IRC-Galleria

Niin oli perjantai 21.11.2008 klo oli noin 05.00 kun heräsimme aamulla. Uni ei tullut enää silmään ja keitimme sitten kullan kanssa aamukahvit ja katselimme aamu töllöä=)

Pikku hiljaa kello alkoi olemaan niin paljon että meidän piti lähteä tayssiin kontrolli käynnille. Tayssiin päästyämme sydänääni käyrät kuunneltiin ensimmäisenä. puolisen tuntia niissä meni ja sitten huomasimme että siellä oli jotain outoa. selvyyttä emme oikein saaneet että mikä niissä oli vikana. oliko pulssi mikä siellä nääkyi minun vai vauvan. Ultraan kun menimme siellä näkyi eloisa ja vilkas vauva. napanuorassa oli hyvä virtaus ja sydän löi. mutta kuitenkin mieltäni jäyti koko ajan miksi käyrässä oli se outo kohta ja mistä se johtui. Lääkäri sitten selvitti minulle että joudun jäämään osastolle seurattavaksi ja hyvähän se oli mielestäni mutta siltikin mielessäni kaihersi koko ajan viime vuosi ja isoveikan kuolleena syntyminen. Olin ihan varma että tämäkin päättyy vauvan kuolemaan.Kiroilin manasin ja itkin pahaa oloani. mieheni oi tukena koko ajan. Paperit saatuamme lähdimme osastolle joka oli kuin olikin se sama jolla olin vuosi sitten kun isoveikka Viljami syntyi.Ahdistus oli kova meillä molemmilla.
Puoli neljän aikaan oli sitten ensimmäinen käyrä jossa kaikki oli mallikkaasti. se helpotti hieman oloa. ja kahdeksalta oli toinen käyrä ja kaikki oli siinäkin hyvin. huokaisin helpotuksesta vielä yksi käyrä aamulla ja päässisin sitten kotiin.

Mieheni sanoi kun toi minulle survaival päkkiä osastolle että kato sitten että yhdeltätoista et sitten soita että se syntyi nyt.. Niinkuin viime vuona.

Kello oli noin yhdeksän kun katselin tartu mikkiin ohjelmaa... Vatsan pohjassa tuntui hassulta välillä kivisti välillä en tiedä oikein mikä se tunne oli.. Sanoin hoitajalle että en ole ihan varma mutta taitaa supistella sain särkylääkkeen että saan nukuttua. mutta sain nukuttua vain puolisen tuntia. Hoitajalle menin taas sanomaan että ei auta ja kivuliaaksi on supistukset muuttunut ja ne tulee 4-5 minuutin välein. tutkimuksiin mentiin ja sydänäänet oli ok mutta...... kohdunsuu oli auki jo 2cm. laitoin miehelleni viestin että saattaa olla että joudut valmistautuun paikan päälle tulemista. Kello oli siinä vaiheessa 24.00.

Siitä se sitten lähti.. en muista kuinka kauan meni kun kohdunsuu oli auki 4cm ja sain luvan ilmoittaa miehelleni että paikan päälle saapi tulla. Kello oli siinä vaiheessa vähän vaille kaksi. kun soitin miehelleni hän jo arvasi että nyt on tosi kyseessä. ja hän lähti tulemaan. noin puoli kolme mieheni saapui paikalle. Oli huojentavaa että ei yksin tarvi olla. kumpaakin meistä jännitti ja mahdottomasti. Ilokaasua meni jonkin verran kun supistuksia tuli.. Hetken päästä sitten sain epiduraalin.. Sitten se alkoi.. supistukset olivat voimakkaampia ja kivuliaampia mieli teki ponnistaa ja huutaa. mieheni koittaa rauhoitella mua aina silloin kun supistus tulee. hyvä sinänsä. Kätilö sanoi että en saa ponnistaa. vaikeaa se oli välillä tuntui kun en olisi millään pystynyt olemaan ponnistamatta. sattui ja halusin vain että hän tulee ulos.. mieheni tsemppasi minua suukkoja tais muutama tulla jotta rauhoittuisin. sitten se tuli sydänäänet lähtivät laskuun ja yht äkkiä synnytys salissa oli väkeä kuin markkinoilla. Ketään heistä en muista mutta kiitän heitä lämpimästi toiminnastaan. vauvalle laitettiin imukuppi päähän ja minun jalat nostettiin taivasta kohti. sanottiin nyt saat ja pitää ponnistaa. ja sieltä se sitten tuli meidän vauva. ensimmäinen huoleni oli että onko vauva elävä. Ääntä en kuullut ja sitten hänet jo vietiin pois. olin suht sekavassa tilassa ja kysyin vain mieheltäni että onko vauva elävä. Hän sanoi että on hän oli kuullut pienen äänen. mieheni itki. mietin ja mielessäni hätäännyin.

Sitten ovi avautui ja kätilö tuli sisälle ja toi vauvan rinnalle. sanoi paljon onnea tytön vanhemmille. Meiheni itki vuolaammin hetken ja suukotti mua. ensin en tajunnut koko asiaa.. mutta kun se käärö oli tarpeeksi kauan siinä rinnallani se ajatus minunkin päähän iski. Meillä on tyttö vauva. Hän syntyi 22.11.08 klo 05.59. Sitten mieleemme tuli että pikkusisko syntyi samana päivänä kun isoveikka todettiin menehtyneeksi. kummallista on elämä...

Mutta nyt meillä on elävä ihana hevi primpressa.. josta isoveikka enkeli pitää huolen..

Äiti rakastaa teitä kumpaakin koko sydämestään.