IRC-Galleria

Mikäli minut tietää ja tuntee voi todeta, että kaiken muun muuttuessa muutama asia pysyy vakiona ja kiveen kirjoitettuna: minä vieläkin poltan tupakkaa, juon liikaa kahvia, luen kirjallisuutta laidasta laitaan, valvon öitä kuunnellen musiikkia - ja tietyt bändit ovat uponneet ihon alle palaten kuunteluun kerta toisensa jälkeen.

Eräs sellainen on Placebo. Jostain kumman syystä se soi nyt puhelimen soittoäänenä, Spotifyssä, Youtubessa, television tallenteena, autossa, lenkillä ja etenkin öisin pimeässä.

No, mikäli sattui katsomaan heidän uskomattoman upean MTV Unplugged konsertin vuodelta 2015 kysymykset eivät liene tarpeellisia. Ja jos ei, niin ei mahda mitään.

Kuunnellaan kuitenkin yksi kappale. Se riittää. <3


https://youtu.be/HMs_HfTU8Zc

Janet Devlin - White Wedding (Billy Idolin alkuperäiskappale)

Kannattaa tutustua <3



https://youtu.be/GTAxrBV_ipI

Tunne kun koitat kirjautua ulos ja päädyt chattiin joidenkin 16-vuotiaiden kanssa. Kun välissä on ajan valtameri ja jonkun virtuaaliset suolet on pakko todeta, että nettimaailma on pysynyt samana kuin se oli joskus miljoona vuotta sitten. Sinällään lohduttavaa. Rommi ja sinappi saavat vieläkin hymyilemään.

Tupakille <3

"No one told me about her
The way she lied
Well, no one told me about her
How many people cried"

***

"Lay me down in sheets of linen
You had a busy day today"

***

"Well, it's too late to say you're sorry
How would I know, why should I care
Please don't bother trying to find her
She's not there"

***

"I am a dreamer but when I wake,
You can't break my spirit - it's my dreams you take"

***

"He sings the songs that remind him of the good times
He sings the songs that remind him of the better times"

***

You're the King of cowards, I'm the Queen of pain

***

"Looking on she sings the songs
The words she knows, the tune she hums"

***

Come to me when you're restless
'Cause I've got something just for you,

just for you

https://youtu.be/LRP8d7hhpoQ

Lempikappaleeni jo vuosien ajan löysi uuden hyvän sovituksen. Kaunista.

"Alice:How long is forever?
White Rabbit:Sometimes, just one second."

-Lewis Carroll, Alice in Wonderland-

<3

Aina yhtä hyvä ❤️


https://m.youtube.com/watch?v=X9YMU0WeBwU

Tämä oli niitä ensimmäisiä postauksia joita tänne tein, ellei jopa se ensimmäinen, joten on osuvaa päivittää sitä nyt hiukan. Muutama kappale on ja pysyy, vaikka moni muuttuukin. Kaipa se kertoo jotain myös minusta; jotain pysyy coressa samana vaikka moni asia muuttuisikin. ❤️

Enjoy.

***

Elämän suuria hetkiä Soundtrackina:

Alkutekstit:
Ramones - Poison Heart

Lapsuus ja nuoruus:
Hair (musical): Good Morning, Starshine

Ystävyys:
PMMP - Tytöt

Ihastuminen:
James Blunt - Out of my mind

Rakastuminen:
Hozier - Take Me To Church

Riita:
The Ark - This Piece Of Poetry Is Meant To Do Harm

Sydänsuru:
Passenger - Let Her Go

Viha:
Jedi Mind Tricks - Nada Cambia

Romahdus, pettymys:
Maroon 5 - Harder To Breathe

Jonkin asian loppu: James Blunt - Goodbye My Lover

Asioiden pohdintaa:
Jeff Buckley - Hallelujah

Opetus:
Green Day - Time Of Your Life (Acoustic)

Takautuma menneisyyteen:
Slipknot - Vermillion Pt. 2

Uudet suunnitelmat:
Deborah Holland - Come to me

Minuuden ydin:
Red Hot Chili Peppers - Soul To Squeeze &
Placebo - Every You Every Me

Elämän tarkoitus:
James Blunt - Tears And Rain

Lopputekstit:
Carl Orff - Carmen Burana, O Fortuna

Tämä Irc-galleriaan kirjoittelu alkoi tasan 10 vuotta sitten. Kärsin unettomuudesta ja elin jonkinlaista surunsekaista etsikkoaikaa äidin kuoleman jälkeen ja jonkin oudon kohtalon johdatuksen ansiosta löysin Hautausmaan ja sen sekalaisen porukan joista toisista tuli minulle hyvinkin tärkeitä ihmisiä. Heistä vain muutamaan pidän enää nykyisin minkäänlaista yhteyttä (minun helmasyntini; minä en osaa pitää ystävyyssuhteita yllä) mutta usein muutamat heistä ovat ajatuksissani. Kaisa jonka kanssa kävin uskomattoman puhdistavia yöllisiä keskusteluita ja joka antoi minulle luvan olla surussani juuri niin itsekäs kuin halusin ja silti jaksoi kusipäisyyttäni. Häneen minulla oli pieni ihastuksen poikanenkin (ai pieni? Hah!) ja jokseenkin minua tyydytti suuresti tieto siitä, että kaikki taisivat pitää häntä tyttönä. No, kerrottakoon että sen kaiken feikin esittämisen takana oli pirun hauska persoona - minun Kaisani. Voi niitä aikoja ja tapoja. Tai Toni, johon toisinaan pidän vieläkin yhteyttä. Meidänkin ystävyys jatkuu aina siitä mihin keskustelut ovat jääneet. Telenovelaa parhaimmillaan. Vaikka välissä olisi vuosi tai pari. Mikon kanssa laskettiin että olemme tunteneet jo yli 10 vuotta! Kiesus, hänenkin nikin olen jo unohtanut! Muutama ei kai unohdu ennen dementiaa (jos sittenkään) ja moni on jäänyt jonnekin ajan ja bittimaailman hämärään. Mutta koska koskaan en tainnut kiittää niin sanottakoon se nyt; silloin se yhteisöllisyys ja vittuilu, viikonloppuiset yhteiset nettiryyppäjäiset (Villen kanssa erottaessa join rommia ja söin lusikalla kännissä sinappia. Kuuntelin Demons and Wizardsia ja itkin koko suhteen ihanaa kamaluutta: Ville oli oinas. On kai vieläkin. Ja oinaat... need I say more?) ja yhteiset tuppakkitauot, messingerissä juoruilut ja puhelinmaratonit oli tarpeen. Niille oli paikka minun elämässäni - silloin joskus. Joten kiitos. ❤️

Anyways. Nyt asiat on toisin ja suurin osa meistä lienee kasvaneet aikuisiksi. Mikä tarkoittaa lapsia ja asuntolainaa, avioliittoa ja pikaeroja. Elämää irl. Ja tosiasiassa sitä ollaan vain vaihdettu yksi riippuvuus toiseen. Silloin joskus oli pöytäkoneet ja ne niiden ääressä piti olla. Nykyisin älypuhelimella voit olla sen kymmenessä paikassa yhtä aikaa kun työnnät lastenrattaita tai käyt ruokakaupassa. Nykyisin sitä tosin nauttii siitä ettei ole tavattavissa. Konkreettisesti tai metafyysisesti tai yleensä millään tapaa. Ei meseä, chattia, facea, irkkiä tai mitään muuta nykyistä, mennyttä tai tulevaa yhteydenottomuotoa. Ei edes telepatiaa ja etiäisiä! Joskus saa vain olla!

Mutta silti, toisinaan, joskus, yleensä öisin, laitan kuulokkeet korville, valitsen tietyt kappaleet soittolistalta, poltan pimeässä tupakkaa - ja fiilistelen. Menneitä muistellen.

Skool.