Mä olen varmaan oikeasti joku maanis-debressiivinen. Mielialat pomppii edes takaisin, eikä välillä oikein itsekään tiedä, että onko hyvä olo vai ei. Kurja olotila. :(
Kohta puoliin pitää ruveta jo liikkumaan, illalla on kovat bileet tiedossa. Viinalakko katkesi eilen, en tosin juonut kuin kaksi mutta silti. Tänään on pakko juoda vähän enemmän, on sen verran rajut vetimet päällä illalla. Kaikkea sitä heikkona hetkenä menee lupaamaan. ;) Koeviikko lähestyy ja varmaa on, että tällä fiiliksellä ei tenteissä hyvä heilu. Lukeminen on sujunut ainakin NÄIN *levittää kädet* hyvin...
Juuh, elämä jatkuu ja LOB lähestyy jatkuvasti. Pitäisi koittaa saada tämä elämä juoksemaan oikeilla raiteilla ennen sitä niin ei tarttisi siellä kärsiä. Taitaa tosin olla mahdotonta, mutta eiköhän siitä ihan hyvä risteily tule joka tapauksessa.
Luin äsken kutsun Laureamkon vaaleihin. Sinne on jo pitkään ollut halua, mutta alkaa tuntua, että musta ei ole siihen hommaan tässä kunnossa. Varmasti löytyy joku joka pystyy hoitamaan sen paremmin, joku joka on tasapainossa itsensä kanssa.
En sitten tiedä. Jos ei sinne hae, niin jossain vaiheessa se ärsyttää varmasti mutta toisaalta en halua hakea mihinkään mitä en pysty hoitamaan.
Usein tuntuu kuin olisi vanhentunut 20 ja olisi punnukset jaloissa koko ajan. Tuntuu kuin tekemistä olisi niin paljon, että alkupäätä ei näy ollenkaan vaikka se ei edes ole niin! Jotenkin ei vain saa asioita aikaiseksi niin kuin ennen, tai jotain...
Heh, mä ainakin löysin tälle blogille merkityksen elämääni. Tämähän on melkein kuin terapeutilla kävisi... :D Ehkä nämä tekstit vähenee sitten kun itsellä sujuu paremmin. Nyt tämä liikkuu ja ottaa edes hetkeksi englanninkirjan käteen.