IRC-Galleria

Tämä oli niitä ensimmäisiä postauksia joita tänne tein, ellei jopa se ensimmäinen, joten on osuvaa päivittää sitä nyt hiukan. Muutama kappale on ja pysyy, vaikka moni muuttuukin. Kaipa se kertoo jotain myös minusta; jotain pysyy coressa samana vaikka moni asia muuttuisikin. ❤️

Enjoy.

***

Elämän suuria hetkiä Soundtrackina:

Alkutekstit:
Ramones - Poison Heart

Lapsuus ja nuoruus:
Hair (musical): Good Morning, Starshine

Ystävyys:
PMMP - Tytöt

Ihastuminen:
James Blunt - Out of my mind

Rakastuminen:
Hozier - Take Me To Church

Riita:
The Ark - This Piece Of Poetry Is Meant To Do Harm

Sydänsuru:
Passenger - Let Her Go

Viha:
Jedi Mind Tricks - Nada Cambia

Romahdus, pettymys:
Maroon 5 - Harder To Breathe

Jonkin asian loppu: James Blunt - Goodbye My Lover

Asioiden pohdintaa:
Jeff Buckley - Hallelujah

Opetus:
Green Day - Time Of Your Life (Acoustic)

Takautuma menneisyyteen:
Slipknot - Vermillion Pt. 2

Uudet suunnitelmat:
Deborah Holland - Come to me

Minuuden ydin:
Red Hot Chili Peppers - Soul To Squeeze &
Placebo - Every You Every Me

Elämän tarkoitus:
James Blunt - Tears And Rain

Lopputekstit:
Carl Orff - Carmen Burana, O Fortuna

Tämä Irc-galleriaan kirjoittelu alkoi tasan 10 vuotta sitten. Kärsin unettomuudesta ja elin jonkinlaista surunsekaista etsikkoaikaa äidin kuoleman jälkeen ja jonkin oudon kohtalon johdatuksen ansiosta löysin Hautausmaan ja sen sekalaisen porukan joista toisista tuli minulle hyvinkin tärkeitä ihmisiä. Heistä vain muutamaan pidän enää nykyisin minkäänlaista yhteyttä (minun helmasyntini; minä en osaa pitää ystävyyssuhteita yllä) mutta usein muutamat heistä ovat ajatuksissani. Kaisa jonka kanssa kävin uskomattoman puhdistavia yöllisiä keskusteluita ja joka antoi minulle luvan olla surussani juuri niin itsekäs kuin halusin ja silti jaksoi kusipäisyyttäni. Häneen minulla oli pieni ihastuksen poikanenkin (ai pieni? Hah!) ja jokseenkin minua tyydytti suuresti tieto siitä, että kaikki taisivat pitää häntä tyttönä. No, kerrottakoon että sen kaiken feikin esittämisen takana oli pirun hauska persoona - minun Kaisani. Voi niitä aikoja ja tapoja. Tai Toni, johon toisinaan pidän vieläkin yhteyttä. Meidänkin ystävyys jatkuu aina siitä mihin keskustelut ovat jääneet. Telenovelaa parhaimmillaan. Vaikka välissä olisi vuosi tai pari. Mikon kanssa laskettiin että olemme tunteneet jo yli 10 vuotta! Kiesus, hänenkin nikin olen jo unohtanut! Muutama ei kai unohdu ennen dementiaa (jos sittenkään) ja moni on jäänyt jonnekin ajan ja bittimaailman hämärään. Mutta koska koskaan en tainnut kiittää niin sanottakoon se nyt; silloin se yhteisöllisyys ja vittuilu, viikonloppuiset yhteiset nettiryyppäjäiset (Villen kanssa erottaessa join rommia ja söin lusikalla kännissä sinappia. Kuuntelin Demons and Wizardsia ja itkin koko suhteen ihanaa kamaluutta: Ville oli oinas. On kai vieläkin. Ja oinaat... need I say more?) ja yhteiset tuppakkitauot, messingerissä juoruilut ja puhelinmaratonit oli tarpeen. Niille oli paikka minun elämässäni - silloin joskus. Joten kiitos. ❤️

Anyways. Nyt asiat on toisin ja suurin osa meistä lienee kasvaneet aikuisiksi. Mikä tarkoittaa lapsia ja asuntolainaa, avioliittoa ja pikaeroja. Elämää irl. Ja tosiasiassa sitä ollaan vain vaihdettu yksi riippuvuus toiseen. Silloin joskus oli pöytäkoneet ja ne niiden ääressä piti olla. Nykyisin älypuhelimella voit olla sen kymmenessä paikassa yhtä aikaa kun työnnät lastenrattaita tai käyt ruokakaupassa. Nykyisin sitä tosin nauttii siitä ettei ole tavattavissa. Konkreettisesti tai metafyysisesti tai yleensä millään tapaa. Ei meseä, chattia, facea, irkkiä tai mitään muuta nykyistä, mennyttä tai tulevaa yhteydenottomuotoa. Ei edes telepatiaa ja etiäisiä! Joskus saa vain olla!

Mutta silti, toisinaan, joskus, yleensä öisin, laitan kuulokkeet korville, valitsen tietyt kappaleet soittolistalta, poltan pimeässä tupakkaa - ja fiilistelen. Menneitä muistellen.

Skool.

Tämä on minun kappaleeni niin että pahaa tekee - hyvällä tavalla ❤️

http://www.dailymotion.com/video/x3jp19w

Nyt on muutettu. Taas. Tällä kertaa vesivahingon takia. Mikäli tuosta tapauksesta on etsittävä jotain hyvää, on se siinä että saimme isomman ja halvemman asunnon. Huonoa lienee se, että muutto tapahtui niin nopeasti ja vesi tuhosi niin monia huonekaluja. Pitänee ostella uusia.
Kun jaksaa ja ehtii.

Pikkuhiljaa alkaa tehdä mieli jo kesälomalle. Kun on liian väsy sitä ei enää nuku öisin vaan istuu väsyneenä pimeässä ja kääriytyy tupakan siniseen savuun ja kuuntelee puhelimesta musiikkia joka vie jonnekin aikaan missä kaupunkikin eli öisin ja tuoksui sateelta ja naurulta. Nyt, no nyt saa olla kiitollinen mikäli jaksaa monen tunnin työmatkat ja keskeneräiset asiat.

Unta. Sitä minä tarvitsisin. Unta.

https://m.youtube.com/watch?v=kqi82tk0Lvk

Vieläkin eräs kauneimmista rakkauslauluista ❤️

https://m.youtube.com/watch?v=Xp4WKejt12Y

https://m.youtube.com/watch?v=G9tGjc5_NCs

https://m.youtube.com/watch?v=MwSWKZSCBOI

Remember when you were young,
You shone like the sun.
Shine on you crazy diamond.

Now there’s a look in your eyes,
Like black holes in the sky.
Shine on you crazy diamond.
-Pink Floyd, Shine on you crazy diamond, 1974-

***

Aamusta töihin. Viikonloppu on paranneltu keuhkoputkentulehdusta ja koitettu toipua Sami-kissan kuolemasta. Takana siis unettomia öitä, paljon kyyneliä ja lohdutonta oloa.

Suru on kova vaikka nyt Samilla on hyvä olla, ei koske ja jossain siellä missä kissojen taivas ikinä onkaan lentävät muikut suoraan sen suuhun. ❤️ Minulla on vain itsekkäästi niin kamalan kova ikävä!