IRC-Galleria

Mut niin, kyl se tuntuu vaa niin oudolta. :o oon siitä asti laskenu kuukausii siihen, et täytän 18 ku kevin sen iän saavutti, ja nyt siitä on 1v 8KK itseasias vähän enemmänki. :o
Sitä rupee väkisinki miettii tai no, onhan näitä mietittykki vaikka kuinka kauan sitten, että Mitä on aikuiseksi tuleminen?
Ei se oo se ikä vaan se henkinen ikä. Sehän nyt on selvää mut, mikä määrittelee henkisen iän tai sen että on henkisesti aikuinen? Joskus sitä luuli että aikuiset ei tee virheitä ja aikuiset osaa ajatella fiksusti. Nykyään oon toista mieltä. Tai niin riippuu siitä mikä se "aikuinen" on ?
18 pitäs tuntuu jotenki oudolle isolle jutulle. No kylhän se jännittää ja sitä odottaa ihan vaan koska sitä on niin kauan odottanu ja nyt se sit tulee: Virallisesti "aikuinen".
Mahollisuus omaan asuntoon, käydä baareissa, ostaa tupakkaa ite, polttaa kotona, lähtee baanalle ilman porukoiden huutoa...ja no ottaa vastuuta. Mut entä jos sen kaiken onki tehny jo?
No vastuuta tulee aina lisää ja ei tarvii olla enään riippuvainen kenestäkään. Ainakaan samalla tavoin ku aikasemmin. Mutta se taas ettei oo enään vanhempien vastuulla tarkottaa sitä et loppujen lopuks onki yksin. Tai no ainakin monessa asiassa. Kuka muka maksaa laskut puolesta sillon ku niitä ei ite saa maksettua? Tai yleensäkkin se ettei voi enää olettaa että joku hoitais ne omasta puolesta. Tottakai ja tietenkin henkinentuki ja se että tietää et vanhemmat auttaa aina kun on tarvis säilyy siltikin.
Toisaalta, onhan tässä melkeen vuos jo eleltykkin niin että joutuu ite ottamaan vastuun kaikesta paitsi "virallisessa" merkityksessä.
Aina ne on ne omat plussat ja miinuksensa, mitä sitä turhaa jännittää? Jotenki se vaan et tuntuu ku siitä ois vasta ihan vähän aikaa ku notku jossai kontulan odekal 12weenä ja mietti et ku täyttäs jo kohta 18. Ja nyt, tässä sitä ollaa, viiden päivän päässä täysikäsyydestä.