IRC-Galleria

Musta tuntuu että pää hajoaa..

Ihmiset on kyselly miten jaksan olla näin vahva..He eivät näe tyhjää syliäni kyynel silmiä ja suurta surua jota tunnen kun olen kotona..Kaupunnilla koitan olla iloinen vaikka suru on kokoajan sydämessä..Lauantai iltana kävimme Viljamin haudalla..sanoin miehelleni että minun pitäisi olla tuolla ei pojan.. Syytän koko ajan itseäni vaikka tiedän että mun ei pitäisi niin tehdä en voinut sille mitään.Mistä olisin voinut tietää että napanuora oli solmussa että hän ei saanut happea ei ravintoa.

En halua että kukaan koskaan joutuu kokemaan tätä mitä me joudumme kestämään.. Vituttaa ja olen katkera kaikista ns vahinko raskauksista mutta en halua että hekään joutuisivat kokemaan tätä..

Tänään äsken eräs ihminen kysyi koska saamme vauvan..Heillä kun oli laskettu aika kuukautta ennen meitä..Se sattui mutta pystyin pitämään kyyneleet sisälläni kun kerroin että viljami syntyi jo kuolleena.. Hän meni sanattomaksi ja tokaisi kylläpä tuntuu tyhmältä ottaa onnittelut vastaan (heille syntyi poika ). Olen onnellinen heidän puolesta.

Kun joskus saisimme kokea sen onnen että saamme terveen lapsen..ettei jää tätä tyhjää syliä..

Ehkä joskus....