.

Silloin poika huomasi maassa istuvan Hermionen. Draco ei ollut koskaan nähnyt Hermionea sellaisessa tilassa saatika ilman tämän poikaystävää Harryä. Draco alkoi miettimään olivatkohan he eronneet, vai mitä oli tapahtunut. Hetken mielijohteesta hän lähti kävelemään kohti tyttöä. Vasta tultuaan lähemmäs tyttöä hän tajusi hellä-mielisyytensä olevan aikamoista hallaa hänen kovalle imagolleen ja otti kasvoilleen kovemman ilmeen.