IRC-Galleria

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja “Toma sota balcu“.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.

Kerro, miten ja missä me tapasimme ensimmäisen kerran?

Sinä joka kommentoit/luit tämän, kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä miten moni sinut muistaakaan :-)

Hiihtoloma opiskeluista ja ei mitään sunnitelmii.. hassuu yleensä se viikko on aina buukattu täyteen.. Mut toisaalta mä saan ainakin viettää aikaa mulle tärkeän ja rakkaan ihmisen kanssa, saa vaan rentoutuu ja olla.. Mietiskelin tässä et kohta se koulukin on ohi et mitähän tässä sit oikeen alkais touhuumaan? Elämä edessä, eiks sit niin sanota.. kaikki mahdollisuudet auki..
Ei sitä kyllä oikeen vieläkään tiedä et mitä sit viimetteeks sit kuitenkaan haluu elämältään... On se niin vaikeeta, vaikka asiat kuitenkin on taas ihan mallilllaan ja hyvin... Olo mitä mainioin.. Mut elämässä yleensä joutuu pettymään aina joten hyvään ei kannata luottaa mut kuitenkin ottaa ilo irti siitä..
Plaah.. ketuttaa kun kavereilla ei oo asiat hyvin.. Haluisi auttaa mut ei osaa eikä oikeen voikkaan mitenkään.. Niihin haavoihin auttaa vaan aika.. Mikä on oikeesti vaikeeta...

"Vastaan seuraaviin kysymyksiin laulujen nimillä. Vastattuani haastan myös muutaman ystäväni mukaan. Tässä on niin paljon mietittävää että voin hyvin laittaa vahingon kiertämään. Listaan haastamani ihmiset omien vastausteni perään. MUISTA ETTÄ LAULUT PITÄÄ OLLA SAMAN ESITTÄJÄN KOKO AJAN "

1. Sukupuoli? Kuvassa nään pienen tytön...
2. Mikä on suurin unelmasi? Täydellistä unta nään..
3. Mitä inhoat? ilonpilaaja- aina nalkuttaa
4. Millanen fiilis sinulla on nyt? sua tarkoin seurataan...
5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään? Suunta muttuu joku mun langat sekoittaan...
6. Mistä asioista pidät? saastainen mieli, ilkeä kieli...
7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/poika-/tyttöystävällesi? ihan unohduttu tähän, pysähdytty paikoilleen hei, auta vielä vähän. Unohdutaan tähän. Teen sen, mitä täytyykin Korjaan, minkä särjinkin. Korvaan sen ja enemmänkin. Vannon.

ARTISTINA: Jonna Tervomaa

Hencca_
Asuu
Trekkeri
RakkainPain
^Tuu|i^

Olen miettinyt et miksi juuri silloin kun ihminen on todella onnelline, kaiken pitää kääntyä päälaelleen.. Miks juuri se ihminen kenestä eniten välittää ja rakastaa, unohtaa sinut? Miks asiat ei kerrankin vois kääntyä niin et ihminen sais olla onnellinen ja hyäntuulinen kauemmin kuin viikon?
Miksi rakastaa ihmistä keneltä ei saa vastakaikua. Miksi luvata jos ei kuitenkaan aijo pitää sitä. Miksi olla surullinen tai tuntea mitään jos se ei tunnu enään miltään? Miksi ihmiset loukkaa toisiaan tahallaan tai tiedostamatta. Jotkut ihmiset elävät taas elämää joka on Jumalan tahto ja he hyväksyvät kaiken koska se on Jumalan päätös. Olisiko helpompaa elää elämää jossa voit mietti ettei mikään mitä teen ole merkityksellistä kun joku on sen päättänyt niin tehtäväksi.
Miksi turhaan luottaa ihmisiin kun tuntee kuitenkin tulevan petetyksi ja lupaukset jäävät tyhjiksi. Niin monet sanat on kuultu ja jätetty sanomatta.
Mut hei tää ajattelu ei sovi mulle... Koska en kuitenkaan pääse puusta pidemmälle... Olisi hauska vaan joskus löytää se oikea ihminen kenen kanssa ajatukset kohtaisivat ja niistä pystyisi kekustelemaan... :(

Ps. Aki sä oot mulle tärkein...

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

HAASTE

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaasi. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Kun aamulla/tai milloin vaan lähden jonnekkin tarkistan kotiavaimien taskussa olemisen lukemattomia kertoja vaikka olisin ne laittanut sinne 2 min sitten. Ja jos ne jostain kumman syystä eivät ole siellä niin menen paniikkiin ja näen silmissäni koko päivän kun se on pilalla kun oon joka paikasta myöhässä niiden avaimien takia.

2. Jos olen jättänyt kokeeseen lukemisen viimeiseen iltaan tunnen siitä suurta syyllisyyttä ja poden sitä monta päivää. Yritän vielä lukea kokeeseen koko yön ja sitten häpeen kun oon nukahtanu kesken.

3. Kaikilla asiaoilla/tavaroilla pitää olla oma paikkansa. Jos joku on mennyt niitä siirtämään saa siitä kuulla todellisesti kunniansa.

4. Kun joku kavereista syö sanansa tai pettää lupauksensa jostain tapaamisesta tai pienestäkin asiasta saan suunnattomia känkkäränkkä kohtauksia.

5. Teen jokaiselle päivälle suunnitelman mitä teen ja mihin aikaa. Päässäni kylläkin. JOs joku ihminen sekoittaa sen jollain tavalla suutun siitä suunnattomasti ensin ja meuhkaan siitä paljon. Tarviin pari tuntii aina sopeutuu uusiin tilanteisiin...

^Tuu|i^ Ansuu julbero1 Trekkeri Hilu__

Jaahas.. tässähän tää on viikko taas mennyt... kotona, koulussa, ja nyt kummitädillä... kivaa on ollu.. Pylly mäkeekin käytiin eilen laskemassa ja taas jutelty syntyjä syviä.
Koulu juttuja tässä yrittänyt kirjoitella, mut tuntuu et ei oikeen niitä tossa keksi... Joulu ja uusvuosi meni taas mäntsälässä mut olihan ihan ok.. tosin 25. päivä eteenpäin olin töissä ja sairaalassahan sitä vilskettä riitti. Uusvuos onneks vapaalla ja silloin kavereiden kanssa ihan simppelii perinteistä uutta vuotta viettämässä... tulihan sitä karaokeakin lurautettu et jotain vähän uuttakin... Muuten autellu tässä kaverii muutossa ja sillai.. tekis niin mieli itekkin muuttaa yksiöön jos vaikka sais vähän omaa rauhaa tosta soluelämästä...

mut nyt palaillaan koulutehtäviin ja kummitädin pariin.. jos vaik keksis jotain hauskaa sitten illaksi... heh.. mut mulla on maailman paras kummitäti....

Mitähän mä oikeen haluun elämältä? Mitä se on tuomassa? Tänään ajattelin taas ihan tyhmiä. Tapasin töissä sellaisen 94 vuotiaan rouvan ja siinä rupateltiin niitä näitä. Jotenkin aloin vaan ajattelee et mitähän oikeesti mun elämässä on tapahtunu siihen menessä kun täytän edes 90, tai olenko mä edes hengissä silloin. Eilen oli kamala riita kaverin kanssa, ei saatu edes selvitettyy kun ei se vastaa puhelimeen veti viel luurin korvaan. Haukku mut huoraks ja sillai. Mut eihän kaverit tee niin. Siks oikeestaan oon ollu taas vähän haikeella tuulella...

Taas on ihmiset puhuneet paskaa ympäriinsä. Syytellään asioista mitä ei oo tapahtunu ja sanotaan asioita mitä olisin sanonut. Hauskinta on et tässä asiassa puhutaan myös sellaisesta ihmisestä ketä en tunne, en tiedä nimee en mitään, niin olempa selitellyt siitäkin sit kuulemma jotain. Eikö ihmisillä ole omaa elämää kun niiden tarvii tulla sotkee ja urkkii toisten asioita ja selitellä perättömii paska juttuja. Pienet on piirit...

Taas sain huomata miten ihmiset on julmia, töissä siis. Miks tää maailma on tällainen? Miks me ihmeset ei ajatella kuin omaa napaa. Muuten oikeestaan ollu ihan ok päivä, tein jopa joulupipareita... Työharjoittelussakin oli tänään arviointi, sekin kai meni ihan hyvin. Mut nytpä täytyy mennä tiskaamaan ja suihkuun. Ehkä mä tääs jaksan loruilla tänne jotain kakka juttuja.

Mä olen aina ihmetellyt miks sunnutai päivät kuluu hitaimmin ja ne on kaikista "ahdistavimmat"? Sitä vaan on ja miettii elämää ja kaikkia muita ei niin mukavia asioita.
Tänään tulin vanhemmiltani kotiin ja siinä bussissa istuessani havahduin siihen uuteen maisemaan. Ikkunasta katsottuna kaikki näytti todella kauniilta. Puut olivat lumen peitossa, paljaimmatkin rangat olivat valkoiset. Maa oli valkoisen untuvan peitossa. Se näytti onnelliselta.
Olen miettinyt tänään olenko mä olen onnellinen. Mitä onnellinen oikeestaan edes tarkoittaa? Mitä se on? Onko se sitä et on kaikkee mitä haluaa, paljon rahaa, ihmisiä ympärillä, töitä, mitä se on? Mä vaan huomasin et mä en ole onnellinen, enkä edes tiedä mitä puuttuu miks en vois olla?
Ehkä mun onni silloin joskus katos kun menetin sen mulle kaikista tärkeimmän ja rakkaimman.
Sitten palasin ajatukseen edellisestä suhteesta. Mä todella kaipaan toista ihmistä kehen voida luottaa, kenen kanssa jakaa kaiken. Jonkun joka on aina lähellä ja kuka ottaa syliin niinä pahoina hetkinä kun sattuu. Mikä se on? Mistä niitä löytää?
Palaan ajatukseen millainen tää maailma on? Kylmä ja kolkko. Kaikilla on vaan niin helvetin kiire johonkin. Pitää vain olla joku, jotain helvetin tärkeetä. Tietynlainen, ulkonäkö, ajatukset ja toiminta, yhteiskunta määrää millainen ihmisen pitää olla... Musta se on aika raakaa, jos 10 vuotias ostaa H&M stringejä. Miks?
Jos mulla vaan voima riittäis mä antaisin jokaiselle tässä maailmassa edes pienen palasen rakkautta ja onnea. Mut kai se vaan niin on et tää maailma on joskus hiukan kylmä paikka.