Kas kun ei seitiä tai kovempia setiä. Niitäkin varmaan löytyy, Itämerestä takuulla. Toiset ovat hengiltä, toiset hengissä. Lopulta paistinpannulla.
Se arvoituksista. On Tampereen päivä taas ja täällä on satanut kuin Esterin aunuksesta koko päivän. Aamulla tulin junalla tänne, Ilta-Sanomia ostaessani olin juosta unenpöpperössä jotain päinkin. Se on semmosta täällä suurkaupungissa.
Äsken päättyi Journalismin lajit -session ensimmäinen harjoitustoimitusosio. Oli kyllä hauskaa ja ohjelman mukaan tulee varmaan olemaan hyödyllistä & järkevää jatkossakin. Osaanhan minä lehtijutun tehdä, mutta jos omaan ammattitaitoon saisi nyt akateemisen näkökulman niin sehän varmaan todennäköisesti, ehkä mahdollisesti jopa saattaisi, eikä vain saattaisi kasvaa. Päästäis eroon kaikista typeristä tilkesanoista, lauseenvastikkeista ja alettais puhua kunnon ytimekästä Suomea. Erkki Raatikaisenhan kaikki perheen pienimmät tietävät? No, se setä teki Apu-lehteen kolumneja kun minä olin pieni ja pienessä töllissä asunut, jo edesmennyt isoisäni sai sitä lehteä kotiin. Erkillä oli tosi lyhyitä lauseita. Erkki kirjoitti ytimekästä suomea. Usein. Erkki. Päätti. Kolumnistin. Erivapauksilla. Soveltaa. Pistesääntöjä. A.I.V.A.N. Uuteen. Uskoon. Luonto viheriöi. Tai sitten ei. Vettä sataa? Mahdollisesti. En tiedä. Tiukkaa, lakonista toteamusta eikä oikeastaan koskaan mitään uutta asiaa. Silti Erkki kirjoitti Apuun varmaan vuosikymmentolkulla. Hyvä Erkki!
Joku yskäisi täällä yliopiston päärakennuksen aulassa sen verran uskottavasti, että nyt on aika lähteä viemään tentti-ilmoittautumiskuorta TYT Tampereen boksiin. Sitten lukemaan tunniksi, kuntosalille, Semaforiin yhdelle kaljalle ja junalla Poriin. Huomenna nukutaan pitkään aamulla ja illalla soitetaan Epilogin kanssa rokkia! Elämä on laiffii!