IRC-Galleria

"Iltavahti" oli kestänyt kaikkea, koska hän oli tunnetusti rauhallinen mies. Mutta! Mittakaavassa "liian paljon" on vielä vähän verrattuna siihen mitä "iltavahti" oli oikeasti joutunut kokemaan/kärsimään sen eteen että hän sai rahat kokoon sorsaa varten. Siinä moni mies olisi luovuttanut tai seonnut raivosta... mutta ei "iltavahti"! Kunnes koitti se päivä kun itse Mr. Saarinen sai kuulla näistä "iltavahdin" auto ostos aikomuksista. Kuullessaan Mr. Saarisen kerrotaan sanoneen: - Vai että kapiselle iltavahdille auto?!! Ei ikinä jos se on minusta kiinni! Hetken mietittyään jotain oivaa ratkaisua estääkseen auton oston Mr. Saarinen keksi sen julman ratkaisun, hän päätti ostaa kaikki maakunnan lepo sorsat ja tuhota ne.
Kuullessaan "iltavahti" murtui täysin. Hän tiesi että peli oli menetetty siinä vaiheessa, ei vahdin pienennetyllä palkalla paljoa kilpailla Mr. Saarisen äärettömiä rahakasoja ja täysi katettuja kultakortteja vastaan. Oli jäljellä vain yksi vaihtoehto, yksi vaihtoehto josta "iltavahti" ei pitänyt ja se oli se että hänen piti mennä yrittämään puhua Mr. Saariselle ns. järkeä. Hetken mietiskelyn jälkeen tuli "iltavahti" siihen tulokseen että näin ei voi jatkua ja että kyllä se Saarinen häntä armahtaa... Totuus oli toinen.
Astuessaan Mr. Saarisen eteiseen ja juuri avatessaan suutaan sanoakseen asiansa...
Näki hän sen mitä hän ei ollut ennen nähnyt, Mr. Saarisen sihteeri. Tämä kuvan kaunis tyttö, jonka hymy valloitti heti sisään astuessa, jonka silkkiset tummat hiukset hulmusivat tuulettimen puhaltamassa ilmassa, levittäen ihanan tuoksun ympäri huonetta. Voisi sanoa että hän oli vallan unohtanut hetkeksi alkuperäisen saapumisen syyn joka oli hänen elämän tarkoitus ja hän tunsi jotain mitä hän ei edes tiennyt tunteeksi.. "Sihteeri" oli tuon
kaunokaisen nimi (nimen valinta henk.koht. syistä). "Sihteeri" avasi suloisen suunta jossa oli alahuulessa tämä huulikoru, jossa oli pienen pieni pallo. Hän sanoi: - Oliko herralla ajanvarausta? Mr. Saarinen on tällä hetkellä lounaalla ja saapuu n. puolentunnin kulttua. Tuletteko uudestaan, jäättekö odottamaan vai jätänkö viesti? Hetken jäätyneenä "iltavahti" sai sanan ulos suusta ja vastasi: - T-t-tulen sitten vähän myöhemmin...
Kerro Mr. Saariselle että kävi ja että tulen takaisin. "Sihteeri" nyökkäsi hymyillen ja uteli vahdin nimeä, johon vahti tokaisi: -Iltavahdiksi ne sanoo ja Saarinen tietää ketä tarkoitetaan. Hän kääntyi ovelle ja tämä outo tunne vain kasvoi ja kasvoi voimakkaammaksi joka hengen vedolta ja joka askeleelta, kunnes "sihteeri" sanoi.... JATKUU

1.Mikä väri sinulla tulee minusta mieleen ensimmäisenä ja miksi?
2.Luonteeltani olen mielestäsi?
3.Minkälainen suhde meillä on?
4.Kuinka tärkeä olen sinulle asteikosta 4-10?
5.Kerro jokin yhteinen muistomme?
6.Mistä pidät minussa?
7.Jos riitelisimme, mistä se johtuisi?
8.Koska viimeksi näimme?
9.Mikä biisi kertoo eniten musta?
10.Mikä sana kuvaa minua parhaiten? Perustele.

TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ, TYLSÄÄ,

nääh... tänään ei ole kirjoitus päivä... saatte odotella ainakin ensi viikkoon!

Ennen he siis jakoivat samat tehtävät, samankaltaisina vuorotyöläisinä, saman suuruisilla palkoilla ja vielä samassa neuvonta pisteessä. Ei ollut minkäänlaisia erimielisyyksiä vaan päinvastoin he olivat kuin paita ja perse. Silloin asiat olivat vielä hyvin ja kunnan kaikki työn tekijät olivat edes palkkaketjun keskivaiheilla. Alamäki lähti varsinaisesti käyntiin vasta jokunen vuosi sitten, kun itse "iso pomo" ilmoitti haluavansa itsellensä uuden assistentin
jonka tuli olla nuori, reipas, ripeä, älykäs, henkisesti kestävä ja ennen kaikkea positiivinen ja aktiivinen. No kaikkihan sen tiesi ettei kunnantalolta löydy kuin kaksi sopivaa ehdokasta täyttämään kriteerit. Tiedon kantautuessa neuvontaa kaverukset löivät kättä päälle ja sopivat keskenään ettei kumpikaan tarkoituksella alkaisi nuoleskelemaan tai mitään muutakaan mielistelyä "iso pomoa" kohtaan. Pelin nimi oli siis paras mies voittakoon! Lopun voitte vain arvata... Tai itse asiassa ette, mutta näin pähkinänkuoressa. Saarinen kusetti niin perkeleesti ja mitä paremmalta Saarinen näytti, niin sitä huonompaan valoon joutui "iltavahti". Surullinen tarina ja surullinen loppu tulos... Saa-rinen sai paikan ja paremman palkan, kun taas "iltavahdin" palkka laskettiin neljänneksellä ja työ mää-rät tuplattiin. "Iltavahti" joutui aloittamaan extra työt kunnantalon nuhjuisessa ravintolassa, missä hei-kosti palkatut päivätyöläiset kävivät syömässä perheineen. Hän tiskasi, siivosi, keitteli ja tarjoili. Sen lisäksi hänen piti hoitaa vielä neuvonnan työt. Ajan myötä hän alkoi vajota varjoihin ja synkkyyteen, ihmiset jopa olivat unohtaneet hänen nimensä... Kaikki tämän työnteon takana oli ajatus oikeasta va-paudesta, auto, eikä mikä tahansa auto vaan... LEPO SORSA!!! Siinä oli sitä jotain mitä ei ollut muissa. "Iltavahdin" uurastaessa Saarinen, tai siis tätä nykyä Mr. Saarinen kulutti jo kuudetta työsuhde autoaan josta ei heppoja uupunut. Siis mitä ylemmäs Saarinen nousi, sitä syvemmälle "iltavahti" vajosi ja viha kasvoi. Kun vihdoin töitä oli huiskittu 3 ja puoli vuotta sai "iltavahti" tarpeeksi rahaa kasaan ostaakseen lepo sorsan, mutta siinä vaiheessa "v-mäisyyden multihuipennus" Mr. Saarinen teki jotain mitä "iltavahti" ei kestänyt... jatkuu jos lukijoita riittää ;)...

yleisön pyynnöstä<3

"...Nimittäin työt iltavahtina!". Synkin katsein hän tervehti päätä nyökkäämällä päivätyöläisiä, jotka pelon valtaamina tärisi omissa työ nurkissaan. Hän käveli päättäväisen näköisenä kohti toimipistettään.. NEUVONTAA! Ja mitä kauemmaksi hän käveli, sitä enemmän ihmiset alkoivat supisemaan hänen takanaan ja vain pään käännös olisi saanut aikaan haudan omaisen hiljaisuuden. Mutta ei tänään, tänään hän ei aikonut tehdä sitä, koska kunnantalon väki oli oleskellut liian kauan, liian pimeissä käytävissä, liian hiljaa... Myös hänellä oli sydän vaikka moni ei sitä päällepäin olisi uskonutkaan ja hän tunsi suurta myötätuntoa näitä aneemisia ihmisiä kohtaan(joka saattoi johtua myös vitamiini puutteista tai huonosta raudan saannista). Oli vain yksi ketä kohtaan hän ei tuntenut minkäänlaista myötätuntoa ja se oli itse Henrik Saarinen, suoraan kolmannen kerroksen c-siivestä! (nimi on keksitty että en loukkaisi ketään, mutta c-siivessä lymyää eräs melko ärsyttävä tyyppi :)!). Saarinen oli juuri se tyyppi joka on aiheuttanut kanssa ihmisilleni tämän tuskan ja ahdingon, ylitöillä ja alipalkalla. Saarinen on silti onnistunut pitämään rehdin ulosantinsa vierittämällä kaiken ns. likapyykin muiden niskaan... Hän ei tule ollenkaan toimeen tämän Saarisen kanssa, heillä on pitkä yhteinen taival ja vain harva voi uskoa että he olivit joskus läheisiä työtovereita..... jatkuu yleisön mahdollisista palautteista...

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

Uskomatonta koodikieltä
Tämän lehden kannessa on eräs sähköpostiviesti, joka kiersi maailmaa hyvällä menestyksellä: ”Toisen WTC:hen törmänneen koneen lennonnumero oli ’Q33 NY’. Avaa ’MS Word’, kirjoita lennonnumero, suurenna fonttikokoa, vaihda kirjaisintyypiksi ’Wingdings’. Eteesi avautuu uskomaton viesti, joka ei voi olla sattumaa!” Avautuva viesti on hämmästyttävä:

Ei voi olla sattumaa!
Ei voikaan. Yksikään Internetin hakuohjelma ei tunne ”kuuluisaa” lentoa numero ”Q33 NY”. WTC:hen törmänneet lennot olivat American Airlines Boeing 767 lento 11 ja United Airlines Boeing 767 lento 175 – kummatkin matkalla Bostonista (ei NY:sta) LA:han.
Joku vitsiniekka on vain tutkinut Wingdings-fontteja, löytänyt tarkoitukseensa sopivat kuviot ja keksinyt niiden mukaan lennonnumeron, jonka olemassaoloa ei kukaan viestiä levittävistä ihmisistä viitsi kuitenkaan tarkistaa.
Tunnus ”Q33” kyllä löytyi Internetistä, mutta kyseessä on La Guardian lentokentältä Manhattanille tai Queensiin kulkevan bussin numero. Oliko terroristien siis alunperin tarkoitus iskeä WTC:n torneihin bussilla?

Lue huolellisesti läpi, tämä on tosi outo juttu!

1) Nimessä New York City on 11 kirjainta

2) Nimessä Afghanistan on 11 kirjainta

3) Ramsin Yuseb:in nimessä (Terroristi joka suunnitteli Twin Towers:in tuhoamisen 1993) on 11 kirjainta

4) George W Bush:in nimessä on 11 kirjainta

Tämä voisi tähän saakka olla pelkkä sattuma, mutta lue eteenpäin,
juttu muuttuu kiinnostavammaksi:

1. New York on 11. osavaltio

2. Lentokoneessa numero 11 oli 92 matkustajaa
( 9 + 2 = 11 )

3. Lentokoneessa numero 77, joka myös törmäsi Twin Towers:iin, oli 65 matkustajaa
( 6 + 5 = 11 )

4. Tragedia tapahtui 11 syyskuuta, myöskin tunnettuna 9/11
( 9 + 1 + 1 = 11 )

5. Niin kun varmaan myöskin tiedät, "US emergency services:in" puhelinnumero on 911
( 9 + 1 + 1 = 11 )

Edelleen vain pelkkiä sattumia? Jatka lukemista!

1) Yhteenlaskettu uhrimäärä molemmista lentokoneista jotka törmäsivät Twin Towers:iin oli 254
( 2 + 5 + 4 = 11 )

2) 11 Syyskuu on 254:s päivä vuodessa
( 2 + 5 + 4 = 11 )

3) Pommitus Madridissa tapahtui 3.11.2004
( 3 + 1 + 1 + 2 + 0 + 0 + 4 = 11 )

4) Tragedia Madridissa tapahtui 911 päivää Twin Towers tragedian jälkeen.
( 9 + 1 + 1 = 11 )

Nyt tulee jotain vielä oudompaa:

USA:n eniten tunnettu symboli, Stars & Stripes:in jälkeen, on kotka.

Seuraava säkeistö on otettu Islamin pyhästä kirjasta, Koraanista:


For it is written that a son of Arabia would awaken a fearsome Eagle.
The wrath of the Eagle would be felt throughout the lands of Allah
and while some of the people trembled in despair still more rejoiced:
For the wrath of the Eagle cleansed the lands of Allah and there was peace.

Tämä oli siis säkeistö numero 9.11 Koraanissa.

Luuletko edelleen että kaikki tämä on pelkkä yhteensattuma? Kokeile tätä:

Ava Microsoft Word/ WordPad ja tee seuraava:

1. Kirjoita isoilla kirjaimilla: Q33 NY. Tämä on ensimmäisen lentokoneen numero joka törmäsi Twin Towers:iin.
2. "Mustaa" Q33 NY
3. Vaihda fontin koko numeroon 48
4. Vaihda fontti WINDINGS:iin (Esim. WINDINGS 1)
Pelottavaa! Eikö?

Kerro kuusi asiaa tai juttua, joihin olet koukussa (tai ainakin melkein), ja haasta viisi kertomaan koukutuksistaan.


1. pelikoneet
2. nikotiini
3. suklaa
4. keskiolut
5. Kahvi
6. Joanna<3 (eniten koukussa)