IRC-Galleria

Niin... Yhä se on kipeä ja väsynyt, mutta olo alkaa helpottaa silti.. Henkistä kai.. Mutta kuitenkin..

Kahesti oon Munkilla nyt käynny ajamassa, ekan kerran yksin, varmistellen sekä hevosen käytöstä että omaa oloa, ja toisen kerran vähän vauhikkaammin Livskun kanssa yhessä. Pikkasen paino poni ohjalle ja virtaa tosiaan oli, mutta kiltti ja kuuliainen oli silti =) Ihana hevonen..

Haamua olis tarkotus mennä huomenna kokeilemaan vuokraajaehdokkaan kanssa, toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Haamu on tosiaan nyt lomaillu kolmisen viikkoa (?) joten oletus on että virtaa riittää myös sillä.. Siksi en kovin mielellään sinne tuntemattomia heitä noin vaan kyytiin, mutta kun ei vaihtoehtojakaan ole.. Itestä ei oo ku maastoilemaan seurassa/kävelyttelemään kentällä. Sitäkin toistaiseksi satunnaisesti, pelkkä ajokin vie voimat ihan tyystin, saati sitten ratsastus!

Huomenna kai pitäis mennä verikokeisiinkin, josko sieltä löytyis selitys voimattomuudelle ja väsymykselle. Päiväni oon järjestelly niin että on yks tai kaks hoidettavaa asiaa, ja loppuaikana mahdollisuus tehä mitä tykkää tai vaan lepäillä. Tuntunu tähän asti ainaki ihan järkevältä ratkasulta, hommat on hoidettu, ja muutaki on jopa jaksanu tehä.. Välillä iskee se tuttu järjetön väsymys ja paha olo, mutta sekin menee nykyään jo suhteellisen nopeasti ohi. Ihmeellisen paljon vaivaa kivut, vaikka olo ja elo on varovaisempaa/kevyempää kuin ennen, kai ne nousee esille nyt kun kaikki muu stressi on poissa (huoli hevosista, Luppiksesta jne). Mutta usko parantumiseen ja radoille paluuseen on kova, uskomattoman kova. Sitä mä mietin päivin ja öin, sitä mä haluan enemmän kuin mitään muuta. Mä haluan vain parantua, päästä takaisin satulaan/ kärryille tosimielellä, asettaa tavoitteita itelle ja hevosilleni ja.. Ja..

Tämä on kuitenkin minun elämäni. Antakaa mun elää sitä.