IRC-Galleria

Nyt on vahan rauhallisempi hetki toissa niin kirjoitetaanpa joitain havaintoja taalta vastasyntyneitten osastolta. Taalla on ihan uskomaton hullunmylly 24/7, kun kirjaimellisesti jokaisen potilaan koko suku ja ystavapiiri juhlii vastasyntyneita. Ei puhettakaan siita, etta aiti ja lapsi lepaisivat synnytyksen tai keisarinleikkauksen jalkeen, vaan heti seurustellaan ja iloitaan lapsen syntymasta. Hyva jos huoneisiin mahtuu sairaanhoitaja kaymaan kun ne on niin taynna ihmisia, kukka-asetelmia, lahjoja ynna muuta. Ja nama vierailulla olevat lapset pitaa kaytavaa leikkipaikkana ja juoksentelee sita edestakaisin, ihan valtava meteli. Vierailuaikoja ei ole, eli taalla viivytaan myohaan iltaan saakka. Ja sellainen hassu juttu, etta taalla tyttolapsien korvat reijitetaan heti, kun ne saapuvat osastolle ja kultaiset korvakorut laitetaan korviin! Ja lapsi saa nimen heti syntymassa. Tanaan hoidin pienokaista nimelta Siena, aivan ihana nimi!
Synnyttanyt aiti viipyy osastolla kaksi paivaa, keisarinleikattu aiti nelja paivaa. Kaikilla menee i.v:sti ringeria ja oksitosiinia, ja kaikilla on myos hirvittavasti kipulaakkeita ja pahoinvointilaakkeita ja usein ne laitetaan lihakseen; suun kautta menevia laakkeita ei niinkaan kayteta. Tuntuu aika rankalta mun mielestani? Ja keisarinleikattu aiti saa juotavaa vasta 12 tunnin kuluttua leikkauksesta, eiko se ole aika pitka aika?

Mun ohjaaja on aivan ihana, opiskellut koko viikon ahkerasti englantia ihan mun takiani. Nyt kommunikoidaan jo melko tehokkaasti :) Mutta nakisittepa tan osaston, taa on varmaan sata vuotta vanha. Vitsi mua naurattaa kun Suomessa joka sairaalassa on nykyaan hometta ja henkilokunnalla on kauheesti kaikkia oireita sen takia; mitakohan asbestia ja homepesakkeita taalta loytyis jos tutkisi!

Nyt lahdetaan putsaamaan vauvojen napoja; siihen muuten kaytetaan 70% alkoholia ja betadinea, aika vahvat puhdistukset vai mita tykkaatte? Ainaki popot kuolee...

Kyllä se vaan on lottovoitto syntyä Suomeen, ja joka muuta väittää ei ole nähnyt toisenlaista elämää. Oikeesti ärsyttää ne jotka vaan valittaa Suomen systeemeistä, vaikka Suomi on todellakin maailman paras maa. Esimerkiksi täällä Espanjassa, joka on myöskin EU-maa, ensisynnyttäjien keski-ikä on reilusti yli 30 vuotta, koska ihmisillä ei ole aikaisemmin varaa tehdä lapsia. Äitiystukia ei ole, äitiysloma on neljä kuukautta ja isien samainen loma on kaksi viikkoa. Kerjäläisiä on kadun kulmissa, koska mitään sosiaalihuoltoja ei ole ja kodittomat nukkuvat hökkeleissään tai siltojen alla. Sairaalat ja muut julkiset laitokset natisee vanhuuttaan ja maalit putoilee seinistä, terveydenhuollon henkilökunnan työolot on aika karmeat näissä vanhoissa rakennuksissa.
Kun asuin Azerbaidzanissa, niin siellä miljoona maansisäistä pakolaista eli vanhoissa junanvaunuissa ja yli 50 prosenttia maan 8 miljoonasta asukkaasta kituutteli köyhyysrajan alapuolella epärehellisin vaalein valitun diktaattoripresidentin vallan alla. Korruptio rehotti ja ihmisoikeuksista ei ollut tietoakaan. Suomalaiset on niin etuoikeutetussa asemassa, että hävettää niiden puolesta, jotka ei sitä tajua! Kun ei ole rahaa voi kääntyä Kelan ja sossun puoleen; sellaista mahdollisuutta ei ole missään muualla! Ja sitten valitetaan siitä, että joudutaan maksamaan veroja, vaikka se järjestelmä on meidän hyvinvoinnin perusta.
Etuoikeuksista puhuttaessa on pakko mainita sellainenkin seikka, että kuinka onnellisessa asemassa pohjoismaissa ollaan, kun voi juoda puhdasta vettä suoraan hanasta, eikä sitä tarvitse erikseen kantaa kotiin kaupasta. Totisesti, tulevat sukupolvet käyvät sotia pohjoismaiden vesitipoista!
Ja kuinka terveitä suomalaiset yleisesti ottaen ovat, täällä taas ei ole yhtään tavatonta, että synnyttämään tulee äiti, jolla on HIV tai hepatiitti, ja Virossa meidän kotitalon vieressä toimi tuberkuloosisairaala.

Suomi on maailman paras maa, mutta tietysti on asioita, jotka ovat kivempia täällä kuin siellä. Esimerkiksi siesta on mun mielestä ihan mahtava keksintö. Siestan aikaan ihmiset pitää taukoa töistä ja kahvilat on täynnä ihmisiä, jotka tapaavat ystäviä tai perheenjäseniä. Tämä kahvilakulttuuri on muutenkin tosi ihanaa, kahvilat on sellaisia sosiaalisen kanssakäymisen keitaita, joissa istutaan höpöttelemässä kauan. Jos ei tykkää kahvista, niin siesta voisi sitten toimia vaikka sellaisena päivittäisenä rakasteluvapaana, josta Tommy Tabermann on puhunut paljon…
Eilen käytiin Sitgesin pikkukaupungissa, joka on kuulemma Espanjan gay-ystävällisin kylä. Siellä kun kuljeskeli hienohiekkaisella rantabulevardilla ja kastoi varpaansa Välimeressä, niin eipä juuri tullut valitettavaa mieleen… :D

Täällä harjoittelijat saa työstään PALKKAA! Ne oli ihan ällistyneitä, kun tajusivat mun hengaavan sairaalassa ihan ilman mitään korvausta. Vaan ei mua haittaa, sillä tällä viikolla on tullut koettua vaikka mitä:

Abortteja olen nähnyt kaksi. Todella väkivaltainen tapahtuma, yök yök yökkö! Väittivät mulle, että se ihmisen näköinen olento, jolla oli pikkuriikkiset sormet ja varpaat, oli vain 11 viikon ikäinen, mutta jotenkin on vaikea uskoa sitä. Siis sehän oli ihminen jo! Ei kun roskikseen vaan.

Kohdun ulkopuolinen raskaus, yksi kappale. Äiti-ihmiselle tehtiin laparoskopia eli vatsaontelontähystys, mutta ei siitä sen enempää.

Keisarinleikkauksia kolme kappaletta, ne on myös vähän liian erikoisia tapahtumia minun makuuni. Ensinnäkään isää ei päästetä mukaan saliin, vaan se raukka pyörii käytävässä ihan hysteerisenä, kunnes sille tungetaan rääkyvä paketti syliin. Sillä aikaa äitiä kursitaan kasaan sen hajotuksen jäljiltä, jota sektioksi kutsutaan. Ei mua ällötä se veri eikä leikkaamistapahtuma sinänsä, mutta kun lääkäri polttaa vatsanpeitteitä auki niin se haju saa palan liikkumaan kurkussa ylös ja alas. Palavan ihmislihan haju on ällöö.

Yksi ennenaikainen synnytys, joka käynnistyi vauvan ollessa 22-viikkoinen. Vauva oli elossa vielä kohdussa, mutta kuoli synnytyksen aikana. Ei se mitään, etten osaa espanjaa, sillä en suomenkielelläkään olisi löytänyt sopivia sanoja lohduttamaan sitä äiti-reppanaa…

Normaaleja synnytyksiä on joka päivä useita. Kätilöt alkaa jo olemaan ihan kypsiä siihen, etten malta seurata sairaanhoitajan toimia ollenkaan, vaan olen aina sormet ojossa kokeilemassa montako senttiä on kohdunkaula auennut. Eilenkin yksi kätilö kysyi epäilevästi mun sormien ollessa tulevan äidin sisässä, että kuuluuko toi tosiaankin sairaanhoitajan työnkuvaan Suomessa? Vastasin vaan kiemurrellen, että öö no ei oikeestaan kuulu...mutta mitä siitä sitten!

Tänään syntyi kaksoset ennenaikaisena, ja ne oli tulossa maailmaan niin vauhdilla, että ensimmäisen pää pilkotti jo jalkojen välistä, kun äiti pääsi sairaalaan. Eilen taas oli niin heiveröinen tyttö synnyttämässä, ettei sen ponnistusvoima riittänyt puskemaan vauvaa ulos, ja niinpä kätilö sananmukaisesti makasi sen äidin vatsa päällä, että vauva saatiin pulautettua maailmaan. Eilen syntyi vauva myös pihtisynnytyksellä, ja mua säälitti vauva-parka, jonka pää oli ihan epämuodostunut isojen metallisten pihtien puristuksesta. Sitten oli sellainen äiti, joka pinnisti vauvan hienosti ulos, vaikka hänellä oli kuumetta 39 astetta. Ja sellainen ensikertalainen äiti, joka synnytti vauvaansa kaksi päivää!

No, voisin jatkaa harjoittelusta vaikka kuinka pitkään, mutta kerrottakoon nyt muitakin kuulumisia. Tänne saapui vihdoin helteet, siis ainakin suomalaisesta näkökulmasta helteet. Meitsi tahtois jo vaihtaa kesämekot päälle, mutta en kehtaa kun paikalliset kulkee vielä toppatakeissa. Tänäänkin oli +25 astetta ja meinasin läkähtyä kun kävelin töihin!

Ja sellaista olisi varmaankin aiheellista sanoa, että olen pahoillani aiemmasta Espanja-epäluuloisuudestani. Se johtui varmaan siitä, etten ollut tavannut espanjalaisia kuin Kanarian saarilla ja Torremolinoksessa eli turistihelveteissä. Nyt on kuitenkin pakko todeta, että kun asuu ei-turistipaikassa, niin espanjalaiset ovat kyllä tosi mukavia. Sekin miten he on ottaneet mut tuolla töissä vastaan ja se millaisia meidän naapurit on ja ihmiset yleensäkin joka paikassa, niin ei voi kun ihmetellä. Niin ja eilen meillä alkoi Juhan kanssa espanjankielen tunnit, ja se opettaja oli tosi mukava! Meillä on kahdesti viikossa yksityisopetusta, vaikuttaa ihan tehokkaalta ja hauskalta. Vielä kun nää ihmiset puhuisivat espanjaa eikä katalaania, niin hyvä olis. En nimittäin saa mitään selvää katalaanista, se on niin ihmeellinen sekoitus espanjaa ja ranskaa ja jotain muita kieliä. Töissä mulle puhutaan kuin jollekin vähän hitaammanpuoleiselle henkilölle; hitaasti ja artikuloiden ja melko kovalla äänellä, enkä siltikään aina tajua mistä on kyse… No mutta pocito poco, olé!

Mun ohjaaja ei puhu lainkaan englantia, niin on vähän pää pyörällä, mutta toisaalta sairaalasanastoa on jo parissa päivässä oppinut jonkun verran. Työkaverit on kaikki mun ikäisiä, ja ne on tankannu mulle myös sellaisia oleellisia sanoja kuin la gorda paciente (läski potilas), poja (kyrpä), coño (vittu). Niiden mielestä on äärimmäisen huvittavaa, kun toistelen noita sanoja niiden perässä!

Täällä on tapana, että tiettyä vuoroa tehdään aina kuukausi kerrallaan, niin mulla on nyt koko kuu sitten iltavuoroa! Ei voi sanoa, että työtahti huimais esimerkiksi päätä, koska kaikki valuu töihin hitaasti kahden jälkeen (mä tietysti olen paikalla jo varttia vaille kaksi), ja hommissa ei hikeä valuteta. Osastolla ei todellakaan ole minkäänlaista hierarkiaa, mikä on mun mielestä ihanaa, vaan siivoojista lääkäreihin kaikki kököttää yhdessä röökillä takapihalla ja kauhee kälätys kuuluu. Niin, tähän mennessä kaikki tapaamani työntekijät, asemasta huolimatta, polttaa tupakkaa. Olé!

Tää on siis mun lastensairaanhoidon suuntaava harjoittelu, mutta harvinaisen vähän on tullut lasten kanssa oltua tekemisissä. Muutamassa synnytyksessä olen ollut mukana, ja nämä lapset olen punninnut ja pukenut, mutta muuten olen vaan ottanut äideiltä verikokeita ymymym. Eilen syntyi kaksi niin tummaa ja pitkätukkaista ihanaa pientä tyttöä, että ne olis voinu vaikka napata kotiin mukaansa! Ja kyllä, vauvakuume nostattaa taas päätään…

Kun vaan tietäisi miten Suomessa hommat hoidetaan, niin olis vähän helpompi vertailla. Täällä esimerkiksi luonnostaan nainen laitetaan puoli-istuvaan asentoon synnyttämään. Virossa synnytykset hoidettiin mahdollisimman luonnonmukaisesti ja rauhallisesti, mutta täällä kukaan ei synnytä ilman epiduraalia. Katalonia kun on ainut Espanjan maakunnista, jossa puudutuksista ei tarvitse maksaa, niin tänne tullaan synnyttämään vähän kauempaakin.

Mun työkengät ei oo umpinaiset, ja ne aiheutti kauhistelua osaston työntekijöissä. Ne on kuulemma tosi epähygieeniset, ja siksi mun pitää käyttää kenkien päällä idioottimaisia vihreitä suojuksia. Hygieenisyys ei kuitenkaan näy monessa muussa asiassa, esimerkiksi en ole nähnyt yhtäkään käsidesiä missään, eikä käsienpesukaan näytä olevan kovin yleistä, kun hanoja on vain siellä täällä. Hullua, mutta totta.

No, synnytysosaston yhteydessä on sitten ihan tavallinen naistentautien vastaanotto, jossa olen ollut avustamassa lääkäriä. Intimiteettisuojasta ei oo tietoakaan, kun välillä meitä on viisikin jalat harallaan olevan naisen alapäätä ihmettelemässä. Mua hävettää, kun ne aina huutaa, että Elina tuus ny kattomaan ku tällä on tällainen ja tällainen juttu täällä, ja potilas raukka makaa häpeissään ketarat ojossa. Mielenkiintoista on se, että esimerkiksi kaikki papa-kokeet lääkäri tutkii heti itse mikroskoopilla, ja olen päässyt niitäkin katselemaan. Ei siinä, että niistä mitään tajuaisin, mutta uutta ja ihmeellistä sekin.
Edellispäivänä vastaanotolle tuli alapäästään kipeä afrikkalainen rouva, joka ei puhunut lainkaan espanjaa, ja mun mielestä rouvan pimpista puuttui oleellisia lihanpaloja, jos tajuatte mitä tarkoitan…

Hasta la vista, beibes!

Tuli vaan mieleen, että vitsi maailma on pieni. Kun oltiin Miian kanssa Tarttossa tekemässä opinnäytetyötä meillä oli kämppiksenä sellainen espanjalainen Carlos. No, jokin aika sitten täällä epsanjassa eksyttiin Juhan kanssa, kun yksi poika tarjosi meille apuaan. Siinä kun juteltiin niin meille selvisi, että se poika oli Carloksen pikkuveli! Carlos tulee kuulemma kesäkuun alussa takaisin Espanjaan, ja tietysti töihin samaan sairaalaan ja samalle osastolle (lasten ensiapu) kuin missä olen harjoittelussa. Just juu…

Me ollaan totuttu aika hyvin oloneuvoksina elämiseen. Nukutaan pitkään, syödään, kävellään ja ihmetellään, syödään, loikoillaan sängyssä ja syödään. Ei vaan vielä olla ihan yhtäläisiä yökukkuja kuin espanjoolat, siinä olisi parantamisen varaa. Mielellään oltais useampanakin päivänä menty baariin, mutta kun kukaan täyspäinen ei täällä lähde baariin ennen kello kahtatoista yöllä, ja baarista yökerhoihin siirrytään vasta kahden-kolmen maissa. Yökerhot sulkeutuvat kuudelta aamulla, jonka jälkeen siirrytään aamupalalle jonnekin Ramblan kahviloista! Valitettavasti uni painaa Elinan silmää jo siinä vaiheessa, kun naapurin Desirée vasta alkaa meikkailla, niinpä bileseuraa ei meistä vielä ole saatu.
Eilen oli ihanan lämmin päivä, joten mentiin Juhan ja Emilien kanssa puistoon ottamaan aurinkoa. Juhalle ostin kahvilasta kaljan ja mulle ja Emilielle, kun siideriä ei ollut, vodka-appelsiinimehut! Iltapäivähuppelit on siis kuitenkin koettu.

No, täällä puut jo vihertää, orvokit kukkii ja linnut visertää. Tämä on samaan aikaan sekä ihaninta että karmeinta aikaa keväässä, siis kun aurinko alkaa paistaa ja ihmisten vaatteet vähetä. Huomaa taas talven syntiset jäljet vyötäröllään kun makaa valkoisena valaana ihanan väristen espanjalaisten keskellä. Olé!

Neljä päivää on satanut. Alkais jo pikkuhiljaa riittää. Paikalliset levittelee käsiään, että onpa outo keli. Miks just silloin pitää olla outo keli, kun meillä olis aikaa kierrellä nähtävyyksiä ja tutustua neibörhuudiin! Ei tonne viimaan mielellään lähde talsimaan näillä kesähepeneillä. Ens viikolla sitten varmaan paistaa aurinko, kun pitäisi töissä olla. Onko tämäkin sitä ilmastonmuutosta?

No tämä surkee ilmasto näkyy heti mun lantiolla, hyvä jos farkut kiinni mahtuu. Ette usko miten ihania leipomoita ja kahviloita täällä on; suklaacroissantteja, donitseja, kaakaota kermalla ja muuta herkkua mahtuis rajattomasti tähän massuun. Hyvä selittää itselle, että sateisen päivän piristykseksi vain. Onneksi huomenna alkaa viiden päivän pääsiäisloma, jolloin leipomotkin on kiinni.

Tänään käytiin hakemassa kaapit täyteen ruokaa ja äsken kokattiin kämppisten kummastellessa ah niin kotoista perunaa jauhelihakastikkeella. Hassua miten meilläkin on siirtynyt illallisaika lähemmäs yhdeksää, vaikka kotona Suomessa syödään normaalisti siinä viiden aikaan. Tällä tavalla tää elämänrytmi vaan tarttuu siestoineen kaikkineen. Ja nukuttanut on hyvin, tänään noustiin ylös Suomen aikaa kahden maissa, eli yhdeltä.

Pari iltaa sitten naapurihuoneen pariskunta kokkasi meille meksikolaista ruokaa, ja luvattiin kokata niille joku päivä suomalainen illallinen. Mietiskeltiin, että olisko perunamuussi ja lihapullakastike liian eksoottista?

En tiedä mikä pakkomielle mulla on aina ulkomailla mennä kampaajalle, kun koskaan lopputulos ei oo ollut tyydyttävä. Niin kuin ei nytkään. Musta tuntuu, että se kampaaja oli sadisti, koska se ohensi ja lyhensi mun tukkaa niin paljon, että näytän ihan mieheltä =( Kateellisena katselen kun espanjoolat heiluttelee pitkiä kutrejaan...

Ollaan yritetty opiskella espanjaa: Juha opettelee sitä espanjalaisen Simpson-sarjiksen avulla (se tosin vieläkin suomentaa ekaa sivua) ja mä ostin espanjankielisen lasten anatomiankirjan. Sellaista on selvinnyt, että esposas tarkoittaa sekä vaimoa että käsirautoja?! Outoja nää espanjalaiset!

Johtuneeko päivän pyhyydestä, aprillipäivästä vai lieneekö normaali sunnuntaikäytäntö, mutta tänään keskustan pääkadut oli suljettu autoilta kokonaan. Sellaisilla muovisilla esteillä. Oli aikas ihmeellistä köpötellä ihan rauhassa tyhjässä keskustassa, jossa yleensä pitää silmä kovana tarkkailla hulluja autoilijoita.
Oli aika mielenkiintoinen ilta: osallistuttiin katolilaiseen palmusunnuntain messuun. Juhaa nauratti ja oli se munkin mielestä jotenkin huvittava tilanne. Punakaapuinen ukko messuaa vakavamielistä espanjankielistä ulinaa mikrofoniin ja säestää itseään viuhtovilla käsiliikkeillä ja seurakunta mörisee vastauksia. Seurakunta muuten seisoi lähes koko messun ajan lukuun ottamatta polvirukouskohtausta (meinattiin keikauttaa penkki kumoon kun häkellyttiin muiden polvistuessa). Yhdessä kohdassa kaikkien piti hartaasti kätellä vierustovereita, ja mekin saatiin hämmentyneinä jonkun rouvan käsi kouriimme.
Huomasin, että todella monilla oli mukana jotain palmunlehtiä ilmeisesti kuvaamaan Jeesuksen aasilla saapumista?
Sitten oli ehtoollisen vuoro ja pakkohan sekin oli kokea. Kahdessa jonossa edettiin pappien luo alttarille, jossa käteen lyötiin paksunmallinen öylätti, joka juuttui kitalakeen ja maistui ihan sipsiltä. En tajunnut, että se piti heti lykätä suuhun, niin sain papin motkotukset osakseni ja Juha häpesi =( Viiniä ei seurakunnalle tarjottu.
Valitettavasti almuja ei tällä kertaa herunut kuin kirkon portailla kerjänneelle ukolle, ja kirkkoilun vastapainoksi meillä on luvussa Da Vinci-koodi.

Kuinka nopeasti onni voikaan kääntyä? Vuorokausi epätoivoa myöhemmin meillä on aivan ihana, vaikkakin hieman kallis koti Sabadellin keskustassa (huone, jossa on parisänky, telkkari +20 kanavaa, suihku, vessa, peilipöytä, parveke, internetyhteys, ja yhteinen keittiö muiden asukkaiden kanssa), aurinkoa kakskyt astetta ja kassillinen ihania uusia hepeneitä! Lisäksi minulla on huhtikuun työvuorolista, joka kertoo ensimmäisen harjoittelun olevan synnytyssalissa, jee! Sain myös hassun työasun, jossa rinnassa on kirjailtu koulun logo ja takana on vyö, joista kaikki varmasti tunnistaa minun olevan har-joit-te-li-ja.

Barcelonassa on siis saman verran asukkaita kuin Suomessa ja Sabadell on tällainen Turun kokoinen Barcelonan ”lähiö”, vähän niin kuin Routio on Lohjan lähiö. Tässä lähiössä sijaitsee myös yksi Espanjan (kuulemma) arvostetuimmista sairaaloista, ja siellä työskentelen seuraavat kolme kuukautta. Ensi viikko on vielä lomailua varten; käydään ehkä Andorrassa tai sitten ei. Juha kylläkin haaveilee, että päästäisiin katsomaan futista Camp Noulle. Voin lähteä mukaan, jos siellä on komeita pelaajia.
Jos olisi järkevä niin menisi lomailun sijasta espanjan tehokurssille, sillä kielitaitoni on hävettävän huonoa. Tai sitten se, etten tajua mitään, johtuu siitä, että ihmiset puhuu täällä katalaania eikä espanjaa...

Ensi viikko on myös pääsiäisviikko, ja tapahtuman arvostus on täällä vähän eri mittasuhteissa kuin Suomessa. Ensi viikolla kaikki lomailevat ja siksi en voinut vielä aloittaa harjoitteluakaan. Kaupoissa on kaikenmaailman pääsiäistilpehööriä ja leipomot täynnä suklaakanoja ja pupuja ja sitten kadunvarsilla myydään sellaisia parimetrisiä puukoristeita, joita ihmiset raahaa koteihinsa, tiedä sitten mikä niiden käyttötarkoitus on.

Täällä tuskin tulee lopetettua tupakanpolttoa, sillä ihan KAIKKI polttaa täällä tupakkaa, ihan joka paikassa. Tupakan hintakaan ei päätä huimaa, aski sinistä äl-ämmää oli 2,4 euroa.
Kahviloita täällä on satoja, ja miten nautinnollista onkaan istua siestaa kuppilassa ja juoda kaakaota tai teetä (Juha juo cafe con lecheä) ja poltella pitkiä henkosia tupakkaa. Eikä ole kiire minnekään, ehkä sitten mañana.

Terkkuja kaikille meiltä molemmilta ja ekstraenkelit Henkalle ja Miialle.
Sabadell vaikenee <3

Hola vaan taalta Barcelonasta tai siis Sabadellissa me nyt ollaan. Te ette kuulkaa usko miten epatoivoisesti ollaan jahdattu kattoa paamme paalle nama pari paivaa. Pelkastaan se, etta taalla valimatkat on pitkia eika tunneta paikkakuntaa aiheuttaa jo tietynlaista stressia, kun ei ton typeran suomalaisen matkaoppaan kartoista ole mitaan apua. No, meidan budjetti riittaa just ja just huoneen vuokraamiseen, eli kokonaista asuntoa voi vaan haikailla. Kaytiin katsomassa niin yksi huone oli suhthalpa mutta siina ei ollut ikkunaa - eli oli ihan pimeeta- ja tyomatka olis kestanyt melkein tunnin suuntaansa, sitten kaytiin katsomassa asuntoa jossa ei ollut muun muassa jaakaappia. Meidan budjetilla ei tunnu loytyvan mitaan jarkevaa, eika auta ollenkaan asunnonetsimista minun ruosteinen espanjankielentaito (eilen tilasin Juhalle kasan sulatettua juustoa ja kinkkua kun luulin tilaavani lettuja!) ja vastapuolen englannintaitamattomuus. Pienena lisana voidaan myos mainita, etta Elinan 15,4 kiloa painavaa rinkkaa on mukava raahata kaupunginosasta toiseen. Kun voisi iltaisin edes levata, mutta ei - hostelli on kuin joku vitun pelikentta aina oisin: musa soi taysilla, jengi dokailee kympilla ja eilen porukka pelasi jotain pallopelia meidan seinaa vasten aamuyolle asti.

Niin ollaan ehka molemmat tai sitten vain mina tulossa kipeiksi, koska pakattiin mukaan tietty kesahepenia kun oltiin Espanjaan tulossa! No sen verran voin paljastaa, etta taalla on kylmempi kuin Suomessa oli lahtiessa, eika vitunmoinen luihin asti pistava tuuli helpota asiaa.


Hyvat ihmiset, kun haluatte muuttaa ulkomaille niin
1) ostakaa Lonely Planet!
2) varmistukaa majoituksesta hyvissa ajoin
3) pakatkaa eri saihin sopivia vaatteita mukaan
4) treenatkaa kielitaitoa jo lentokoneessa ellei aiemmin

Niin, etta asuntojahti jatkukoon. Hasta luego cariños!

P.S. Oikeesti taalla on ihan mukavaa, leikin vaan negatiivista :D

This scene took place on a BA flight between Johannesburg, South Africa
and London, England.
A white woman, about 50 years old, was seated next to a black man.
Obviously disturbed by this, she called the air hostess. "You obviously
do not see it then?" she responded. "You placed me next to a black man.
I do not agree to sit next to someone from such a repugnant group. Give
me an alternative seat."

"Be calm please," the hostess replied. "Almost all the places on this
flight are taken. I will go to see if another place is available."

The hostess went away and then came back a few minutes later.
"Madam,just as I thought, there are no other available seats in the
EconomyClass. I spoke to the captain and he informed me that there is
also no seat in the Business Class. All the same, we still have one
place in the First Class."

Before the woman could say anything, the hostess continued. "It is not
usual for our company to permit someone from the Economy Class to sit in
the First Class. However, given the circumstances, the captain feels
that it would be scandalous to make someone sit next to someone sooooo
disgusting. "

She turned to the black guy, and said, "Therefore, Sir, if you would
like to, please collect your hand luggage, a seat awaits you in First
Class."

At that moment, the other passengers, who'd been shocked by what they
had just witnessed, stood up and applauded.

This is a true story. If you are a non-racist - for equal rights and
opportunities, please send this message to all your friends; please do
not delete it without sending it to at least one person.

WELL DONE, British Airways!