IRC-Galleria

Oltiin eilen tyttöjen kanssa viihteellä..Minä varsinaisesti ensimmäisen kerran Viljamin kuoleman jälkeen..hauskaa oli kunnes eräs puoli tuttu nainen tuli voivottelemaan asiaa..mitä on tapahtunut..Ei se minua haittaa, en siitä suutu. senkun toivottelevat otan osansa ja halaavat, mutta se että sanovat että en voi olla näin iloinen kun olen menettänyt lapseni siinä vaiheessa voivat tukkia suunsa ja painua sanonko minne..

Mistä helv.... tietävät kuinka paljon suren ja itken asiaa.. Jos olen ulkona ei se sitä tarkoita että mun pitäisi olla naama nurinpäin siellä.sitten vedetään kestohymy päälle minkä töissä on joskus oppinut. Vai pitäisikö jäädä kottiin neljän seinän sisälle seuraavaksi viideksi vuodeksi suremaan???? TUSKINPA.

Se pilasi iltani ainakin osaksi..suren kuinka suren ja olen iloinen sillon kun olen ihmisten ilmoilla vaikka sisällä sattuu niin perkeleesti. ja voin sanoa että aina en ole iloinen vaikka olisinkin ihmistenilmoilla.. eilen oli vain hyvä ilta tiettyyn pisteeseen asti..

kiitos kun pilasit iltani ja kiitos tosi ystäville jotka mut sen jälkeen nosti taas hauskaan menoon.

hitto