IRC-Galleria

suru huurtuu kylmiin laseihin,viini saa mieleni lepäämään... kaipaan.En tiedä jaksanko enään nousta, vai painanko vain pääni tyynyyn ja nukahdan.

Voiko sydän surua ikuisuuden kestää,loppuvatko kyyneleet milloinkaan. En tiedä..ehkä joskus totuus selviää.Sydämeni silloin lepää kun rauha sieluni löytää. Pyyhin kyyneleen sen viimeisen joka poskelleni putoaa..kaipaan tietenkin mutta totuus kuitenkin sen taas meille kertoo..



Joskus myrsky kaataa puut ja saa minut hyräilemään sitä rauhoittavaa sävelmää. Tule kulta ja nosta minut ylös ja saa minut taas kasvamaan ja lupaathan minulle että tunnen tuskaa, en tahdo elää pumpulissa ja kyllästyä onnellisuuteen.

Hulluna huusin perääsi, vaikken tahtonutkaan sinun jäävän,sydämmeni sekavana etsii tietään onneen..

Huuda minulle .. kurista sydämeni sanoilla jotka saavat minut vapisemaan.

istuu taas se sama pieni mies siinä vanhalla penkillä..lukien sitä vanhaa sanomalehteä..se sama suru vieläkin kasvoilla,ei voi hän vain unohtaa. Vuodet kuluu mutta menehtyneitä kyynelin muistaa.

Huuruisen ikkunan takaa katsoo lapsi kuinka perhe iloisena juhlii.Lämpöinen kyynel vierähtää kylmän puremia poskia pitkin..se sattuu.

Tahtoisin juosta pimeään, nurkkaan synkimpään ja huutaa..huutaa niin lujaa ettei sen kaiku hiljene milloinkaan.Tahdon itkeä,itkeä niin paljon etten huomaa kuinka maailma sortuu ,ympäriltäni se hiljenee.

Lunta sataa . valkeana kaupungin likaiset tiet. Silmät suljettuina tulet minua hakemaan. . kaunis mekko päällä ,meikit poskille levinneinä. huudat pahaa oloasi ja hiivitkin salaa pois ,jättäen minut sinne yksin . juoksen pihalle etsien sinua mutta sinua ei enää ole.

pimeässä huoneessa makaat katsellen seiniin piirtyviä valoja. kuuntelet kuinka hiljaisuus saa mielesi huutamaan ...sytytät valot ja katoat .

ota minut reppuselkään kun olen niin heikko etten jaksa kävellä. vie minut turvaan ja uneen tuudita. aamulla aurinko taas paistaa.

luuleeko tulevaisuus ettei menneisyys seuraa perässä?