IRC-Galleria

Kappas, suomi on taas noussut uudelle asteelle järjettömyyden rajattomalla asteikolla. Kaikkien rakastama mediahu... mediapersoona Susan Kuronen on saannut poliisit liikkeelle. Kysehän on tietenkin siitä, että hänen käytöstään on parjattu, hyi hyi, rumilla sanoilla nettifoorumeissa. Oliskohan arvon neiti Kurosen aika katsoa pienillä silmillään peiliin ja miettiä, miksi asiat ovat näin.

Kuronen teki tavallisesta asiasta valtavan haloon. Kuinka moni tavallinen, ei median kultapilvillä seilaileva, tekee kirjan siitä, kun tulee jätetyksi. Tai kuinka monen jätetyn jättämisestä kirjoittamasta kirjasta kirjoitetaan kirja. Missä välissä muulit oppivat paskomaan timantteja?

Jos raja kunnianloukkauksesta internetissä vedetään siihen, että yksityishenkilöiden loukkaaminen on tavallista sananvapautta ja tiettyjen mediahuo... Persoonien mollaaminen laitonta, onko tasa-arvo toteutunut? Herranjumala, jos ollaan julkisuudessa, pitää tajuta, että on julkisuudessa. Ei kaikki nuole sitä pientä sievää peppua, vaikka pääministeri niin olisikin tehnyt. Hihi, saakohan noin sanoa? No kuitenkin, on tietenkin tärkeää, että maassa on lait, mutta olemmeko me matkalla amerikkalaismaiseen, järjettömään, lain hyväksikäyttöön. Seuraavaksi vaadimme jättikorvauksia, koska Pertti 8 vee nielaisi pullonkorkin - eikä pullossa varoitettu nielemisen vaaroista.

Susan Kurosen käytöksen parjaaminen julkisissa foorumeissa ja mediassa on laitonta. Venäjän presidentin toimien parjaaminen ei. Ei liiemmin muiden maiden julkisuushenkilöiden. Mutta autappa armias kun kyse on armaan suomemme hienoista, kunniakkaista ja aina niin pyhistä persoonista. Rahat valtiolle ja pitkätukat poseen. Kun huora imee kullia maksusta, se on huorausta ja siitä päätyy vankilaan. Kun julkisuuden henkilö imee kullia oman edun saavuttamiseksi, siitä pistetään parjaajat linnaan ja säälitään tätä viatonta. Missä välissä me kasvoimme näin helvetin kieroon?

Joudunkohan minä tästä vankilaan. Ehkäpä. Olen nyt suunnaton rikollinen. Minun sormeni ovat vaaralliset aseet. Tarvitsenkohan niille jo muutaman vuoden päästä kantoluvan?

Siis voi hyppivät kullipuvut. Miten suomi tekee tämän aina? Siis aivan järjettömän väliaikaohjelmiston johonkin kansainvälisesti merkittävään tapahtumaan. Jokainen muistaa erään surullisen urheilutapahtuman professorin aikakoneessaan. Viisut toistavat näemmä tuttua kaavaa. Paljon hypetyt tanssit näyttävät olevan aivan järjetöntä paskaa. Traditio kohtaa modernin. Ja minun penikseni voi koskettaa korvaani.

Ensin lavalla hyppii miehiä nahkahousuissa, kirmaten kuin hinttarin pojat kukkakedolla. Jokainen esittää toinen toistaan mitäänsanomattomampaa tanssia. Sitten lihava leidi laulaa - kirjaimellisesti. Joku tulee lavalle kitaran kanssa, alkaa ulvomaan epävireisten sointujen mukana. Kansa kohahtaa taiteen riemusta. Laulaja laulaa biisiä jonka lyriikoissa sanotaan jotain tyyliin "ehkä laulan jos mie kerkkiin".

Taustalle tulee keskiaikaista musiikkia. Yläosaton nahkahousumies ja kalju kitaristi vetää viimeistä sielua.

Koko juttu päättyy kuin keskeytetty yhdyntä. Spermaa valuu korkeintaan sisäänpäin. Ei näin. Miten tässä aina käy näin?

Suomessa on paljon taitoa - kykyä - ja silti, aina kun kyseessä on YLE ja kansainvälinen tv-tapahtuma, otetaan se kädetön apina, kaksitoista laitonta kiinalaista ja yksi insinööri. Kahvikupun ääressä silputaan paperia ja saadaan visio väreistä. Toisen kahvikupin jälkeen joku kiinalaisista nostaa merkitsevästi sormensa. Insinöörillä välähtää. Paperipusseihin puetut tanssijat hyppivät ilman housuja pitkin sormen muotoista lavaa. Kansa kiittää, herrat kumartavat.

Toinen asia, mistä voi itkeä aina, on se, että euroviisuissa kopioidaan edellisen vuoden voittajaa. Onko tosiaan niin, että maat ovat niin aivovaurioisia, etteivät tajua keksiä mitään omaa. Piristävin ruiske tämän vuoden viisuissa on ehdottomasti Israel. Venäjä taitaa taas luottaan lesbovoimaan. Suomi on kuralla kuin löysä vatsa. Eipä siinä - ei suomella olisi varaa voittaa kahdesti peräkkäin. Pakko myöntää, että drag queenit täydellisessä mauttomuudessaan, ovat aika mahtavia. Tavallansa. Mutta mitä vittua nämä gootteilijat discobeateilla kuvittelevat tekevänsä. "Hei jätkät! Lauletaa vampyyreista ja pistetään taustalle sellanen kasaribiitti. Tiijätteks, niiku TSIK TSIK TSIK!".

Ei näin, ei näin ei näin.

Euroviisut, nykyiset Heviviisut, ensivuoden Discopoppi tai Drag Queen -viisut ovat aina edustaneet tasottumuuden huippua. Vai voiko joku oikeasti väittää, että Viisujen voittaja joskus olisi ollut oikeasti todella hyvä kappale? Olihan Lordissa munaa, mutta vain sen takia, että se rikkoi normeja.

Silmät kiinni, perse edellä puuhun. Suomi osaa aina hoitaa hommat, naapurin pussiin.

Heräät pirteänä, huomenna pitää lähteä reissuun, mutta kaikki vaatteet on hieman risana. Päätät tehdä asialle jotain ja kaivat kaapin uumenista ompelukoneen.

Olen aina luullut, ettei maailmassa ole mitään kamalampaa kuin naisten suunnittelemat laitteet, jotka toimivat yllätyksellisesti täydellisesti naisten logiikalla. Olin väärässä, maailmassa on hirveämpiäkin asioita. Miesten naisille suunnittelemat laitteet. Sitä kuvittelisi, että ompelukoneen käyttö olisi varsin vaivatonta. Laitat langat kyljessä olevan ohjeen mukaan, kytket tarvittavat virrat ja siinäpä se. Ei muuta kuin ompelemaan. Väärin.

Kun olet kytkenyt langat, toteat koneen pätkivän sitä kuin oksasaha oksistoa. Selvität syytä ja toteat, ettei lanka liiku kunnolla. Miehen logiikalla, koneen seistyä vuosia kaapissa, liikkuvat osat voivat kaivata hieman öljyä. Joten ei muuta kuin selvittämään miten masiina aukeaa. Kun olet avannut kaksi ruuvia koneen päältä, eikä mitään muita kiinnitysmenetelmiä näy, pitäisi laitteen kuvun lähteä irti, kaiken järjen mukaan. Vaan ei, sinun pitää tietää, että kaksi oudon näköistä tappia pitävät myös laitetta kiinni. Syytä tähän ei selviä, mutta kai se jokin nerokas patentti on.

No, olet vihdoinkin päässyt koneistoon käsiksi. Suihkauttelet öljyä liikkuville metalliosille ja painat koneelle kaasua. Kuvun takaisinlaitto oli huomattavasti helpompi operaatio kuin sen irroittaminen, joka sinäänsä oli ihme.

Uusintayritys.

Nyt kone on öljytty ja saksattaa kuin paraskin bemari kaupungin lähiöissä. Ei muuta kuin toistamiseen langat ohjeen mukaan ja yrittämään. Yrittämään tuhoontuomittua yritystä, koska langat napsahtavat taas iloisesti poikki. Toistat lankojen laittamisen n. 10 kertaa, tarkasti kohta kohdalta ohjeen mukaan, mutta ei. Lopputulos on yhä sama.

N. 4 tunnin yrittämisen jälkeen miehisyys ja hermot alkavat olemaan luokkaa seulottu paperi. Vittuuntumiskäyrä kohoaa eksponentiaalisesti tasoon, jossa voisi alkaa murhaamaan ihmisiä.

Luovuttamisen päätös on helppoa, nostat kädet kohti taivasta ja karjut katolle tuskaasi. Ei muuta kuin kasaamaan laitetta. Mutta laiteellapa on muuta mielessä.

Ensimmäinen asia mitä tajuat on kolahdus. Kokonainen saatanan varustelaatikko putoaa lattialle, levittäen n. 20 neliömetrin alalle vajaat 3000 pientä nuppineulaa, osaa, lankarullaa ja muuta tavaraa. Tässä vaiheessa ensimmäiset tavarat pöydältä lentävät muiden osien mukaan lattialle, ihan vain silkasta riemusta tätä kaikkea mahtavaa fiaskoa kohtaan.

Kun olet käyttänyt noin vartin kaikkien mahdollisten osien etsimiseen, jottei kukaan eläin niitä söisi, saat tavarat kasaan, koneen pakettiin ja huputettua tuon kirotun laitteen seuravaa 10 vuoden tuomiota varten vaatehuoneessa. Nostat sen syliisi ja lähdet varmoin ja vankoin askelein kohti vaatehuoneselliä. Koneella on taas muuta mielessä.

Sama tarvikelaatikko kuin aiemminkin, päättää yhtäkkiä irrota kesken matkan, pudota lattialle, viiltää samalla avohaavan reiteen (laitteessa ei varoitettu mahdollisten suojavarusten tarpeellisuudesta) ja levittäen taas kerran kaikki pienet osat pitkin maita ja mantuja.

Jos vielä tässä vaiheessa verenpaine oli terveellisen rajoissa, voi jokainen syödä oman hattunsa.

Reippaan korjausryityksen lopputuloksena kun oli verta vuotava 5cm pituinen haava reidessä, housut josta sojottaa tuhat langanpätkää, öljyä sormissa ja kone joka ivallisesti nauraa komerossa itseään.

Kirottuja olkoot te naisten laitteet. Nyt, aina ja iänkaikkisesti.

WÄÄÄ! tää on horroria. Siis tää uus systeemi, minkä takia näkee ketkä on vieraillu sivulla. Ja eihän sitä voi kytkeä pois, ku sit ei ite tietäis ketkä on käynny minun sivuilla. Mutta siis herranjumala! Miten minä voin nyt tiirata ihmisiä jäämättä siitä kiinni :I

Vähän ku räpsis kamerakännykällä metrossa kuvia mimmien perseistä ja unohtais äänet päälle. *STRÄPS* HYI YÄK LIKANEN PERVO.


ÄWÄÄWÄWÄW.

Horroria.

Silkkiruusun nupun
suojissa
kätkettynä makaa
piilossa kaikelta pahalta
lapsen sielu
henkivereen suljettu.

Sanoihin kietoudumme
niissä kuljemme
ja kiistämme kaiken
jota korvamme eivät tahdo kuulla.

Takerrumme syihin
ja etsimme seurauksia
emmekä voi
janoamme lopettaa.

Memento mori
muista kuolevaisuutesi
Memento mori
kaikki on katoavaista
Memento mori
etsi merkitys itsestäsi.

Syleilemme kasvoja edessämme
rakkauteen vannomme
viimeiseen asti
ja jos särjetään peilit
niin annetaan kaiken mennä
mukana kimaltavien
sirpaleiden.

Uskomme ikuiseen
vaikka tiedämme
hetken olevan niin lyhyt
ja edessä odottavan
matkan jota pelkäämme
ja kavahdamme sen
lopullisuutta.

Memento mori
muista kuolevaisuutesi
Memento mori
kaikki on katoavaista
Memento mori
etsi merkitys itsestäsi.

Kaiken aikaa
yritämme löytää
jotain kauniimpaa
kauniin keskeltä
tietämättä tavoitteemme
epäonnistuneen
jo ennen alkua.

Minäkin etsin
sinua näistä kasvoista
vaikka tiedän
sinun kasvojen kadonneen.

Memento mori
Muista kuolevaisuutesi.

****

http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=15705&lue=1

Nyt teen sen, asian, jota ei koskaan pitäis tehdä. Angstaan gallerian päiväkirjaan. Hirnuhirnu.

Minua vituttaa olla yksin. Lähimmät ystävät ovat jossain satojen kilometrien päässä ja se mitä minä teen elämässäni, on lähinnä koneella istumista. Se on perseestä ja kyllästyttää. Olen viimeaikoina tajunnut sen, että olen heittänyt normaalin kehittymisen ihmisenä menemään vain siitä syystä, että tahdoin suojella vanhempiani huolelta. Nyt sisko sitten elää miten tahtoo, eikä saa siitä mitään seurauksia koska on 14. Tottahan toki se ikä tekee sitten sen, että sillon voi hölmöillä. Miksei joku kertonut minulle. Ehkä minullakin olisi nyt ystäviä lähelläni.

Äh, alko vituttaa jopa angstaaminen o//
Antaa olla.

Miksi pitää kärsiä, jos sen voisi lopettaakin.

Tajusin tänää mikä on maailman tyhmin asia.
Läski, joka leikkii laihaa.

... Mun maailma romahti.

Jos vain halinallenatsit ois vallottanu maailman...


... Jos vain niin olisi käynnyt

"Suun ympärillä?"
Katsoessani tuon kolmosen puhelinvisailun juontajaa, olen aika varma siitä, että tuon painamisen jälkeen oikea vastaus olisi Herpes.

Tuon naisen kaksi utarettakin oikein hyppii tossa ruudussa, toinen huutaa "ota" ja se toinen vieressä "mut".

Ja piilonänni navan yläpuolella "Nyt".

Maailmassa on taas kylmä, toivottavasti ne vitun viherpiipertäjät nyt jaksaa muistuttaa miten ilmasto lämpenee, napajäät sulaa ja kasvihuoneilmiö tappaa meirät kaikki ku kasan pieniä popkorninjyviä öljykattilassa.
Presidentinvaalitki on taas niin kova ja kuuma ja in hot hathat ettei mitään rajaa. Galluppia gallupin perään.
Sen vain sanon, että kannatan Halosta. Niinistö näyttää liikaa taskurotalta.
Onneks ne ei saannu lapsia Karpelan kanssa,
muuten suomesta olis löytyny uusi hillerilajike.

Minä tunnen itseni kultakalaksi joka elää lasimaljassa, katsoen viereisen lasimaljan tyttökalaa haaveillen.

Ja tilasin 300 eurolla vaatteita,
tunnen itseni niin hintiksi.

Äh,
ei nukuta. Unettomat yöt ovat perseestä. Stephen Kingin kirjassakin se johti epämääräisten otusten havainnointiin ja muuhun ikävään jälkiseuraamukseen (kuten vaikka maailman pelastamiseen).

Eikä sankari edes pukeutunut trikoisiin.

Tänään törmäsin myös mielenkiintoiseen kysymykseen, miksi hämähäkkimies ampuu seittinsä ranteesta, eikä perseestään, kuten oikeat hämähäkit?

Viva la resistance!
- Sammuttakaa valot.

Olipa kerran, kaukaisessa linnassa, aivan kuten jokaisessa sadussa pieni peikko, joka piti huolta jokaisesta pienestä talon askareesta.
Linnan perimmäisessä huoneessa, suuren puuoven takana makasi sängyn alla kätkettynä arkkuun salaisuus, ja tuohon arkkuun, ei ollut avainta, ei lukkoa ja silti se oli lukittu.
Tarinat kertovat, että ken tuon arkun aukaisee silkalla kosketuksellaan, on tuleva hallitsemaan olevaista ja näkyväistä, kauas taakse silmien kantaman.
Moni kokeili, moni epäonnistui.
Yhä edelleen tuo arkun kansi pysyi visusti kiinni.

Olipa läheisessä kylässä Prinssin Von Nikkel Kokkel, suuren herttuan nuorin poika, rehvasteleva rettelöitsijä joka tahri valkoisen panssarinsa alituiseen oluen ja oksennuksen tahroihin.
Kukaan ei koskaan uskonut, että hänessä olisi kylliksi ihmistä hallitsemaan edes omaa päätään, harvempi uskoi, että hänestä koskaan edes tulisi kuningas.

Päivänä tuona, jota kukaan ei muista, Jumalan armon alaisena Prinssi Von Nikkel Kokkel päätti kuitenkin yrittää avata arkkua, joka tarujen mukaan oli tuova suuren vallan ja vallan mukan tulisi myös rahaa, kuten aina tiedetään.
Matka Linnalle ei ollut pitkä ja ovea koputukseen tullut avaamaan peikko vielä lyhyempi: "-mitä asiaa?" tivasi tämä pörröpää kiukkuisesti. Von Nikkel Kokkel vastasi rehvaasti: "Tullut 'ma olen avaamaan arkkua, joka tuova on minulle suurta valtaa". Peikko mutisi hetken itsekseen ja kehotti prinssin sisälle ja ohjasi tämän arkun luo.

Kun Prinssi polvistui arkulle ja hivutti sen hitaasti sängyn alta esiin, pysyi arkku visusti kiinni.

Mitäs odotit? ei paskat koskaan voita.

Loppu.