IRC-Galleria

Voiko ihminen selvitä liian isosta surusta...se jää nähtäväksi.
Kuinka paljon vastoin käymisiä ihminen kestää jää sekin nähtäväksi.
Torstai 22.11 oli päivä jota en koskaan luullut kokevani,mutta toisin kävi..
Perjantai 23.11 päivä jolloin maailmani sortui ei näin voi käydä ei meille.
Poikamme Viljami syntyi 22.40 tähän maailmaan ekelinä..Suru ja kaipuu on jotain ylivoimaisen isoa.
Kyyneleeitä on tullut vudatettua muutaman päivän ajan jo varmaan monta litraa ja siltikin ne valuu vieläkin.
Jotain mitä odotimme,rakastimme ja halusimme on viety meiltä pois..riistetty.

Yritän vain ajatella,että Viljami oli liian hyvä tähän maailmaan mutta ei se paljoa auta.

Maailman suloisin poika hän oli sain hetken viettää aikaa hänen kanssa rakastaa ja rakastan vieläkin.

Voitko taivaan isä äitiä lohduttaa.Pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?? Voitko isän olkaa taputtaa ettei niin kumarassa hän ois? Kerro heille, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita luojalleen on, ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Rkastamme sinua ja olet sydämissämme aina Viljami!