IRC-Galleria

Pieni enkeli,
istuutui minua vastapäätä,
kohmeisilla sormillaan
otti kädestäni arpakuution,
pyöritteli sitä käsissään
ja muutti jääkuutioksi.
Ennen lähtöään enkeli
tiputti jääkuution
kokislasiini...

Seisot sillalla,
tuntematon voima huutaa,
hyppää, hyppää
pysyt kyllä lentämään...
Sä uskot,
tottelet,
hyppäät...
Tuntematon voima nauraa
ja ilkkuu,
tyhmä, tyhmä
et koskaan opi lentämään....

Näin eilen enkelin,
joka kertoi olevansa
sukunsa viimeinen,
sanoi kuuluvansa sukuun,
jonka piti olla kuolematon,
suku onnellisten enkelten.
Mietin mihin muut olivat joutuneet,
enkeli antoi vastauksen,
maalasi taivaan mustaksi,
katulamput valaisemaan
kaupungin asfaltteja
ja silloin....
Mustiin pukeutuneet enkelit
aloittivat elämän,
kera viinapullojen
ja ne kuuluivat sukuun
kuolemattomaan,
sukuun särkyneiden enkelten...

Mä olen aina tahtonut
enemmän kuin olen
pystynyt saavuttamaan...
Mä olen aina halunnut
enemmän kuin kukaan
on minulle luvannut...
Mä olen aina tahtonut
siivet,
joilla saisin lentää
yli tumman asfaltin...

Suojelusenkelini
kertoi haluavansa lähteä
maailmalle,
etsimään omaa itseään.
Surullisena,
vilkutin enkelin perään
vielä kauan sen jälkeen
kun enkelin valkoinen hameenhelma
oli kadonnut
taivaanrannan taa.
Joskus iltaisin
näen enkelin kulkevan
kadulla mustissaan,
ei kai kukaan löydä itseään,
tälle tielle vain katoaa
ja repii sielunsa
lasinsirpaleisiin.