IRC-Galleria

Technical Brutal Death Metal

War, the very first war of our world
when the treacherous witch was killed
three times burned, the three times born
by searing flames was Gullveig torn

Death, Odin hurled his spear off with great force
deep into the great Vana-Fyrd
battle horns gave up their sound
and Asgård walls razed to the ground

The Vanir felt deceived Höne was a fool
without Mimr at his side Höne could not rule
in a fit of violent rage Mimr's blood was shed
and to Odin's court they sent Mimr's severed head

Truce, so a brittle and frail pease was forged
and to ensure that the peace remained
Njord and Frej to Asgård came
and Hön' and Mim' to Vanaheim

Death, see the furious gods wanting blood
Oden knew that a raging war
would not bring them any gain
just leave a black and bitter stain

Odin tog huvudet och smorde det med örter
som hindrade det från att ruttna
han kvad sedan trollsånger över det
så att Mimr åter kunde tala till honom

The Vanir felt deceived Höne was a fool
without Mimr at his side Höne could not rule
in a fit of violent rage Mimr's blood was shed
and to Odin's court they sent Mimr's severed head

Atmospheric parhaimmillaan

ITSE MESTARI!

Atmospheric Ambient Black Metal

Jo pimeys saa
Laskeutuu kuolleiden maahan
Alas taivas painaa päämme
Hävityksen silmiltä piilottaa
Yksin yöstä kurkotan valoon
Sen halki huudan: päästäkää minut!
Ei kukaan sanaakaan sano
Tuskin vaipuu uneen
On kajo poissa palavan maailman
Pois huuhdottu kaipuu elämän
Reki raskas meitä seuraa
Kuolema jaloissamme
Yllä vain tähdetön taivas
Alla eloton maa
Jo pimeys saavuttaa
Maailman viimeisen reunan
Savuna karanneet muistot
Kaupungit ihmisten
Aika täynnä elämää
Piirtynyt vereen ja tuhkaan
Yllä vain lohduton taivas
Alla hylätty maa
Yksin yöstä kurkotan valoon
Vielä huudan: päästäkää minut!
Kiehuu saastunut meri
Kuoriutuu verinen kiveys katujen
Loppumme vielä pilviä reunustaa
On ilma täällä niin raskas
Vesi virtaa myrkkyä
Vain sodan aseet ruostuvat
Hylättyinä pohjassa
Mihin haudat ruumiit?
Minne juosta kun aurinko nousee?
Näkeekö kukaan jos kohotamme lippumme?
Kuuma tuuli hetken pyyhkii rantaa
Valkoinen lintu sen mukaan katoaa
Mikään ei elä enää, ei mitään taakse jää
On askel täällä niin raskas
Tietä ei näy kivien alta
Pohjoinen kätkeytyy pilvien taa
Harmaa maisema pyydystää aaveita
Mennyt hiljaa pyyhkiytyy taivaanrantaan
Jalkojen alla murheiden maa
Jossa mikään ei elä enää

et taida tietää
kenen kanssa ryhdyit leikkimään
olet asettanut haasteen
jonka minä otin vastaan
nyt on syytä olla varuillaan

on kielenkantani purettu kahdesta kohtaa
silti sadattelen sanoja
ei minun suutani suljeta tuosta vain
minä olen lujaa tekoa

turha koettaa, turha koettaa
turha koettaa rajojaan!

kierrämme kehää
etsimme toisistamme vastusta
löyhkäsi paljastaa piilopaikkasi
olen pian sinun iholla

on selkärankani katkennut kolmesta kohtaa
silti jaksan vielä potkia
ei minun luontoani nujerreta vähällä
olen lujaa tekoa

turha koettaa, turha koettaa
turha koettaa rajojaan!

niin, minä selviydyn vielä ja saan
palkkioni lunastaa
minä etenen kohti ja saat
oppia nimeni muistamaan

turha koettaa, turha koettaa
turha koettaa rajojaan!

niin, minä selviydyn vielä ja saan
palkkioni lunastaa
minä etenen kohti ja saat
nimeäni kumartaa

niin, minä selviydyn vielä ja saan
palkkioni lunastaa
minä etenen kohti ja saat
oppia nimeni muistamaan

turha koettaa, turha koettaa
turha koettaa rajojaan!

turha koettaa, turha koettaa
turha koettaa rajojaan!

sataa
kiviä on taivas mustanaan
ja mihin kuljenkin ne
niskaani piiskaavat

taakkani on kantaa
pilviä harteilla
pilviä jotka itkee
kivistä sadetta

miksi te minua seuraatte
missä olen, tekin olette
aina synkkinä kohti aamua
miksi te minua seuraatte
missä olen, tekin olette
aina synkkinä kohti aamua

ei taivaan painoa
kukaan kantaa jaksa
ihmisen pojalle
on taakka liian raskas

Luonnonlapsi emonsa helmaan hakentuu.
Toinen maatuen, paikoilleen kaatuen...

Jäädä ei voi aloilleen.
Pihkankatkuiset kuusikot kutsuen!

Kuin metsä tuntematon voi miehen viedä
Saa metsä koskematon miehestä eläimen.
Matkan määränpää ei löydy vielä täältäkään.

Villi luonto villiä kutsuu.
Pedon vaistot herättää.
Saalistaja ihmisessä.

Luonnonlapsi emonsa helmaan käpertyy
Halu neulaspeitteen omakseen, käpertyy.

Juurakot, kuusikot, ihmislasta tuudittaa,
Ja vastahan matka on alkanut...