IRC-Galleria

Maanantaina tuli aamulla kesken harjoitusten tekstiviesti:

Onnea! Sinut on valittu Diakonia-ammattikorkeakouluun
sairaanhoitajan koulutukseen Porin yksikköön.
Lisätietoja postitse 1.12.06mennessä.

Vähän aikaa oli kylmä olo, sillä olin jo ehtiny tekemään kaikki suunnitelmat kevääksi. Ajattelin, etttä mitä jos lykkäisin vuodella... Mutta kun Petri kysyi, että kai sä nyt meet sinne, tuli taas päättäväinen olo. Tätähän mä just halusin. Kun pääsin kotiin oli kutsukirje jo eteisen matolla ja tieto siitä että koulutuksena on sairaanhoitaja diakonissa. Ei voi paremmin asiat järjestyä.
Pääsykokeissa oli opiskelijat pelotellu opiskeluiden raskaudella, joten tuli kyllä hilpeä tunne kun heti kutsu kirjeessä oli tehtävä 6-8sivun esseestä.

Keskiviikkona juttelin sekä StaffPointin yhteyshenkilön että Tervevuoren kanssa ja sain jäädä tuntilaiseksi, sillä ehdolla että teen vähintään kaksi vuoroa viikossa. Eiköhän se onnistu ja samalla palkka nousee 70snt. Kai samalla teen PK:ssakin yhä plokkaus hommia. Sitä ei tiedä.

http://www.riemurasia.net/jylppy/displayimage.php?pos=-3788

On kiva kun jossain on joku joku näyttää suakin järkyttävämmältä bikineissä...

Päivän vinkki (#13/30)

Satutko muistamaan, milloin rekisteröidyit gallerian käyttäjäksi? Tietokannan syövereistä löytyykin tieto! Päivämäärä oli 18.7.2004. Käyttäjänä olet ollut noin 2 vuotta ja 3 kuukautta. :)

Eilen aamulla seitsemän aikaan kun Petrin äiti soitti, että Petrin pitäisi hakea talvirenkaat ja valitteli lumipyrystä, en uskonut että lunta tosiaan sataisi. Lumipyryssä sitten kiroillen kävelin talvirenkaiden luo, kun ei aamulla vaihdettukaan. Lumi olikin herättänyt kaaosta monille ajajille ja kakkostiellä oli liuta autoja penkassa, jopa linja-auto.

Vaikka vielä eilen en ollut niin onnellinen lumen tulosta siinä lumipyryssä kun petri vaihteli renkaita, niin tänään oli ihana herätä valkoiseen aamuun. Aurinko paistoi ja oli kuin ihana talvi aamu. Oon jo jonkin aikaa odotellut Joulua ja nyt sen tuntu jo tuntuu kaikkialla. Vielä se lumi sulaa, mutta muutos on parempaan. Mikään sää ei ole inhottavampi kuin kylmä, harmaa syyskeli ainoana loistonaan värikkäät lehtipuut.

Kohta on isänpäivä ja joka vuotinen ongelma odottaa: Mistä niin tärkeälle ihmiselle löytäisi näillä senteillä lahjan hänelle sopivan lahjan? Nyt on liian myöhäistä alkaa neulomaan ja en oikein viitsisi uutta kirjaa ostaa. Yksi asia on varma. Ihan liian harvoin kerron perheen jäsenilleni kuinka arvokkaita ihmisiä he minulle olevat. Keskimmäinen sikoni sen tietää kaikista huonoiten. Sen sijaan ystäväni tietävät arvonsa. Niinhän se varmaan usein meneekin.

Kunpa pääsis peuhaamaan lumeen oikein kunnolla. Niin kuin pienenä. En kyllä ymmärrä, miten se lumen tulo aina saa mut niin hyvälle tuulelle. Ala-asteella me järjestettiin juhlatkin ensilumelle. Silloin kyllä joka juhlalle löyty tosi "fiksu" syy. Lauantaina avattaisiin täällä tekoratakin, mutta mulla ei oo luistimia. Oon luistellu viimeks kasiluokalla ja ekaa kertaa elämässäni menisin mielelläni luistelemaan. Se on ihan täysin Petrin vika... Se sai mut iinnostumaan... =) Mutta jos totta puhutaan, en oo edes kokeillut niitä luistimia moneen vuoteen. Tai oikeastaan ikinä en oo todennut oikeasti onko ne oikeasti liian pienet. Sanoin vain aina että ne ovat, koska en halunnu ala-asteella mennä luiteleen. Ne ovat kokoa 39 ja ostelen saman kokoisia kenkiä. Luistimiin tosin pitäisi saada mahtuun sukka. Ala-asteella luulin että kokoni on 41, koska aina piti olla kasvuvara... Vasta viime syksynä kun ostin rullikset tajusin että koko on 39, kun piti oikeasti miettiä kaks kertaa onko ne hyvät jalkaan. K2 ja halvalla lähti...

Mulla oli tuparit ja hauskat oli taas jälleet. Porukka oli kyllä ihan hyvissä sen boolin voimalla, johon meni pelkästään lantrinkia 10,5 litraa. Loppuillasta päädyin oksentamaan Nordean eteen ja toinen seisoskeli kusessa mun vieressä. Ollaan mekin hyvä pariskunta. Aamulla olin täysin varma että muistan kaiken, mutta enpä muistanutkaan ja siitä oli todisteita videolla. Toivottavasti ihmiset täällä ymmärtää mun käytökseni. En oikein meinaan tiedä, kun täällä tuntuu olevan kohtuullisen pienet piirit ja ihmissuhde käsitteistökin vähän erilainen... Vai kuvittelenko vain?

Jotenkin petyin mun tamperelaisiin naisiini, jotka oikein halus tulla, mutta eivät selvinneet paikalle. Noh... Paras minäkin olen sanomaan. Jätinhän mä Jyväskylänreissun, Elisan synttärit ja Provinssin työntekijäpippalot väliin. Kyllä mustakin on vähän tohveli tullu, mutta Täti-Monikasta on tullu työnarkomaani ja pelkää valvovansa liikaa. Kyllä nuori ihminen jaksaisi, mutta ei kaikille yötyö sovi. =)

Sain uuden työpaikan Kulmagrilliltä, jossa viihdyn ainakin tällä hetkellä. Ainakin nyt keskiviikkona mulla oli oikein mukava työkaveri, joka asuu kans tässä lähellä Halssissa. Tiistain vuorokin meni ihan hyvin, tosin tuntu et pallo ois hukassa ja kävi vähän hitaalla. Oli vaan aika pelottavaa viedä alas roskia, kun mulla on tää lentävä mielikuvitus. Tyhjä ostari ja alhaalla tyhjät ahtaat käytävät. Ilmastointi surisee ihan hulluna ja koko ajan tuntuu, että kohta sieltä nurkan takaa tai ovesta tulee murhaaja. Tänään meen taas töihin.

Maanantaina oli ensimmäinen tentti Ravitsemustieteistä. Koe olis ollu tosi helppo jos oisin hamstrannu vielä aikaa kertaamiseen, mutta sainpahan jotain ulos. Pisteytys oli ihan kummallinen, kun käsitteiden selityksestä (5kpl) sai yhteensä 2p ja taas esseistä sai 9p ja 7p. Mokasin kyllä sen yhden esseen, kun sekotin fotaatin ja folaatin. Kyllä siitä kuitenkin jotain pisteitä irtoo.

Eilen oli vapaapäivä ja leffat oli 5e Promenadissa. Käytiin kattoon Jadesoturi. Jotenkin se jäi pettymykseks, kun siitä tuntu puuttuvan huippukohta kokonaan. Aivan ihana tarina, mutta tosiaan tuntui, että jäi odottaan sitä jotain.

Huomenna mun ei pitäisi enää polttaa. Katsotaan miten käy lopettamisen. Se hyvä ystävä on ollut kuitenkin mun tukena melkein päivittäin jo yli 4 vuotta ja silloin tällöin kuus vuotta. Vaikkei mulla mene juurikaan rahaa polttamiseen, koska poltan niin harvoin, niin silti haluan lopettaa ihan oman itseni kannalta. Tuolla toisella menee ihan älyttömästi tupakkaa ja sen terveydestä sais olla huolissaan jo kymmenen vuoden päästä.

Sitäpaitsi me lähdetään ens keväänä ehkä Italiaan, jos saadaan rahaa kokoon. Ois se kiva kyl myös tulla Nizzan kautta ja näyttää Pikku-Karhulle Monaco. Vaikka me käytiin luokkaretkellä etelä-Ranskassa ja Monaco oli osa sitä niin jäi Monacon casino testaamatta. Niin nuoria ku oltiin. Tärkeimpänä on kuitenkin, että multa puuttuu Ranskan ja Monacon mangeetit mun jääkaapista. Mutta kuitenkin Pariisissa tulee vielä käytyä ja jos ollaan Pohjois-Italiassa, niin Monacoonkin on lyhyt matka.

Siitä on kuukaus jo kun muutin tänne omaan makuun Jumalan selän taakse. Pienenä uhosin äidille etten asu Suomessa muutakuin Tampereella tai Helsingissä, mutta kuinkas sitten kävikään. Vielä keväällä suunnittelin matkaa ulkomaille ja kaikkea tekemistä välivuodelle.

Nyt on käynyt niin, että asun Porissa n.15km keskustasta Pihlavassa ja elelen työttömänä opiskellen Satakunnan kesäyliopistossa Ravitsemustieteitä ja omasta mielestäni tilanteeni on oikein loistava.

Täällä Jumalan selän takana on Kallo, jossa ollaan monta kertaa käyty käyskentelemässä ja ihailemassa maisemia. Siellä kallion kupeessa on majakka ja oli meri millainen hyvänsä maisema on sanoin kuvaamaton. Kerran käytiin auringonlaskun aikaansiellä ja oli mukava painua toisen lämpimään syliin. Olen monta kertaa nähnyt auringonlaskun, mutta tässä oli jotain muutakin. Aurinko loisti hohtavana tulipallona ja sammui silmissä mereen. Heti auringon laskettua kalat pomppivat tyynen meren pintaan. Nyt viimeksi kun kävimme tuuli aivan valtavasti. Katselimme kauempaa kun aallot paiskoivat kalliota siellä missä olimme aikaisemmin olleet istumassa. Haluaisin nähdä millainen se paikka on kun oikein myrskyää.

Täältä on myös lyhyt matka Yyteriin rannalle ja kaikki mitä peruselämiseen tarvii ilman, että keskustaan asti tarvii mennä. Täällä on kolmekin kauppaa. Kaikkiin varmaan käy eri bonuskortit, lisäksi Ärrä, kaks kukkakauppaa ja valokuvausliike. Lisäks uimahalli ja kirjasto paljon lähempänä kotia kun Tampereella (ei taida olla edes sataa metriä) ja uimahallin yhteydessä on kuntosali ja takaa lähtee pururata. Yks päivä käytiin käppäilemässä usheilukentällä ja istuttiin katsomon portaille. Katsottiin kun pääskyset singahteli ärhäkästi räystään alle. Mentiin lähemmäksi kuuntelemaan ja sieltä kuului sirkutusta.

Eilen kun käytiin taas oli sirkutus loppunut, taitaa olla syksy tulossa. Ensi viikolla on jo synttarit ja sitten ryhdytään jo odottaan Joulua, sitten siinä samassa syssyssä vaihtuu vuosi ja ruvetaan talvipakkasten aikana odottaan innolla kesää...

Tulis jo perjantai. On jo ikävä Tampereelle ja ikävä ystäviäni. Vaikka täällä on hupaisaa saippuaoopperien tasoisia juonikuvioita, ei ne voita mun höppäniä frendejäni. Olis hauska taas kuunnella Täti-Monikan pilleri- ja proteiinijuttuja ja parasta on känniääliöiden toilailut. Edellis viikonloppuna käytiin Helsingissä, mutta mikään paikka maailmassa ei voita sitä, onhan se kotikaupunki ja oon ylpeä juuristani.

Tampere, here I come...

1. Mistä lähtien yhdessä?
♥Hmmm... Nuoripari vasta... Virallisesti yhdessä 21.7.2006.

2. Onko hän sinun ensimmäinen seurustelukumppanisi?
♥ Ei oikeastaan.

3. Oletteko kihloissa?
♥ Ei olla niin paljon hoppuiltu.

4. Asutteko yhdessä?
♥ Asutaan. Tais olla 23.8, kun muutin tänne Poriin.

5. Jos ette, suunnitteletteko sitä?
♥ ...

6. Kumpi "löysi" kumman?
♥ Kyllä se oli toi toinen joka löys mut.

7. Oletko ajatellut tulevaisuutta vakavasti hänen kanssaan?
♥ kyllä.

8. Hänen paras puolensa?
♥ Niitä hyviä puolia on niin käsittämättömän paljon, ettei ne tähän mahdu. Tärkeimpänä kuitenkin loistava huumorintaju, huomaavaisuus, on ihan pirun hyvännäköinen ja sen kans ei riitaa synny.

9. Huonoin?
♥ Mustasukkainen... Oon monta kertaa käskeny heittää ne sukat pesuun...

10. Riitelettekö usein?
♥ Ei oo ollu mitään mitä riidaks vois kutsua, mutta pieni erimielisyys oli joskus.

11. Oletteko samanlaisia?
♥ Perusluonteenpiirteiltämme ehkä samanlaisia, mutta aika täydentävästi erilaisia. Se on mies ja minä nainen.

12. Millainen suhteenne on, (kaverillinen, alkuhuumaa vastaava...)?
♥ Alkuhuumaa....

13. Uskotko yhteiseen tulevaisuuteen?
♥ Ehdottomasti.

14. Uskooko hän?
♥ Se on siitä vielä enemmän varma.

15. Paljonko teillä on ikäeroa?
♥ Melkein vuosi.

16. Luotatteko toisiinne?
♥ Kyllä luotan ja uskon et kyllä toinenkin osapuoli luottaa. Se on vaan sen luontonen.

17. Mikä hänen lempivärinsä on?
♥ Se varmaan riippuu mistä yhteydessä puhutaan. Sininen varmaan kuitenkin.

18. Entä mitä hän harrasti pienenä?
♥ Kaikennäkösiä itsepuolustuslajeja.

19. Mikä on teille mieluisinta: yhdessäolo aivan rauhassa, huvipuistoretki vaiko bileet?
♥ Kaikkea noista tehdään, mihinkään ei haluta jumittautua, mutta kyllä se yhdessä olo kultaa on.

20. Häiritsevätkö jotkin ystävät suhdettanne?
♥ Ei.

21. Kaipaatko ikinä sinkkuelämää?
♥ En todellakaan.

22. Onko muut ystävyys suhteet kärsineet suhteenne aikana?
♥ On kyllä ja tosi pahasti. Muutin Poriin ja Tampereelle jäi liuta ihania ihmisiä, joista en ole tarpeeksi hyvin huolehtinu... Anteeks...

23. Kumpi on tossun alla?
♥ Ei kyllä kumpikaan.

24. Vaihtaisitko kultasi Vin Dieseliin?
♥ Mun kultani on komeempi. En vaihda.

25. Asia, joka yhdistää teitä, (mikä pitää teidät yhdessä)?
♥ Me vaan halutaan olla yhdessä ja rakastetaan toisiamme...

26. Minkälaisia lahjoja olet saanut häneltä?
♥ Kaulakorun, nilkkarenkaan, kaks kertaa ruusun, helmikäsikorun, avoauton :), sudoku lehden ja puhelimen. Tietenki myös kaikkee pientä ja tarpeellista. Viimeks eilen se vei mut syömään ravintolaan.


27. Hän sinulta?
♥ Pakko sanoa ettei vielä oikein mitään. Synttärit on tulossa.

28. Tunnetteko hyvin toistenne vanhempia, isovanhempia...?
♥ Melkein joka päivä me Petrin äidin luona käydään ja oon kyllä sukua nähnyt. Väjhemmän me meidän porukoilla käydään, mutta matkakin on jo iso osatekijä.

29. Unelma lomanne?
♥ Jos rahaa löytyy me lähdetään Italiaan keväällä ja Pariisissakin pitää vielä käydä kahdestaan. Petrille se tuntuu olevan ihan sama mihin mennään, kuhan se saa olla mun kanssa.

30. Oletteko puhuneet lapsista, avioliitosta, kihloista...?
♥ Kyllä me päivittäin puhutaan, mutta sanoista tekoihin ei aleta vielä vuosiin....

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.

Hajoaako hyvät asiat, jos niitä puetaan liian paljon sanoiksi... Olisikohan parempi, että ne vain ovat olemassa... Noh... Minä en ota sitä riskiä, että löydän sirpaleita jaloistani.

Tammerfest oli ihana. En tosin nähnyt muita bändejä kuin Lemmenpyssyt torstaina. Olin kyllä niin onnekas, kun perjantainen vuoro peruuntui sillä tänään kaikki oli yhä kaaosta Ilveksessä: tarjoilijat oli puoli kuolleita pitkien vuorojensa takia yksikin oli tehnyt 17h putkeen, yksi 60h koko viikon aikana ja sitä helvettiä. Myös huomas, että olin ollut poissa sillä ei oltu siivottu kunnolla

Nyt odottamaan keskiviikkoa. Onneksi se häämöttää jo...

Festareilla ollaan nyt pompittu ja viime viikkokin meni kokonaan Tampereella. Iso E:llä oli synttärit. Siitä on tullut oikein miehen ikäinen. Koko poppoo sai kutsun saman päivän aamuna ja paikalle ilmestyi tietenkin Postinkantajanpoika, Isoveli, Kännihuligaani, UFO ja Nalle pyörähti ennen töihin menoa. Kun teinikänni-ilta meni pieleen niin paikalle ilmaantui lisäksi myös Mariskan keikalta palailevat Samaani ja Enkeli. HUI! Enkeliltä oli lähteny tukka pois. Se on ainut meidän ystäväpiiristä, jolta saattaa sellaista tempausta odottaa. Lisäksi paikalle ilmaantui Symppis ja Yyterin matkalta palaileva Täti-Monika Palleroisineen myös Stadin Tohvelipariskunta saapui paikalle varoitusajasta huolimatta.

Tohvelipariskunnan ilmestyttyä olin juonut päkin olutta ja tarjoiltua boolia ja shotin viskiä. Päädyinkin halailemaan vessanpönttöä ja Symppis piteli hiuksiani. Melkein nukahdin Samaanin syliin, mutta ihmeen ja veden voimin sin kiskottua itseni baariin.

Ensin meinattiin Cabarettiin, mutta sinne ei jaksettu jonottaa. Kaikki meni Rumaan ja seurattiin niitä Symppiksen ja täti-Monikan kanssa. Matkalla nähtiin Pisama, jolla oli ollut tappelua poikaystävänsä kanssa. Tämä tuli meidän mukana Rumaan.

Rumassa oli hirveesti jonoa. En jaksanu jonottaa, joten menin katsoon oisko. Postinkantajanpoika istui terassilla joten menin sinne jutteleen. Kohta sisälle katsomaan loppu lössiä. Palleroisetkin oli päässyt sisälle, vaikka ikää pojilla on vain kuustoista. Ilta meni tanssimisen merkeissä ja Isoveli on ottanut roolinsa vakavasti. Kiitos tällä kertaa siitä.

Porukkaa tippui ja synttärisankari katosi veljensä kanssa. Tohvelipariskunta, Isoveli, kännihuligaani, UFO ja minä jatkettiin Isoveljen luo. Matkalla törmäsin Hippiin, joka koikkelehti kaverinsa kanssa. Ikävä kyllä pojat eivät saaneet tulla mukaan. Perillä Isoveljen exä veteli sikeitä raskaan työpäivän jälkeen, mutta yhtyi iloiseen joukkoon. Juteltiin yhtä sun toista . Pissi kaverinsa kanssa tuli myös paikalle. Lopulta Nalle tuli hakeen ne ja muutkin katosivat paikalta. Kuuden seitsemän aikaan käppäilin kotio paljain varpain Tohvelipariskunnan ja UFOn kanssa. Ohi kulki kissanulkoiluttajakin ja aurinko oli jo korkealla. Hassua oli mennä nukkuun, kun ei väsyttänyt tippaakaan.

Nyt on taas muutama työpäivä takana ja väsyttää kovasti. työpäivän aikana tulee nautittua paljon kokista ja uni ei tuu oikein silmään ennen kolmea, vaikka kuinka yrtittäis. Tosin, jos en ois töissä menis nukkumaan menoajat enemmän penkin alle. Kohta taas aurinko nousee ja oon yhä koneen ääressä. Kun nää päivät on tehty, mitä nyt oon varannu, en ota näin paljon töitä...