IRC-Galleria

Varasimme juuri lentoliput Istanbuliin. Marraskuussa koittaa lähtö. Vierailemme myös Edirnessä, aivan Bulgarian rajan tuntumassa. Voihan nenä. Täytyy tankata kirjakaupalla Turkin historiaa siis. Voihan. Ihanaa.

Uusi koti, aivan Helsingin keskustassa. Kirjoja hyllyssä jo 900, levyjä saman verran. Hautausmaalla töissä enää viikon, sitten jatkuu opinnot. Joskus pitäisi mennä Istanbuliin, marraskuussa kai. On ihana sunnuntai, aurinko paistaa. Pikkuisen krapulamainen olo. Illalla oltiin Tavastialla katsomassa Kuusumun Profeettaa. Ihanan pysähtynyt olo. Luen.

Kuva ei liity kertomaani millään tavoin. Se on vain kaunis.

Hyvä kevät. Aineenopettajan opinnot on nyt takana, melkein valmis uskonnonope. Muissa opinnoissa menee kyllä vielä pari vuotta. Raskas talvi ohi, hautausmaakesä edessä. Jo kolme viikkoa haravointia, lapiointia ja lintujen kesyttämistä. Mukava olla kaikki päivät ulkona.

Olin vappua paossa Riikassa. Kulttuurimatka, käytiin miehitysmuseossa, Salaspilsin vanhalla keskitysleirimonumentilla, syötiin hyvää ruokaa eikä juopoteltu yhtään. Viimeisenä iltana istuskeltiin puistossa, maisteltiin punaviintä ja seurattiin isolta screeniltä Berliinin filharmonikojen konserttia Riian kansallisoopperassa. Mainio kevätilta. Riiassa ei muuten ollut yhtään ilmapalloa eikä hassua hattua, ja vain yksi äänekäs brittipolttariporukka tuli vastaan. Varsin onnistunut matka siis. Ja halpa; rahaa kului kaikkineen alle 200 e. Eikä edes tuhottu maailmaa lentäen, reippaasti mentiin bussilla vaan.

Tänään Maailma kylässä-festarit. Mainiota.

Tällä hetkellä luen Gaimanin Unohdettuja Jumalia.

Eilen oli ihanainen päivä. Huomasin, jotta Carmenin viimeinen esitys Kansallisoopperassa on, ja että ei oo rahhaa, ja että haluan nähdä sen välttämättä. Mutta netti pelasti kaiken tietysti. Huomasin jotta jos permannolle löytyy peruutuspaikkoja, niin opiskelija saa sen kympillä, jos vain menee kyselemään ja jonottamaan. Siispä 16.30 menin oopperan lipunmyyntiin, sain nimeni jonotuslistalle ekana. Istuin. Odotin. Onneksi oli kirja mukana. Kuuden aikaan lipunmyyntitäti huikkasi jotta nyt oisi lippu. Ja kas, 70 euron arvoinen paikka heltisi sillä kymmenellä eurolla.

Carmen oli ihana. Toki kuten aina oopperassa, siinäkin oli omat suvantopaikkansa, tylsät jaarittelukohtaukset, mutta suurin osa oli aivan valtaisan kaunista ja upeaa ja lensin aivan jossain sfääreissä. Kylmiä onnellisia väristyksiä alusta loppuun. Ja ne lavasteet.... Voi!

Ja toki oman nautintoni sain myös siitä, että yleisesti melkein kaikki Oopperan vieraat on aina kammottavia liikaa meikattuja pöhöttyneitä kurppia, jotka kyllä yrittävät kovin näyttää eleganteilta, mutta eivät kyllä siinä onnistu. Niitä on hauska väliajalla tarkkailla salaa. Onneksi minusta ei tule ikuna sellaista.

Tänä iltana on Stagen musavisan finaali. Menen innostamaan Nikoa ja hänen joukkuettaan, Mätäneviä Jehovia, voittoon. Jännittävää.

Olen mummo. Kuuntelen mieluiten Ylen Ykköstä, täytän ristikoita (en niitä uusmuotisia sudokuja) ja luen mieluiten kirjoja, joissa käytetään vanhaa kieltä. Useimmat kirjoistani on painettu ennen vuotta 1950. Seksikohtaukset tv-sarjoissa ovat kauhistus. Niin ja uin Yrjönkadun uimahallissa, mummojen seassa. Käytän järkeviä kenkiä ja melkein puolet huonekaluistani on isomummon vanhoja. Hartiahuivit on mukavia ja unelmoin keinutuolista. Leivon pullaa ja mustikkapiirakkaa. Olen uskonnonopettaja. Teen kyllä kaikkia pahuuksiakin, mutta niistä ei nuorisolle kerrota. Ties mitä ajatuksia saisivat. Toin Italiasta mukanani vaatehenkarin ja 70 vuotta vanhan manikyyrisetin.

Olin onnellisena Italiassa ja Sloveniassa ja nyt on mukava olla kotona. Kuveja laittanen huomenna näkyville, kunhan valikoin parhauksia ja rajaan muutamia.

Nyt luen Anna-kirjoja (joulun perinteitä jo 15 vuotta), Esko Valtaojan uusin on lopuillaan. Menossa myös Galilein tytär (kirjeenvaihtoa ja elämänkertaa sekä kulttuurihistoriaa).

Lomaa vielä viikko.

Kiirus on nyt ohi. Vielä yksi kirja pitää rästitenttiä ja portfolioon kirjoittaa kakkaa, mutta muuten on syksyn opinnot somasti paketissa. Nyt vaan luen ja juon kahvia ja olen tekemättä mitään ja nukun päiväuneja. Italiaan kahden viikon kuluttua.

Oo, Porcupine Treen keikka kohta. Tällä hetkellä luen Holdstockin Alkumetsää ja Jules Verneä.

Ihanaa kiireellisyyttä. Päivät venyvät helposti yli iltakahdeksaan. Oppitunnit, tuntisuunnitelmat, luennot, esseet, tentti... Ajatustyöllekin pitäisi osata antaa aikaa. Eniten raskasta ja hauskinta on juuri oppituntien suunnittelu ja valmistelu.

Vaan kaikkea oikeasti mukavaakin. Riversiden keikka viikko sitten oli mieletön. Kirjamessuillakin oli kaikkea jännittävää, vaikka löysin vain yhden kirjan. Tällä hetkellä luen ainoastaan Esko Valtaojaa alan kirjallisuuden lisäksi, se vie mukavasti muihin maailmoihin ja ylentää mielen pois maallisista hullutuksista. :)

Kaikkea tätä maustaa miellyttävästi tieto kuukauden kuluttua alkavasta joululomasta... Silloin lähdemme Italiaan! Joulu Milanossa...

Ihmeellisiä taas olleet viime päivät. Hvitträskin kulttuuri-ilmapiiri ja ympäröivä luonto veivät mennessään. Kauniita huoneita, uskomattomia maisemia. Viikonlopun kruunasi Kuhan keikka Bellyssä. Kummaa meininkiä, mutta voi, kuinka innostavaa!

Huomenna alkaa opetusharjoittelu tuossa naapurissa, Ratakadun norssissa. Ekalla viikolla etiikkaa yseille. Jännittävää.

Kirjoja olen lukenut vähän, opinnot vievät liikaa aikaa. Lähinnä joitain kevyempiä dekkareita ja tyttökirjoja iltaisin, ja Tinttejä tietysti.

Syksy on ihan parhautta.

Tästä tulikin mitä mainioin keikkasyksy. Eilen Kimmo Pohjonen Savoy-teatterissa räjäytti tajuntani. Lauantaina kävimme katsomassa venäläistä naamioteatteria (Plaque in the City) Kulttuurikeskus Stoassa. Se oli valtaisan kaunis kokemus, ne kaikki valot ja varjot, musiikki ja tanssi. Joitain jännittävyyksiä muutenkin luvassa, ja tyylikkäästi kauden päättää joulukuussa Porcupine Tree, lämppärinään Hidria Spacefolk.

Laukussa mukana kulkee tällä hetkellä kirjallisuutta viikingeistä, Jules Verneä ja kasvatustieteen tenttikirjoja (ne ovat aika tylsejä, ei kantsi lukea).

Musiikilliset intressit yhä progen puolella vahvasti. Toisinaan synkistelen kyllä huuruisemmissakin tunnelmissa, aamulla herätin itseni raikkaasti Arcanalla. Poljento oli kovin hidas.

Täytynee ostaa trangia, jos haluaa siellä Nuuksiossa jotain lämmintä juomaa ja ruokaa.