IRC-Galleria

Askartelin sit ekaa kertaa elämässäni seitania, perinteistä japanilaista vehnäprotsku- eli gluteenihöttöä. Ihan hyvä ekaks yritykseks. Innostus synty, ku ostin Ruohonjuuresta (nykysi joku fakin Ecoshop) järjettömän hyvää savuseitania. Sit oli pakko yrittää ite, säästöjen toivossa.

Heti ku on aikaa ni: "uudestaan, uudestaan!"

Aikoinaan (ehkä 15 v. sitte?) koitin tehä tofunkin ite, mutta siihen kyllästy äkkiä. Liikaa vaivaa. Ja ny Helsingissä on helppo saada Aito Tofun laadukkaita erimakusia könttejä. Etnokauppojen tofujen laatu on epätasanen ja markettien tölkkitofut pilaa läpitunkeva säilöntäaine.

Ens kerralla, ku teen seitania, teen sen eka maustamatta. Keitän sit kasvisliemessä ja marinoin intialaisittain (valkosipuli, garam masala, inkivääri, curry, tuore korianteri, chili) ja laitan sekaan vaikka johki peruna-kasvis/kikherne-curryyn. Pakko tulla hyvää :P¨

Luulin, että jotkut Nutanan soijapyörykät ja Metrokebabin falafel on ok, ennenku tiesin paremmasta :)

PS. Viime kesänä yliopiston päärakennuksen Unicafessa oli muuten niin hyvät vegaanisafkat, että teki mieli _melkein_ alkaa vegaaniks.

Töissä oli ma-to kauheesti paineita, mut pe oli normaali. Oon kuitenki tosi onnellinen, ku mullon kotona ihana mies, joka saa mut rentoutuun työpäivän päätteeks.

Eilinen Radium oli ekaa bändiä lukuun ottamatta kans mainio.

Tänää askarsin kotona herkkuja täytettyjä paprikoita ja herkkusienii. Nam. Halla kan nog (vaikka köksä ja laulu oli aina mun huonoimmat numerot).

Ei näin.

Hyvä päivä. Ekstaasissa humpattu Russian Loven Hover Jackia ja Gala Brutalee. Näin sen elämän kuuluu mennä.

Käytiin sit R&A:ssa kattoon "Kahden rannan tarina" (http://www.hiff.fi/elokuvat/elokuva.html?elokuva_id=107).

En tiedä onko se loppupeleissä hyvä vai huono asia, mutta dokkarin peittelemätön asenteellisuus antoi filmille naivistisen olemuksen.

Mua alkoi naurattaa, kun alussa maalailtiin tunnelmaa joen maisemilla ja linnuilla hartaasti. Yhtäkkiä pärähtää ilmoille hirvee jylinä ja näytetään rakenteilla olevan tehtaan piippua. Ja sitten: "paska haisee ja balalaikka soi". Maansiirtokoneet jyrisee. Kyönää tursuu piipuista ja putkista.

Filkasta aisti aidon vastarantalaisten huolen, mutta isot miinukset harhaanjohtavasta otsikoinnista. Tehdasprojektin kannattajat loistivat dokkarissa poissaolollaan. Ehkä toisen rannan tarina olisi ollut osuvampi. Dokkarina kehno, progandafilminä ehkä varsin vetoava?

Parasta antia oli kuitenkin leffan jälkeinen paneelikeskustelu. Sai ajateltavaa vähäksi aikaa.

Ja mikä tän ituhipin mielipide sitten on aiheesta eli koko tehdasprojektista. En mä tiedä. Jos vaiks lähtis paikanpäälle kattoon... ;)

olin kattoos kirikou ja metsän eläimet (kirikou et les betes sauvages). ihanaa vastapainoa kaikelle paskalle tietokoneanimatiolle ja disney-hömpälle. ja oho, siinhä näky tissit ja pippeli! (voikohan tätä esittää ameriikan ihmemaassa?)

ois kiva nähä toi alkuperäiskielellä, ilman suomidubbausta. tosi kauniisti oli kyl piirretty ja kerrontaki hyvää.

Vuk:n (vuk = susi) keikka oranssilla oli aika myönteinen yllätys. Vaikken yleensä tykkää naislaulajista, niin tädin ääni ei ärsyttänyt. Jazz-vaikutteista tykkäsin. Kivaa oli. Nyt keitteleen pastaa ja sit nukkuun.

Hih, ostin eilen ihanat liituraitahousut ja -hameen. Ny on talveks hauberk kunnossa. Masentava puoli oli se, että huomasin persiin koon olevan suht tasoissa kengännumeron kanssa. Jalo periaatehan on, että kengännumeroa ei ylitetä. Ja räpylät on siis 37. Pitäs ehkä palata 3-4 krt/vk punttisrytmiin...

Liituraitajakunki oisin halunnu, mut kun ei istu, niin ei. Jos hartioista mahtuu, on muuten teltta. Ompelisin ite, jos osaisin. Mutten osaa, vaikka on miten vaatetussuunnittelun tutkinto takana.

kauden viiminen fudismatsi meni iloisesti sateessa ja osittain melko kaato- sellaisessa. aika rökäletappiokin tuli, mutta kivaa oli. pitää heti huomenaamuna tarkistaa sarjataulukko. ens vuonna vois ehkä treenata vähän ahkerammin :)

illalla pelin jälkeen olin (ei nälkäisenä) tapaamassa (nälkäistä) miespuolista kaveriani ravintola moinamotissa. omistaja on tosi kiva ja muukin henkilökunta. ja green stock on namia pizzaa. siitä huolimatta en tällä kertaa syönyt vaan keskityin seuranpitoon.

ainoa muu asiakas oli ennen meitä saapunut, hieman humalainen, keski-ikäinen mies. kesken pizzansa hän kävi kärttämään paikan omistajalta toista lautasta suostumatta selittämään miksi. omistaja, kuten emme mekään, tajunneet äijän järjenjuoksua. ja koska mitään perustelua ei kuulunut, lautanen jäi saamatta.

mies alkoi käyttäytyä aika loukkaavasti omistajaa kohtaan, mutta palasi sitten pizzalleen. lopulta hän sai muristua omistajalle, että olisi halunnut tarjota minulle pizzastaan, mutta vittu kun ei ymmärrä, niin ei ymmärrä.

mulle tuli tosi syyllinen ja paha mieli siitä, että mun vakkaripaikan mukavaa ihmistä loukattiin ikään kuin mun takia. enkä taatusti ois syönyt sen äijän pizzoja, sillä ne tuskin oli kasvissyöjäyhteensopivia. mikähän episodi siitäki ois tullu...

ja mikä vitun idea on tarjota pizzaa naiselle, jolla on jo miesseuraa, ja joka on tiskillä ilmoittanut, ettei ole nälkä?

ihme hyypiöitä liikenteessä.

kimmo oli ihan orgasmi korville. vaivuin transsiin ja kärsin, ku ei päässy tanssimaan, vaan piti istua kiltisti penkissä.

mut sit se toinen esiintyjä, joku fuckin' 'five corner's quintet' (or what ever) oli kauhiaa paskaa. ikinä enne en oo lähteny kesken kylttyyrihäpningin pois, mut ny oli pakko. tykkään jazzista, mut ei tuota voinu kuunnella.