IRC-Galleria

En nyt jaksa kirjoittaa kovin perustellusti, oli töissä aika intensiivinen päivä eikä nyt jaksaisi roikkua koneen ääressä. Onneksi kävelin ja rentoilin hieman tuolla Tammerkosken niskalla. Erittäin terapeuttinen paikka.

Ravintoasiaa. Olen tässä jonkin aikaa noudattanut linjaa, että en syö mitään mitä en tunnista. Esimerkiksi leivoksia on turha syödä. Rinnastan ranskanleivän leivokseen. Teoriani mukaan mitä enemmän esimerkiksi viljaa muutetaan alkuperäisestä muodostaan, sitä haitallisempi se on ihmiselle. Esimeriksi leivokset ovat pahaksi ihmiselle, sillä vehnä on ensin jauhettu moneen kertaan jolloin siitä poistuu kaikki alkioiden sisältämä hyvä. Sokeri on kaukana sokerijuurikkaasta saatavasta sokerista. Sitä on muokattu ja valkaistu. Kaiken lisäksi teollisesti valmistetuissa elintarvikkeissa on käytetty transrasvoja joka on tyydyttyneitä rasvahappojakin vaarallisempaa.

Periaatteni: kaikkea voi syödä kunhan se on mahdollisimman lähellä alkuperäistä olomuotoaan. Tämä periaate poissulkee lähes kaikki teolliset herkut, makkarat yms. Esimerkiksi pyrin olemaan syömättä kastikeruokia. Niistä ei todellakaan tiedä mitä ne sisältää ja lihan laatu jää myös verhoilluksi vehnäjauhomössöllä. Poikkeus vahvistaa säännön. Syön suklaata ja ryynimakkaraa.

Esimerkiksi ateriani koostuu kunnon lihasta, kalasta tai kanasta ilman, että sitä on valmiiksi maustettu (=pilattu). Toinen tärkeä osa-alue on laadukkaat kasvikset joita on syytä olla riittävästi eri sorttia ja mahdollisimman paljon. Riisiä tai perunaa laitan hillitysti, ne eivät sovi yhteen lihan kanssa, tulee vain ähky olo kun elimistö joutuu hanskaamaan pitkäketjuisia hiilihydraatteja proteiinimöykyn kanssa yhtä aikaa.

Tavoitteeni on,että noin 50-60 vuotiaana en paina yli 90kg.

---

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

---

Tosin en jaksa haastaa ketään.

1) Aloitin kuuntelemaan musiikkia noin 19-vuotiaana. Tätä ennen musiikki oli turhaa.
2) Syön leipäni margariinin sijaan oliiviöljyllä siveltynä.
3) Kourin tyttöä ensi kerran 19-vuotiaana. En ollut muistaakseni kovinkaan romanttinen.
4) Ollessani jalankulkija, kävelen päällikkönä suojateiden ylitse. Autot pysähtyvät. Ollessani kuski, en juuri ajattele jalankulkijoita.
5) Kun jonnekin pitää lähteä, en kärsi odottaa lainkaan. Haluan lähteä heti matkaan.

Joskus pienenä isäni sanoi minulle, että "opettele poika tanssimaan niin saat haluamasi naisen". Hän oli sinänsä oikeassa. Tanssitaitoista miestä ei helpolla dissata yöhyppylöissä tai päivätansseissa. Sitä hän ei vielä osannut opastaa, että espanjankielentaitoinen mies pääsee vähintään hyvään keskusteluyhteyteen naisten kanssa. Tämän olen huomannut sattumalta, jonka huomasin saavuttuani ulkomaanvaihdon jälkeen Suomeen.

Ollessani vaihdossa velipoika sai hyvät jutut aikaan sillä, että hänen veljensä on Espanjassa ERASMUS -vaihto-opiskelijana. Itse taas huomasin, että monet naiset ovat minua vaatineet suorastaan puhumaan espanjaa heille. Joskus yökerho Ilveksessä olen selittänyt joillekin espanjaa ja he ovat olleet fiilareissa. Huoh, masentavaa. Mistä espanja-intoilu johtuu sitten? Ehkä lengua española:n kuuleminen räntäsateessa vie heidät Fuengirolan rannoille sangria-fiiliksissä?

Toisaalta Espanjaan liittyy ajatus levollisuudesta ja rauhasta. Ymmärän kyllä, että oliiviöljymaissa osataan pitää hauskaa, mutta toisaalta elää arkeakin. Siellä ei ole sellaisia kuumotuksia kuin kalvinistisessa Suomessa. Aurinko kasvattaa hedelmiä ja toisaalta pakottaa ihmiset ottamaan ainakin kuumimman siestan ajan rennommin. Suoritusajattelulla ei pitkälle pötki.

Nojoo. Taidan tietää mistä tämä intoilu johtuu. Pako harmaasta arjesta tunteisiin ja tuoksuihin. Taidan lopettaa ihmettelyni ja suoda elovena-tytöille ripauksen tuota eskapismia. Tuleehan itsellekin vesi kielelle kun muistelee Amelian tekemää ensaladilla rusaa....

Että minua ärsyttää suunnattomasti eräs kielenkäytön outo, selkeästi ulkomaankielistä peräisin oleva piirre. Nimittäin jostakin syystä verbien yksikön kolmatta persoonaa käytetään turhan monen persoonapronominin kanssa. Erityisesti tämä piirre tuntuu olevan nuorten pääkaupunkiseudun asukkaiden kielenkäytön yleinen piirre.

"Joo hei siis kelaa kun olin tänään juoksee sen pitkän lenkin niin tuli vastaa sellainen bitch".

Ohhoijaa.

Katselin juuri kyseisen leffan. Paljon testosteronia, hikeä, verta ja tunteita. Tekee mieli hakata nyrkkeilysäkkiä.

- ei ole normaalirasvaisia hyla-jugurtteja
- minulle yritetään kaupitella kaiken maailman lehtiä
- mikään ei riitä (paitsi minun mielestäni)
- alkoholi on ongelma valtaapitävälle kansanosalle
- en nuorempana tajunnut, että opintoja on turha venyttää
- TV:stä tulee sontaa
- kelikin on huono
- jengi dyykkaa roskiksia ja silti heille ei kelpaa tarjoamani LIHA
- nuoret pissaliisahenkiset naiset eivät tajua, että minua etoo katsella heidän siiderikahvojaan (napapaitaa ei ole pakko pitää)
- noin 50v miehet pitävät perholiivejä vaikka eivät ole kalastamassa eivätkä edes aio mennä
- tasaverotus nähdään ongelmana Suomessa, vaikka mieletön veronpalautusverkko subventoi progressiivisen verotuksen lähemmäksi tasaveroa
- ihmiset ovat niin kateellisia
- panettelevia
- kaupoista on vaikea löytää maustamatonta kunnon lihaa
- en päässyt metsäsavotoille nuorena vaikka halusin
- DI:n palkka riittää hädin tuskin aktiiviseen elämään
- Suomessa ei saa näkyä värejä

JA SILTI OLEN NIIN ONNELLINEN

Lähden lenkille kohta Martin kanssa. Mennään varmaan juoksemaan Pyynikille, jossa on miehekkäitä nousuja luvassa. Ei se mitään.

Lenkkeily on jotenkin tärkeää minulle. Pääsee purkamaan lihaksiin kertynyttä aggresiota jyrkkiin ylämäkiin ja puuskuttavaan hengityselimistöön. Olenkin joskus todennut, että mielenterveys on vaarassa jos ei saa rauhassa tehdä tarpeitaan vessassa eikä pääse lenkillä käymään. Perusasioista ei saa tinkiä, ainakaan pidemmän päälle.

Mirette lukee pääsykokeisiin niin minulla on hyvin paljon luppoaikaa päivisin ja iltaisin. Hyvää aikaa siis käydä lenkillä, vaikka onhan sitä vaikka pääsykokeita ei olisikaan luvassa. Käsittääkseni koitokset ovat vajaan parin viikon päästä, voin olla väärässäkin. Minä kun en tuota aikaa oikein hahmota. Taitaa iitii-rukka luulla, että rypistys loppuu pääsykokeisiin. No, ainakin taukoaa kesäksi.

Opintojen alkaessa samanlaista rypistämistä on luvassa seuraavat viisi vuotta. Tai no, samanlaisella tahdilla ehkä neljä ja puoli vuotta. Minä otin rennommin joten opintoni kesti kaksi viikkoa vaille 7 vuotta, mikä dippainsseillä keskimääräinen valmistumisaika. Tosin niin kauan ei siellä olisi kannattanut olla. Oi mikä autuus kun ei ole enää tenttejä tmv.

Joo..taidan nettailla jossain muualla ennen kuin marty tulee minut hakemaan autollansa. Siitä tulikin mieleeni, että tekisi mieleni ostaa porukoiden hyvässä hoidossa ja kunnossa oleva skoda. Ei vaan ole tarvetta. No toisaalta, kyllähän mies aina auton tarvitsee...

Hitsi kun ei jaksa nyt kirjoittaa. PItänee palata joskus aiheeseen. Ehkä nyt kumminkin esitän tässä ranskalaisilla viivoilla pari ajatusta.

Nämä ajatukset eivät liity millään muotoa tyttöystävääni. Nämä ajatukset ovat pikemminkin elämänkokemuksen tuomia tulkintoja.

- Ei ole mitään tarvetta erityisesti "ymmärtää" naisia. Jos tyttöystäväkandidaatin ajatuksia ja motiiveja on vaikea ymmärtää, tuskin kannattaa vaivata itseään enempää asian kanssa. (Jos ei ymmärrä naista, nainen on alinomaan kurttuileva tai itse vaan ei osaa eläytyä toisen ajatuksiin, tai jotain siltä väliltä)

- Miehet haluaa p*llua, naiset valtaa. (erään kaverin lakoninen kommentti illan linnustusreissun epäonnistuttua)

- "Tasa-arvo" ja "moderni nainen" ovat synonyymejä itsekkyydelle. (tarkoitan, että näitä asioita käytetään _liian monesti_ keppihevosena omien itsekkäiden tarvoitteiden saavuttamiseksi)

- Nainen muuttaa elinympäristöään mieleisekseen. Perhekeskeinen mies haluaa osallistua rakentamiseen, mutta naapurin paha poika rikkoo säännöllisesti naisen rakennusprojektia. Perhekeskeisen miehen kanssa nainen saa kämppäänsä ikeaa ja merimakkoa, mutta tarve muuttaa jatkuu. Valmis ei kelpaa ja koskaan ei tule valmista. Lopulta nainen kyllästyy kaikkeen. Pikemminkin nainen haluaa jatkuvasti uhkakuvia ja ongelmia joita ratkaista. Ongelmien ratkaisuun hän valjastaa miehensä ja lopulta "me ollaan yhdessä onnistuttu".

Naapurin paha poika tuo jatkuvaa epävarmuutta ja ongelmaa mikä saa naisen pysymään sellaisen miehen kanssa. Ikään kuin olisi jatkuvasti treffeillä. Ei koskaan tiedä mitä tapahtuu. Kiltti mies kun on aina samanlainen. Hänen tuomat kukat ovat aina samanlaisia. Mikään ei muutu.

Kiltit pojat jäävät nuolemaan näppejään kun paha poika tulee ja vie naisen hänen edestään. Lopulta nainen menee kumminkin henkisesti rikki pahan pojan epämääräisessä toiminnassa. Lopulta potin korjaa ritari joka vie naisen mukanaan ja kertoo minne mennään, mutta ei kysele turhia. Hän ohjaa naisen herrasmiehen ottein sinne minne itse haluaa.

^Mies on perheen pää, mutta nainen on "kaula" joka kääntää päätä. Symbioosi vai naisen alentamista?

Kaivoin kaapistani eilen vanhan kunnon sähköjunaratani, mallia Fleischmann. Pistin radan kuntoon ja aloin heti ajelemaan sillä.Voi sitä innon ja toisaalta turvallisuuden tunnetta kun kuulin junan puskevan pitkin rakentamaani rataa. Pistin vielä tavaravaunua ja Esson mainosvaunun veturini perään. Aivan uskomattoman hienoa.

Jos joskus voin asua isommissa tiloissa, pyhitän yhden huoneen pelkästään sähköjunarataani varten.

Jos minulla olisi lapsia, ne eivät saa häiritä kun isi leikkii sähköjunaradallaan ;)

Nojoo..vitsiä...

Noita junaradan eri osia on nykyään ilmeisen hankala saada ainakaan Suomesta. Pitänee ruveta etsimään keltaisesta pörssistä ja nettifoorumeilta ja ostelemaan lisää noita.

Lisäksi olisi hyvä tehdä jokin elektroniikkapiiri jolla voisi tuota junarataa käskyttää. Itse asiassa USBilla voisi aivan hyvin. Tuon muuntajan kilven mukaan 12V ja 0.7A maksimissaan, mihin USB juuri pystyy!

Kohta menen ostamaan hirvenlihaa juholta, sitten pitäisi mennä porukoiden kanssa syömään. Töissäkin voisi piipahtaa.

Kohta tulee emuir ja juho tänne saunomaan. Pari saunaolutta kai kallistetaan. Varmaan pohditaan urheilun tähtihetkiä ja nauretaan kaikenlaisille asioille. Kämpästäni tulee kuulumaan miehistä uhoa ja melskettä.

Naisen kanssa miehestä kuoriutuu tyylitietoinen seurapiirisukkula, joka kätevästi tekee pienet sähkötyöt, porkkanasoseen ja kaalikääryleet. Hän osaa keskustella tahranpoistotekniikoista naislauman tauottoman jutuntulvan keskellä. Lumimyrskyn tullen sama mies luo lumet ja laittaa myrskylyhden palamaan, että perheen naisväki tuntee olonsa turvalliseksi. Sama mies osaa olla siis hyvä isäntä, renki ja rattopoika.

Kaiken tämän jälkeen voidaan vain todeta seuraavaa. Mies on tyytyväisimmillään kalustamattomassa ympäristössä, jossa ei ole lakanoita vaan korkeintaan halkopino petinä. Siellä miehen sielu lepää missä lakanan ei tarvitse olla pingotettu vaan pediksi kelpaa vain kuusenaluinen. Siellä missä vispilä korvataan kirveellä ja juustoveitsi leukulla.

Että näin.