IRC-Galleria

Mä olen aina ihmetellyt miks sunnutai päivät kuluu hitaimmin ja ne on kaikista "ahdistavimmat"? Sitä vaan on ja miettii elämää ja kaikkia muita ei niin mukavia asioita.
Tänään tulin vanhemmiltani kotiin ja siinä bussissa istuessani havahduin siihen uuteen maisemaan. Ikkunasta katsottuna kaikki näytti todella kauniilta. Puut olivat lumen peitossa, paljaimmatkin rangat olivat valkoiset. Maa oli valkoisen untuvan peitossa. Se näytti onnelliselta.
Olen miettinyt tänään olenko mä olen onnellinen. Mitä onnellinen oikeestaan edes tarkoittaa? Mitä se on? Onko se sitä et on kaikkee mitä haluaa, paljon rahaa, ihmisiä ympärillä, töitä, mitä se on? Mä vaan huomasin et mä en ole onnellinen, enkä edes tiedä mitä puuttuu miks en vois olla?
Ehkä mun onni silloin joskus katos kun menetin sen mulle kaikista tärkeimmän ja rakkaimman.
Sitten palasin ajatukseen edellisestä suhteesta. Mä todella kaipaan toista ihmistä kehen voida luottaa, kenen kanssa jakaa kaiken. Jonkun joka on aina lähellä ja kuka ottaa syliin niinä pahoina hetkinä kun sattuu. Mikä se on? Mistä niitä löytää?
Palaan ajatukseen millainen tää maailma on? Kylmä ja kolkko. Kaikilla on vaan niin helvetin kiire johonkin. Pitää vain olla joku, jotain helvetin tärkeetä. Tietynlainen, ulkonäkö, ajatukset ja toiminta, yhteiskunta määrää millainen ihmisen pitää olla... Musta se on aika raakaa, jos 10 vuotias ostaa H&M stringejä. Miks?
Jos mulla vaan voima riittäis mä antaisin jokaiselle tässä maailmassa edes pienen palasen rakkautta ja onnea. Mut kai se vaan niin on et tää maailma on joskus hiukan kylmä paikka.