Pieni linnunpoikanen
kurkisti ulos pesästä
ja katsoi taivasta...
Pieni linnunpoikanen
hyppäsi ulos pesästä,
levitti pienet siipensä
... ja lensi..
se selvisi!
Sä olit satujen prinssi,
unieni hyväntahdon lähettiläs,
kauneinta maailmassa.
Sä olit todellisuudessa
mielikuvitusten mörkö,
paholaisen toveri,
ilkeyden perikuva,
kaikki se paha jota on pimeässä.
Mutta mä tyhmä uskon
satuihin ja uniin.....
Vanha kiiltokuva,
värit haalistuneet,
kasvonpiirteet vääristyneet.
Kaunis kiiltokuva,
kuva pienestä enkelistä,
kuva jota valmistettiin tuhansia,
lopulta jäljellä vain yksi,
liimattuna muistokirjaasi.
Haluaisin
kirjoittaa kirjan,
itsestäni,
elämästäni....
Mutta en tänään,
on niin paljon
nähtävää,
on niin paljon
koettavaa,
on niin paljon
tuskaisia muistoja,
mutta elettyäni
tämänkin päivän,
olen jälleen vahvempi....
Olit pieni,
liian heikko,
et jaksanut elää...
Sydämeeni tein sinulle
pienen haudan,
jolle lasken kauniita kukkia
joka päivä.
Olit pieni,
suurin menetykseni,
suurin tuskani,
ja rakkaani,
voin vannoa...
päivääkään ei kulu
ettenkö sinua muistelisi....
rakkaudella.....
Onks väliä,
jos maailma lyö sut maahan?
Haittaako,
jos se nolaa sut?
Älä välitä,
maailma opettaa sua,
vain siten sä opit kestämään
kaiken sen paskan,
jota sun syliin heitetään.
Pieni enkeli,
istuutui minua vastapäätä,
kohmeisilla sormillaan
otti kädestäni arpakuution,
pyöritteli sitä käsissään
ja muutti jääkuutioksi.
Ennen lähtöään enkeli
tiputti jääkuution
kokislasiini...