IRC-Galleria

Rakastelen mansikkateetä katseellani, joskus minun kaltaiset, raavaat ja maskuliiniset alfa-urokset, nauttivat naisellisista ja äärimmäisen homoista makuelämyksistä, kuten nyt vaikka todella makeasta mansikkateestä.
Se on ihan hyväksyttävää ja normaalia, me kaikki teemme joskus niin.

On myös nykyään normaalia olla homo. Heterous sensijaan on melkeenpä nykyään kadonnut. Kaikki on bi tai homoseksuaaleja.
Ei sillä, että minulla mitään näitä vastaan olisi. Ei todellakaan. Lähinnä kummeksun sitä, että mistä tämä hiton buumi on tullut.
Miehet panostavat nykyään pukeutumiseensa enemmän kuin koskaan ennen, ei ole epänormaalia nähdä jotakuta kolminumeroista hintalappua kantavassa takissa. Hinnassa, joka hirvittää köyhempiä.

Mutta aika muuttuu, samoin ihmisetkin. Nykyään se vain on erilaista kun ennen. Miehet ovat alkaneet kokeilemaan asioita,
enkä todellakaan tiedä, onko se välttämättä hyvä asia. Mutta ei homous sairautta ole, vaikka katolilaiset niin kovasti väittävät,
se on elämäntapa, itse en vain ymmärrä sitä. Naiset kun ovat aivan vitun kauniita ja panettavia. Ehkä minusta puuttuu se jokin aivosolu,
joka ymmärtäisi mieskauneuden päälle. Tai sitten olen vain mieleltäni köyhä.

Silti, himoitsen naisia.

Naisten kauneutta ja puhtautta, neitseellistä ulkoasua, kehojen täydellisiä muotoja. Sitä, kuinka ne liikkuvat, puhuvat ja ovat.
Vaikka kieltämättä, kauniit kuoret ovat usein pilattu aivoilla, jotka joutaisivat romukoppaan pikaiseen korjaukseen.

Nenääni kutittaa nykyään alituiseen, se on aivan helvetin rasittavaa ja haen kohta kadulta jonkun piikkitukkapunkkarin nenäraapakseni.

Ärsyttävää.

Maailma on muuten täynnä kusipäitä. Oikeastaan ei vain täynnä, se on ylitsepursuavissa määrin täytetty niillä.
Fubunuorisoa ja päästään vinksallaan olevia aikuisia.

Voi pojat,
jos joku sanoo, että ei olla kusessa, niin voi hyvin kertoa minulle sen, mikä tässä on positiivista.

Itse en sitä näe.
Voi johtua likinäköisyydestäni tietysti.

Odi et amos,
minä vihaan ja rakastan.

Ja huorat tappelevat yhdestä kolikosta.