IRC-Galleria

Eilen olin ekaluokkalisten käsityötunnilla auttelemassa, Niitä oli puoli luokkaa ( eli 9 oppilasta) joten ne mahtu istumaan luokan takana olevan pöydän ympärillä kun tekivät helmistä koruja. Kuunneltiin sitten opettajan kanssa vähän niiden juttuja..

-Nii, jos se olis tullu tänne kouluun niin me heitettäis se ikkunasta pihalle.
-Joo, heitettäis se ikkunasta! Hihii!
-Hihii!
-Joo
-Joo, me heiteetäis se tosta ikkunasta jossa lukee OPQRSTU! Hihii!

Vänkö naurettiin. Että se eskarikaveri olis pitäny just siitä ikkunasta jossa oli nuo kartonkiset kirjaimet kiinni. Kyllä on hurjaa menoa!
Myöhemmin puhuivat vielä kirveistä ja ties mistä.. Mutta hauskat jutut niillä on. :D

Jo eilen alko kiertää mahassa ja tuntu, että jonkin sortin mahatauti-ripuli iskemässä. Kuumettakin nousi vähän. Tämä päivä meni sairastellessa, nyt alkaa olo helpottua... No kun tuossa sitten vähän söin niin enköhän jotenkin onnistunut puremaan haarukkaa ja pian huomasin että toiseen etuhampaaseen (ylähammas) oli tullu pieni lohkeama. Siis oon mä nyt ennenkin haarukkaa vahingos purassu, mutta ikinä mitään tullu. Nyt tuos hampaassa on terävä reuna ja se häirittee hirveesti. Pitää soittaa heti maanataina hammaslääkäriin ja yrittää saada aika edes ennen joulua.....

Ja ei siinä mitään, mutta ku huomenna on meidän ystäväporukan leffan ensinäytös elokuvateatteris, niin kiva jos tää tauti jatkuu ja hampaas on terävä reuna.. En ois yhtään kaivannu tällaisia ylimääräisiä ongelmia..

Ehkäpä mä voisin tähän loppuun vähän mainostaa:
http://www.netikka.net/viisigo-film/

Liika murehtiminen on turhaa, vie vain aikaa. :)

http://www.lintukoto.net/tutkimus/paivan_kysymys/tulokset.php?gallupid=529

Ja minä en tietenkään sitten ole samaa mieltä! Antti on paras! :)

ekaluokkalaisiin. :)

Ne on vaan niin sulosia. Pieniä, pirteitä ja innokkaita pirpanoita. Tulee varmaa ikävä niitä kun lähden Kleveen. :D

Tänään oli okeesti tosi kiva päivä töissä. Sain olla peräti kolme tuntia pienten ekaluokkalisten kanssa ja voi kun ne on NIIN hurmaavia! :) Lapset on niin aitoja ja innostuneita kaikesta. Ja on ne aika fiksujakin! Koska viimeksi muistat, että opettajan kysyessä jotain kaikki oppilaat viittais innoissaan tietäessään vastauksen? Kyllä ainakin itse voisin sanoa, että en muista, koska siitä on niin kauan. Ja voi noita aikoja kun matikan tehtävissä laskettiin 2+4 ja piirettiinn ympyröitä. Kyllä lapsuus on ihanaa!

Nyt on melki viikko vierähtäny kouluavustajan hommissa ja ihan mukavaa on ollut. Toki koulun remontin takia on ollut hässäkkää, tavaroita on kannettu väliaikaistiloista takaisin koulun puolelle, ja välituntia voi viettää vain ositain koulun pihassa, mutta mieluusti lähes kaikki oppilaat kirmaa tien toisella puolella koulun urheilukentällä ja ja sen viereisen leikkipuiston alueella.

Vielä en ole pääsyt kovinkaan paljon tunneille häärimään (pikemminkin olen tehnyt tuttavuutta kopiokonen kanssa), mutta välituntisin valvon tienylitystä.

Yksi poika, ehkä viidesluokkalinen, kysyy joka päivä välkälle mennessään, että "Eksä oo vieläkään päässy tien yli?" En, enkä tuu pääsemään koko puolen vuoden aikana, kaikki välitunnit saan seistä siinä tien koulunpuoleissa reunassa. :D

Ja tänään kaksi, ehkä jotain tokaluokkalaisia, tyttöä ylensivät mut opettajaksi. :) Välitunnilla tuli mun luokse kun vartioin tienylitystä, että "Opettaja, opettaja, meidän pallo meni tuonne rakennusmiesten puolellle." Tytöt oli leikkimässä koulun pihassa ja pallo pääsi vierimään lippunauhojen ali rakennustyömaan puolelle. Rakennusmiehilä oli ruokatunti, jotan livahdin nätisti narujen välistä hakemaan pallon, tietysti muistuttaen, että hyvä kun eivät itse hakeneet.


















Yksi melko "pelottava" puoli tässä työssä on: Enää se opettajan ammatti ei vaikuta niin mahdottamalta ajatukselta kuin ennemmin :D

Joo, oltiin tänään sitten vähän shoppailees. Vietettiin yhden kaverin synttäreitä pienellä tyttöporukalla ja käytiin shoppailees ja syömäs. Rahaa palo vähän enemmän ku alunperin ajattelin, mutta löytypähän kaikkee hyödyllistä, paljo sellasta mitä oon jo pidemän aikaa meinannu hankkia. Mutta silti kuitteja kattellessa loppusumma hirvittää...

Ja oi ku on ihanaa kun pitkän sateisen jakson (melki koo heinäkuu) jälkeen vihdoin paistaa aurinko. Vaikka se alkaa nyt kun alkaa koulu. Minäkin kun palaan kouluun työn merkeissä, kun pääsin entiselle ala-asteelleni työharjotteluun :). Työt alkaa jo ylihuomenna. Jänskättää! :)

Nyt on sitten kesätyö loppu. Kivaa oli aina enempi tai vähempi, mutta oon ilonen että sain olla tuolla koko kesä- ja heinäkuun. Vaikka jotkut lapset osas olla (välillä) tosi rasittavia, oli niilläkin hyvät hetkensä. Nyt sitten uusia tuulia päin, syksyllä luultavasti kouluavustajaksi ala-asteelle. Kivaa. Ja jouluna saksaan. Fantastisch! :)

No niin, vihdoinkin! :)
Eilen olin tapaamassa yhtä perhettä Helsingissä, oikein mukava perhe ja tiesin heti että tänne haluun. Kekussteltiin 1,5 kahvilassa ja lupasivat ilmottaa yön yli nukuttuaan. Hyvillä mielillä lähdin takaisin kotia, sillä mielessä oli vahva tunnne myönteisestä vastauksesta.

Tänään sitten soi puhellin 12.25 ja ja perheen äiti ilmoitii, että kyllä me sut valittiin, jouluna lähdet meidän kanssa saksaan.

Nyt oon ihan sekasin ja onnessani. Odotan jouluu, koska haluun saksaan, ja toisaalta haluun elää syksyn täysillä ja nähdä kaikkia ihania ihmisiä ennen pitkää eroa..