IRC-Galleria

Herran jestas se alkoi jännittään kun he sairaalassa sanoivat että pääsette kotiin ja kotisairaala hoitoon. Siinä vaiheessa äitin kädet alkoi täriseen ja jalat myös. ajatus siitä että saamme kuin saammekin tytön kotiin tuntui pelottavalta mutta hienolta. samoin taisi isikin tuntea. tästä se sitten lähtisi. ainoana huolena oli se että tyttömme sai nenä mahaletkun takaisin,mutta se oli pakko laittaa että pääsisimme kotiin ja kotisairaala hoitoon. itku siinä välissäkin äitille tuli,mutta sitten sen oivalsi ( juu se on mahdollista) se letku on pienempi paha niistä vaiihtoehdoista mitä käteen laitetaan.

Ensimmäinen yö meni jännätessä mutta oikein hyvin siihen nähden. oikeastaan sohvalla maattiin ja ihmeteltiin asiaa.. niin ja käytiin me ekana yönä kumpsaakin moikkaamassa. Kumpsahan siitä melkein sekos ( ihan hyvässä mielessä) siellä kumpsa meni tyttö kainalossa pitkin apsia,mitä ny ensin sitä tuijottanu ja ihastellu turvakaukalossa melkein tunnin=) sitten jo opeteltiin miten myydään kahvia ja pullaa asiakkaille. hurmattiin muutama vakioasiakas ja siinä se sitten olikin. Kotiin kun tultiin tyttö vain söi ja nukkui..kolmen tunnin välein siis syö =)

Viime yö meni kanssa ihan hyvin kotina. äitikin nukkui sängyssä ja tyttö heräili omaan tahtiin aina kun nälkä alkoi korventaan vatsaa tai paskat oli housuissa. tyttö syö oikein hyvin ja nukkuu oikein makoisasti. hermot menee vain sillon kun paskat on housuissa tai liian hidas juomatarjoilu.

Tänään sitten kävi hoitaja tyttöä katsomassa ja tulos oli tälläinen....

Tytön paino kotiin päästessä oli2755g ja nyt kun hoitaja punnitsi oli paino jo 2890G hienoa äiti tuumi ja isä myös painoa tullu parissa päivässä todella hyvin. napaakin tutkittiin ja hyvältä se näytti nenämahaletku saatiin pois jase vasta äitistä ja isästä tuntuikin hyvältä. pidämme peukkuja kun hoitaja tulee sunnuntaina käymään niin paino on vieläkin nousu suhdanneinen ja sen jälkeen voisimme sanoa hei hei kotisairaala hoidolle..