IRC-Galleria

ei vit... suoraan sanoen jotkut ihmiset on vaan niiiiin tyhmiä ja idiootteja. luulee että kun ite on tehny mokan se on muiden syy.. ja toiset on sitten sellaisia selän takana paskan puhujia ja selkään puukottajia..

Voisin näille vaan sanoa että hankkikaa oma elämä!!!! prkl

Ja itehän oon niin vit..n täydellinen että oikein oksettaa
=)

kotisairaalahoitaja kävi punnitsemassa tytön ja iloisia uutisia oli kerrottavana. tytön paino oli noussut. nyt ollaan saatu syntymäpaino kiinni tällä viikolla. maanantaina kun se oli 2755g niin nyt oli 2980g =)
Tämä tarkoittaa sitä että saamme soittaa huomenna neuvolaan että tyttö tulisi asiakkaaksi ja kotisairaala hoito loppui=)

Nyt on äiti ylpiä =)

Herran jestas se alkoi jännittään kun he sairaalassa sanoivat että pääsette kotiin ja kotisairaala hoitoon. Siinä vaiheessa äitin kädet alkoi täriseen ja jalat myös. ajatus siitä että saamme kuin saammekin tytön kotiin tuntui pelottavalta mutta hienolta. samoin taisi isikin tuntea. tästä se sitten lähtisi. ainoana huolena oli se että tyttömme sai nenä mahaletkun takaisin,mutta se oli pakko laittaa että pääsisimme kotiin ja kotisairaala hoitoon. itku siinä välissäkin äitille tuli,mutta sitten sen oivalsi ( juu se on mahdollista) se letku on pienempi paha niistä vaiihtoehdoista mitä käteen laitetaan.

Ensimmäinen yö meni jännätessä mutta oikein hyvin siihen nähden. oikeastaan sohvalla maattiin ja ihmeteltiin asiaa.. niin ja käytiin me ekana yönä kumpsaakin moikkaamassa. Kumpsahan siitä melkein sekos ( ihan hyvässä mielessä) siellä kumpsa meni tyttö kainalossa pitkin apsia,mitä ny ensin sitä tuijottanu ja ihastellu turvakaukalossa melkein tunnin=) sitten jo opeteltiin miten myydään kahvia ja pullaa asiakkaille. hurmattiin muutama vakioasiakas ja siinä se sitten olikin. Kotiin kun tultiin tyttö vain söi ja nukkui..kolmen tunnin välein siis syö =)

Viime yö meni kanssa ihan hyvin kotina. äitikin nukkui sängyssä ja tyttö heräili omaan tahtiin aina kun nälkä alkoi korventaan vatsaa tai paskat oli housuissa. tyttö syö oikein hyvin ja nukkuu oikein makoisasti. hermot menee vain sillon kun paskat on housuissa tai liian hidas juomatarjoilu.

Tänään sitten kävi hoitaja tyttöä katsomassa ja tulos oli tälläinen....

Tytön paino kotiin päästessä oli2755g ja nyt kun hoitaja punnitsi oli paino jo 2890G hienoa äiti tuumi ja isä myös painoa tullu parissa päivässä todella hyvin. napaakin tutkittiin ja hyvältä se näytti nenämahaletku saatiin pois jase vasta äitistä ja isästä tuntuikin hyvältä. pidämme peukkuja kun hoitaja tulee sunnuntaina käymään niin paino on vieläkin nousu suhdanneinen ja sen jälkeen voisimme sanoa hei hei kotisairaala hoidolle..

Niin oli perjantai 21.11.2008 klo oli noin 05.00 kun heräsimme aamulla. Uni ei tullut enää silmään ja keitimme sitten kullan kanssa aamukahvit ja katselimme aamu töllöä=)

Pikku hiljaa kello alkoi olemaan niin paljon että meidän piti lähteä tayssiin kontrolli käynnille. Tayssiin päästyämme sydänääni käyrät kuunneltiin ensimmäisenä. puolisen tuntia niissä meni ja sitten huomasimme että siellä oli jotain outoa. selvyyttä emme oikein saaneet että mikä niissä oli vikana. oliko pulssi mikä siellä nääkyi minun vai vauvan. Ultraan kun menimme siellä näkyi eloisa ja vilkas vauva. napanuorassa oli hyvä virtaus ja sydän löi. mutta kuitenkin mieltäni jäyti koko ajan miksi käyrässä oli se outo kohta ja mistä se johtui. Lääkäri sitten selvitti minulle että joudun jäämään osastolle seurattavaksi ja hyvähän se oli mielestäni mutta siltikin mielessäni kaihersi koko ajan viime vuosi ja isoveikan kuolleena syntyminen. Olin ihan varma että tämäkin päättyy vauvan kuolemaan.Kiroilin manasin ja itkin pahaa oloani. mieheni oi tukena koko ajan. Paperit saatuamme lähdimme osastolle joka oli kuin olikin se sama jolla olin vuosi sitten kun isoveikka Viljami syntyi.Ahdistus oli kova meillä molemmilla.
Puoli neljän aikaan oli sitten ensimmäinen käyrä jossa kaikki oli mallikkaasti. se helpotti hieman oloa. ja kahdeksalta oli toinen käyrä ja kaikki oli siinäkin hyvin. huokaisin helpotuksesta vielä yksi käyrä aamulla ja päässisin sitten kotiin.

Mieheni sanoi kun toi minulle survaival päkkiä osastolle että kato sitten että yhdeltätoista et sitten soita että se syntyi nyt.. Niinkuin viime vuona.

Kello oli noin yhdeksän kun katselin tartu mikkiin ohjelmaa... Vatsan pohjassa tuntui hassulta välillä kivisti välillä en tiedä oikein mikä se tunne oli.. Sanoin hoitajalle että en ole ihan varma mutta taitaa supistella sain särkylääkkeen että saan nukuttua. mutta sain nukuttua vain puolisen tuntia. Hoitajalle menin taas sanomaan että ei auta ja kivuliaaksi on supistukset muuttunut ja ne tulee 4-5 minuutin välein. tutkimuksiin mentiin ja sydänäänet oli ok mutta...... kohdunsuu oli auki jo 2cm. laitoin miehelleni viestin että saattaa olla että joudut valmistautuun paikan päälle tulemista. Kello oli siinä vaiheessa 24.00.

Siitä se sitten lähti.. en muista kuinka kauan meni kun kohdunsuu oli auki 4cm ja sain luvan ilmoittaa miehelleni että paikan päälle saapi tulla. Kello oli siinä vaiheessa vähän vaille kaksi. kun soitin miehelleni hän jo arvasi että nyt on tosi kyseessä. ja hän lähti tulemaan. noin puoli kolme mieheni saapui paikalle. Oli huojentavaa että ei yksin tarvi olla. kumpaakin meistä jännitti ja mahdottomasti. Ilokaasua meni jonkin verran kun supistuksia tuli.. Hetken päästä sitten sain epiduraalin.. Sitten se alkoi.. supistukset olivat voimakkaampia ja kivuliaampia mieli teki ponnistaa ja huutaa. mieheni koittaa rauhoitella mua aina silloin kun supistus tulee. hyvä sinänsä. Kätilö sanoi että en saa ponnistaa. vaikeaa se oli välillä tuntui kun en olisi millään pystynyt olemaan ponnistamatta. sattui ja halusin vain että hän tulee ulos.. mieheni tsemppasi minua suukkoja tais muutama tulla jotta rauhoittuisin. sitten se tuli sydänäänet lähtivät laskuun ja yht äkkiä synnytys salissa oli väkeä kuin markkinoilla. Ketään heistä en muista mutta kiitän heitä lämpimästi toiminnastaan. vauvalle laitettiin imukuppi päähän ja minun jalat nostettiin taivasta kohti. sanottiin nyt saat ja pitää ponnistaa. ja sieltä se sitten tuli meidän vauva. ensimmäinen huoleni oli että onko vauva elävä. Ääntä en kuullut ja sitten hänet jo vietiin pois. olin suht sekavassa tilassa ja kysyin vain mieheltäni että onko vauva elävä. Hän sanoi että on hän oli kuullut pienen äänen. mieheni itki. mietin ja mielessäni hätäännyin.

Sitten ovi avautui ja kätilö tuli sisälle ja toi vauvan rinnalle. sanoi paljon onnea tytön vanhemmille. Meiheni itki vuolaammin hetken ja suukotti mua. ensin en tajunnut koko asiaa.. mutta kun se käärö oli tarpeeksi kauan siinä rinnallani se ajatus minunkin päähän iski. Meillä on tyttö vauva. Hän syntyi 22.11.08 klo 05.59. Sitten mieleemme tuli että pikkusisko syntyi samana päivänä kun isoveikka todettiin menehtyneeksi. kummallista on elämä...

Mutta nyt meillä on elävä ihana hevi primpressa.. josta isoveikka enkeli pitää huolen..

Äiti rakastaa teitä kumpaakin koko sydämestään.

Rakas poikani.

Sinun syntymästä ja kuolemasta tulee sunnuntaina 1v täyteen. Muisoissamme elät väkevänä haalistumatta. Joka päivä on ikävä. Välillä isompi välillä hieman pienempi. Olet meille edelleen rakas esikois poikamme. Odotimme sinua innolla ja ilolla. Joku päätti että Iloinen onnellinen odotus päättyy toisin. Toivon sydämeni pohjasta, että siellä missä oletkin sinulla on oikein hyvä olla. Niin minä ainakin luulen että sinulla on.

Sinulle on tulossa pikkusisko tai pikkuveli tässä vajaan kuukauden päästä. Toivottavasti sinä toimit hänen suojelusenkelinä. Tai minulla on sellainen olo jo että olet tämän odotuksen ajan jo toiminut enkelinä hänelle. Olet hyväksynyt tulevan sisaruksen. Anna äidille ja isälle voimia lauantaihin ja sunnuntaihin. Ne ovat ne päivät jolloin sinut todettiin kuolleeksi ja seuraavana päivänä synnyit.

Olit ihanan näköinen. olit meidän näköinen.olit poikamme jota rakastamme.

Äitisi.

Tänään oli tayssi reissu taas edessä. ihan vaan kontrolli käynti..

Muuten oli kaikki oikein mallikkaasti mutta verenpainen oli himpun kohollaan ja turvotusta jaloissa.. papuusi kasvaa normien mukaan ja on vilkas=) paivoarvio tällä hetkellä02733g =)

Eilen oli iloisten uutisten päivä kaksi työkaveriani on jo räjähtänyt. toinen sai tytön muistaakseni hieman myöhässä tuli mutta elävä oli =) ja toinen sai kaksi viikkoa etuajassa pojan . kaikki kuulemma hyvin pojalla ja äidillä. tänään kävin heitä katsomassa. sitten olisi vielä minä meidän kolmen koplasta jäljellä.. tuskin tää nyt vielä hetkeen täältä syntyy vaikka naana täti niin sano että tarvis jo alkaa miettiin synnyttämistä.. en mä ny viä jaksa=)

Henna ja pauusi 35+2

Ps multa kiellettiin sukaan syönti =(

Se on muuten kuulkaas sellainen juttu että tämän tytön pää hajoaa vielä ennen laskettua-aikaa...
Tää kotona olo ei sovi sitten yhtään tälle tytölle. seinät kaatuu päälle ja ihme ajatuksia tulee miäleen..

Ja reilu kuukausi olis vielä laskettuun aikaan..

nyt tää sotanorsu tantor lähtee hakeen pizzaa tai jotain =)
ettei vaan pääse laihtumaan