IRC-Galleria

Nyt hieman pohdin tässä virtuaalitodellisuuden vaikutuksia ihmiseen. Edellisessä päiväkirjamerkinnässä pohdin kevyesti virtuaalikaverisuhteita. Entä miten mahtaa virtuaalitodellisuudessa roikkuminen vaikuttaa omaan fyysisyyteen?

Tarkoitan virtuaalitodellisuudella esimerkiksi tietokonepelejä jotka tähän mennessä ovat kansalle lähes ainoa järkevä keino olla jossakin addiktoivassa todellisuudessa mikä ei ole lainkaan totta. Toki pelien lisäksi jokin habbohotel -tyyppinen virtuaalinen hengausmesta tai jopa erilaiset "tsätit".

Muistan kun eräs virtuaalitodellisuutta opiskeleva jamppa kertoi eräällä luennolla, että ihmiset kestävät eri tavalla irtaantumista oikeasta todellisuudesta, mistä seuraa fyysistä pahoinvointia muodossa tai toisessa. Toisille pahoinvointioireita tulee jo lyhyessä ajassa, toisille nopeammin.

Vaikka pelit, tsätit jne eivät mitenkään vastaa perinteistä virtuaalitodellisuutta, voidaan ehkä ajatella, että ainakin osittain niillä on samankaltaisia vaikutuksia. Eilen pelasin pitkään erästä tietokonepeliä aamukolmeen saakka. En huomannut, että aika kului nopeasti, en huomannut, että minulla on jano ja nälkä. Vessaankin oli asiaa. Eipä ihme, että olo oli huono.

Lisäksi tänään aamulla ja päivällä en kokenut itseäni fyysisesti niin voimakkaasti kuin yleensä. Sitten aloin pohtimaan, että ehkä tällainen virtuaaliosatodellisuuksissa hengailu "irtaannuttaa" meidät itsestämme. Eipä ihme, että nuoruutensa koneiden kanssa peuhaavat jopa pyrkivät väheksymään ihmisen ja siten itsensä fyysistä luonnetta - eli ovat huonoryhtisiä ja heikkoja. (tuleepas nyt tiukkaa sanaa, älkää loukkaantuko)

Noh, kävin korjaamassa tilanteen käymällä punttisaleilla. Nyt on aivan loistava olo!!! Saleilla näin myös Carloksen. Jäätiin lopuksi zuumaamaan kun tytöillä alkoi jokin steppitunti. Eikun siis jäimme venyttelemään....:D

Ruokakaupassa näin Gérman:in. En ole hänen kanssa pitkään aikaan hablannutkaan. Kuulemma jatkaa väikkäriään. Mukava tyyppi kyllä....

<avautuminen>

Joo hei kattellaan! C U ! Hasta luego!

Olen koko päivän tsättinyt. Ensin moskovalaisen ja turkkilaisen tytön kanssa. Sitten toki suomi-kavereiden kanssa. Enemmän voisi tsättiä kuin jaksaa.

Mistä tähän on tultu? Tietokoneesta on tullut elämän arkea rytmittävä kodin viihdekeskus. Siitä katselet elokuvat, telkut, kuuntelet musiikkia. Enää uutta seedeetä ei tarvitse käydä edes kaupungista hakemasta kun voi vaan hakea ne jostakin maksullisesta palvelusta. Sitten kavereihinkin pidetään yhteyttä tietokoneen avulla. Kaverille ei tarvitse enää mennä, vaan voi katsoa hänen luukkuaan vebbikameran avulla ja jutella tekstin tai äänen muodossa - ihan miten vaan.

Onko tässä mitään järkeä???

Onko tällä mitään merkitystä?

Ainakin pari kaveria on naimisissa tsättikavereidensa kanssa. Minä tunnen porukkaa ulkomailta koskaan käymättä niissä maissa. Toki on sitten ihan irl tavattuja ulkomaalaisia kavereita. Ehkä tällä on jokin merkitys. Ainakin nyt toimitaan. JOtenkin tuntuu, että olisi kivempi katsoa revontulia nuotion palaessa....istuminen ei ole ihmisarvoista elämää...

</avautuminen>

Olen 26,97 vuotta vanha tänään. Kohta olen 27 vuotta vanha. Tarkoittanee, että syntymäpäivät lähestyvät uhkaavasti. En jaksa järjestää mitään suurta, ihan vaan p&b -meiningit eli pohjat ja baariin.

Kohta olen siis 27 vuotta. Onko se paljon vai vähän? Tiettyä etua tästä iästä on. Joka paikassa otetaan vakavasti ja miehellähän iän ja kokemuksen karttuminen vain lisää "charmia".

Otsikko tarkoittaa suomeksi "mulkut!". Jollekin hispaneidolle oli aamuyöstä ongelma se, että hänen seitsemän kaveria eivät voineet liittyä jonoon suurinpiirtein jonon keskeltä. Joku suomijäbä rupesi laskuhumalaisen kohteliaasti mesoamaan heille tapoja. Mielestäni molemmat osapuolet ampuivat ylitse. Jossain vaiheessa tyttö huusi tosiaan "POllas!!!". Ei hyvää päivää. Aina en ymmärrä ihmisiä. Koitin olla välissä kulttuurikonsulttina, mutta se tyttö ei halunnut kuunnella mitään, eikä liioin se jätkä joka vaikutti ulkoisesti hieman aggressiviselta vaikkei sitä oikeasti ole.

Muuten ilta oli kyllä todella hauska. En nyt jaksa raportoida siitä mitään, paitsi että todella hauskaa oli!.

Näin syyssateisena alkutalviaamuna sitä ihmettelee, että minkä ihmeen vuoksi ihmisen pitää käydä töissä?? Kai pitää lähteä valumaan bussipysäkille päin....

Ramadan on vissiin loppumassa, huomenna kaiketi. Tänään autoin yhtä syyrialaista jätkää, kanniskeltiin pöytiä ja sänkyjä kun se muutti solusta kaksioon. Jätkä toivoo, että saisi vaimonsa tänne Suomeen. Ramadan on tosiaan lopuillaan, mutta tuo jätkä oli aivan rikki kun ei ollut voinut syödä koko päivänä. Aamupalan voi syödä vasta kun tulee pimeä, mikä täällä Suomessa onneksi tulee aika nopeasti. Sitten hän rupesi vauhkoamaan jostain Raamatun kohdasta missä kehoitetaan kuulemma rasismiin. En jaksa ihmisiä, jotka tulkitsevat sanatarkasti ihmisten kirjoittamia teoksia. Koraani on kuulemma suoraan Allahin tekstiä. Noh, maailma on ihmeellinen paikka kieltämättä :)

Siellä se Jumalan valittu kansa sotii. Tarkoitan siis Israelia. Ei millään kansalla ole oikeutta taistelemalla, tappamalla tai väkivallalla ottaa muilta kansoilta maata ja olla siellä väkisin käyttäen sotilaallista voimaa. Koston kierre toteutuu jälleen kerran. Muutenkin tuon Lähi-Idän tilanne on hieman huolestuttava. Niin paljon sotia ja ristiriitoja. Noh, eiköhän jokin sota taas tässä syty kohta. Ihmisillä on niin lyhyt pinna selvittää asiat diplomatian keinoin, lisäksi ihmisten ylpeys estää antamasta periksi tilanteissa jossa se olisi jopa oman edun mukaista.

Oli ihan kiva päivä sinänsä. En tehnyt tänään juuri mitään. Erääseen potentiaaliseen työpaikkaan soitin ja pääsen haastatteluun. Pitäisi lisätä tätä työnhakuaktivismia. Vai terrorismia? :D

Tosi väsynyt olo, eilen oli pyrtsin häät ja on muutenkin parina yönä tullut nukuttu aika vähän. Oikeastaan minulla olisi paljonkin sanottavaa juuri nyt, mutta en jaksa kirjoittaa. Ehkä joku toinen päivä.

Häissä oli kivaa!

Kuuntelen mariskan uutta levyä, sopivan synkkää musaa väsyneen miehen korville.

---

Tulta ja tappuraa
ihmisten mielissä
sieluissa.

Tahdon paloa, teoissa
sanoissa, eleissä
elämässä.

Tulisilmän luomia katseita
ihmisiin, suoraan silmiin
rakkaudessa.

---

Huomasin tosiaan, että "galtsuun" oli ilmestynyt tällainen päiväkirjatoiminto. Sepä hienoa, kerrassaan loistava idea. Siispä nyt tänne voi jorista kaikenlaista juttua, enemmän ja vähemmän järkevää tai saati filosofista.

Tänään oli kyllä loistava päivä. Oikeastaan en jaksa jorista siitä juurikaan, mutta tässä kämpille saavuttuani tuli jostakin mieleen Jim Morrisonin teksteissä ainakin kerran esiintyvä ajatus siitä kuinka nainen on tulikehässä ja vähät välittää haasteista. Tästä kontekstistä pahankurisesti plagioiden mieleeni tuli "skenaario" tulisilmistä. Eli siis ihmisistä joilla on määrätietoinen ja menevä katse. He ovat tavallisia ihmisiä kuten me kaikki, mutta he eivät jää tuleen makaamaan. Heillä on mielessä visio, tavoite ja tahto. Koitin nämä asiat ympätä rakkauteen. Mistä muustakaan rakkaudessa on kyse kuin tahdosta olla toisen kanssa, rehellisesti. Toki taustalla on myös fyysinen ja psyykkinen halu omaa partneria kohtaan. Ehkä nykyajan sekaisen elämänmenon keskelle tarvitsisimme lisää 'tulisilmiä', jotka rohkeasti kumppaniaan silmiin katsoen vain häntä myös haluaisi. Omaksi elämänkumppaniksi (tavoite) sekä fyysisesti että psyykkisesti (halu). Visiona voisi pitää yhteisiä sopimuksia ja unelmia.

Tässä onkin hieno aasinsilta nykyajan epämääräiseen 'tiedottomaan' elämänmenoon. Ihmiset eivät tunnu enää tietävän oikein keitä he olevat. Mitä he tekisivät seuraavaksi, tai saati miksi. Monien liikkeiden aikaansaama 'vapautusrintama' on vienyt meiltä pois nuo turvalliset perinteet joiden varassa asiat ovat sujuneet hyväksi havaitulla tavalla. Tästä mielessäni olisi monta makoisaa esimerkkiä, mutta en nyt taida inhosovinistipuritaaniKALVINISTIksi leimaantumisen varjossa tehdä sitä. Toisaalta eräät ihmiset osaavat lukea rivien välistä, ja ehkä asiasta kiinnostuneet osaavat kysyä myös suoraan....

Noniin, muiden ihmisten moralisoinnin jälkeen voisin pohtia omaa status quo:ta. Huoneeni on sekainen. Missä on siis helpon arjen tavoitteeni toteuttaminen? Onko nyt sitten helppoa toimia täällä kämpässä jos lattia on lainehtiva vaatemeri. Pitäisi varmaan jostakin manata tsunami heittämään kaikki vaatteet kaappiin paikalleen. Nyt opettajansijaisuuksien myötä olen siirtynyt veronmaksajien joukkoon, mutta pitkän aikaa olen elänyt muiden ihmisten selkänahasta, verovaroilla. Kunnon kalvinistimiehen pitäisi työ huvinaan paiskia hommia eikä humputella yökerhoissa Pon de Replayn tahdissa. Hurvittelua, naisia ja alkoholia. Aijai!!

Noh, kaiken tämän läksytyksen jälkeen taidan silti olla tyytyväinen. Vähän liikaa resursseja on mennyt yöviihteellä, mutta kansantalous kohenee kun bilehileiden rahoilla kustannetaan AA-klinikoita, moottoriteitä, sairaaloita ja KOULUJA. Yhteiskunnan osana oleminen ei ole siten mitenkään yksikäsitteistä, että voisi jostakin sanoa, että hän on meille hyödyksi. Optiomiljonäärien voitoista lähtee 60% vero yhteiskunnalle. Siihen rahaan saa moni duunari tehdä pitkän rupeaman. Toisaalta puistokemisti Hervannan kauppakeskuksen nurkilla saattaa olla entinen keksijähirmu joiden työstä me muut sitten nautitaan. (hänen nauttiessa muita tuotteita) Lastentarhanopettaja tekee pienellä palkalla työtä (maksaa vähän veroja), mutta pitää huolta Suomen tulevaisuudesta, lapsista. Listaa voisi jatkaa yön pikkutunneille saakka. Kuitenkin tämä taitaa olla tässä tältä erää....mesoan joskus myöhemmin uusista aiheista.