Niin on taas tapahtunu kaikkee, eikä siltikään juuri yhtään mitään. Tää on just tätä mun tuuria, eka sitä on sitä elämää ja naps vaan kaikki katoo... Eikä takasin saa millään sitä kenet haluu, vaiks päällään seisois niin ei. Nooh, ehkä tää tästä viel iloks muuttuu kun hakee rautiasta lapion ja alkaa kaivaa hautaansa. Sit tarvittas viel sellanen pora, kun on toi asfaltti senverran kovvaa :) No mut se synkistelyistä, ei vaan aina mee tää elämä ihan putkeen. Ja flunssat painaa päälle, just selvisin angiinasta, niin eikös tää ihme kevät flunssa tullu tilalle ja koittaa lannistaa mut. Onneks mä oon tottunu jo tähän päänsärkyyn, ettei se enää niin kovasti hetkauta, pitäs tästä vissiin oikeen mennä kuvauttaan aivonsa tai jotain, pakko alkaa selvittään, että miks sitä päätä aina vaan särkee vuodesta toiseen!
Joskus vaan tuntuu, ettei pysty, osaa eikä kykene. Ja minussahan se vika sittenkin on, ei teissä :(
It's my day to rest ---> nessunolle <3