IRC-Galleria

kaikki on viinasta lähtösin,

syvissä vesissä unelmat kuolevat ja maailma on kuin PERKELEEN SYLI MURHEEN MIELET KIELET HAAVAT NUOLEVAT JA MAAILMA ON KUIN PERKELEEN SYLI!!!

On nimeni punottu köyteen.
Köysi sidottu oksaan korkeaan.
Ja kuin hedelmän oudon kypsyneen.
Jätän itseni oksaan riippumaan.
Ja minä keinun tuulessa hiljaa.
Olen matkalla maahan uuteen.
Kuin kuiskaus tuulessa hiljaa.
Saavun rantaan kaukaisen mantereen.

Minut liian monta kertaa myytiin, vaihdettiin ja ostettiin.
Minut liian monta kertaa nurkkaan kuin lelu viskattiin

Ja jos jonkun sainkin kainaloon
tiesin, silti yksin oon
sen kauniin kukan kadotin
enkä koskaan saanut takaisin
Puolestani anna ruumiisi
edestäni vuodata veresi
loputtomia ehtoja sanelin
yksin kuoliaaksi palelin

Tuomittu!

Kuljemme yksin täällä
kyynelten kastelemia teitä
synkkyyden vankina etsimme
muita eksyneitä

Mitä painavat yhden miehen työt?
Mitä saa maailmalta
kun kivenkovalla nyrkilläsi lyöt
pieneltä pojalta jalat alta?

Elämän äärellä kypsää viljaa,
veisaan hiljaa
virttä kuolemanvakavaa

Kuka jaksaa
näitä päiviä laskea?
Niitä on kuitenkin
liian monta

Jos me kohtelemme ihmistä
sellaisena kuin
hän on, me teemme hänestä
huonomman kuin
hän on.
Jos me kohtelemme häntä
ikään kuin hän jo
olisi sitä mitä hän voisi
olla, me teemme
hänestä sen mitä hänen
pitäisi olla.

Olipa kerran...poika, joka
kysyi tytöltä: "Menetkö
kanssani naimisiin?"

Tyttö vastasi: "En".

Ja näin poika eli elämänsä
onnellisena loppuun asti.
Hän kävi usein kalassa tai
metsällä ja hän pelasi
paljon golfia.
Hänellä oli aina uusinta
mallia olevat
elektroniikkalaitteet,
nopeimmat
autot, moottoripyörät ja
veneet.
Ja hän joi kaljaa
kavereittensa kanssa aina
kun halusi.

Sen pituinen se.

Ai naisiako muka vaikea miellyttää? Tapahtuipa eräänä päivänä miehen tullessa töistä kotiin:

- (mies ) Ostin sulle kukkasia.
- (vaimo ) Jaa. Miksi?
- No ostin kun ajattelin että kaipaat kukkia.
- Onko tapahtunut jotain?
- Ei. Miten niin?
- No kun ostit kukkia.
- Siis mä ostin kukkia ihan vaan ostamisen ilosta.
- Et siis mua varten. Ostamisen ilosta. Luulekko saavas sillä perusteella?
- No en. Ostin kukkia, kun olet sanonut etten mä koskaan osta kukkia ja kun ne sattui eteen ja oli halpoja.
- Nii just! Halpoja. Et voi yhtään niinkuin sijoitaa meidän suhteeseen.
- No voi hitto. Nytkö sä suutuit?
- EN!
- Oikeasti. Hankala tässä on tuoda kukkia kun sä suutut niistä.
- En mä kukista suutu. Ne on ihania, mutta miksi sä ostit niitä nyt?
- Voi luoja. Anteeksi että mä ostin kukkia. Voin viedä ne pois.
- Älä vie. Ne on ihania. Ihmetyttää vaan miksi sä ostit nyt.
- Ok. Selvä. Mä en osta enää kukkia sitten jos niistä nousee poru.
- Sä et siis halua ostaa mulle kukkia?
- Täh? No haluan ostaa!
- Älä huuda! No miksi ihmeessä sä sitten et yleensä osta mulle kukkia? Ainoastaan silloin kun tekee mieli tai on tapahtunut jotain.

- No just! Niinpä. Vain silloin kun tekee mieli. Ei mun tee aina mieli.
Ja just nyt ei tosiaan tee mieli. Ostin vaan kukkia. En mä nyt halua seksiä.
- Sä et siis halua mua?
- Uskaltaakohan tähän vastata?
- Tulee vaan sellainen olo nyt että sä et halua mua.
- No haluan. Herran jestas. Tottakai mä haluan sua!.
- Huomaa että sä olet mies. Huudat koko ajan ja ajattelet vaan seksiä.
- Kuule. Mä tulin just kotiin. Väsyttää ja on ollut pitkä päivä. Ja mä ostin vaan kukkia.
- Ei kukat ole vaan kukkia. Ne on romanttinen ele ja normaalisti mies haluaa huomioida naisen tarpeet ostamalla kukkia.
- Niin just! Sitä mä yritin selvitää!
- Miksi sä taas huudat? Niin, mut kun sä et osta kukkia ilman että on joku juju.
- Oikeesti. Lopeta nyt. Annetaan noiden kukkien olla nyt. Onko jotain ruokaa?
- SIKA! Ensin sä tuut ovesta sisään kukka puskan kanssa ja sitten kysyt onko jotain ruokaa. Luuletko että mä olen täällä sua varten palvelemassa ja pyllistelemässä heti jos sä tuot kukkia.

- En mä tuonut kukkia sen takia. Ja ainahan sä teet ruokaa. Äläkä sä huuda koko aikaa.
- AI! Mäkö en saa ilmaista tunteitani koskaan!! Ja kauanko meni että tuon huomasit että mä teen aina ruokaa?
- Mä en sano nyt mitään.
- Niinkuin yleensä. Sä et puhu koskaan mistään mitään.
- No uskaltaako tässä puhua kun aina asia kääntyy väärin päin.
- Ei ne mitään väärin päin käänny. Itsehän alotit!
- Jaa tuomalla kukkia?
- Niin!
- No nyt on selvä että mä en tosiaan enää tuo kukkia..
- Sä et siis välitä musta, kun et halua tuoda edes kukkia.

Seuraa viiden minuutin hiljaisuus. Keittiöstä kuuluu suhahtava ääni, johon vaimo aloittaa:

- Ei jumalauta. Miksi ihmeessä sun pitää heti kotiin tullessa avata kaljapullo. Mitä nyt on tapahtunut kun toit kukkia ja heti alat ryypätä!?!