IRC-Galleria

hippifriikki

hippifriikki

sori meitsi jääty.

Blogi

« Uudemmat -

Kim Wilde - You cameTiistai 13.05.2008 01:08

Someone I know is staring at me
And when I look into her eyes
I see a girl that I used to be
I hardly recognise
'Cause in the space of a year
I've watched the old me disappear
All of the things I once held precious
Just don't mean anything anymore
'Cause suddenly

You came, and changed the way I feel
No one could love you more
Because you came and turned my life around
No one could take your place

I've never felt good with permanent things
Now I don't want anything to change
You can't imagine the joy you bring
My life won't be the same
And I'll be there when you call
I'll pick you up if you should fall
'Cause I have never felt such inspiration
Nobody else ever gave me more because

I watch you sleep in the still of the night
You look so pretty when you dream
So many people just go through life
Holding back, they don't say what they mean
But it's easy for me

Since you came
No one could love you more
Because you came and turned my life around
No one could take your place
You came, and changed the way I feel
No one could love you more
Because you came and turned my life around
No one could take your place

Alfred J. SUPERKvaakKeskiviikko 30.04.2008 19:07

"On tänään onnen päivä, ei huolesta häivää, on tänään onnen päivä ja ONNELLINEN OON!!"

Rakkautta ilmassa <3Perjantai 18.04.2008 00:48

Mulla on tunnustus.

Mä rakastan näitä Chupa Chupsin salmiakkitikkareita! En vaan saa tarpeekseni näistä!
Ja sitten mä rakastan yhtä poikaakin. Mutta se tietää että sen ainoo kilpailija on nää tikkarit. <3

Onni on...Maanantai 31.03.2008 17:52

...tuhatkunta näitä <3, samanverran näitä :) ja näitä ;), pusuttelua ja ruskeisiin silmiin tuijottelua, halailua ja naurua, hymyjä ja kauniita sanoja, pitkiä tekstiviestejä iltamyöhällä ja ensimmäisenä aamulla, ikävöintiä ja ennenkaikkea molemminpuolista tukea. Me selvitään kaikesta yhdessä.

No jo nyt on perkele.Sunnuntai 23.03.2008 14:11

Mikä siinä nyt on että koko ajan musta puuttuu jotain, ensin oli valkosolut kadoksissa ja nyt mulle joudutaan tiputtaa verta kun mulla on punasolut alhaalla!

Kamoon hei, mä haluun vaa himaa!

Ohi on.Maanantai 17.03.2008 00:02

Nyt se leikkaus on sitte takanapäin. Tarkoitus oli, että mut pidetään unessa nelisen päivää leikkauksen jälkeen, että jalat saa mahdollisimman hyvin parantua ja mä säästyisin pahimmilta kivuilta. Mussa taitaa olla masokistin vikaa, koska reippaana tyttönä heräilin jo seuraavana yönä, ja tiistaina olinkin jo aivan hereillä. Joten mut otettiin pois hengityskoneesta ja sain sitten kärsiä oikein kunnolla ne neljä päivää.
Nyt pitäisi hieman jo helpottaa, mut nää tuskat on kyllä jotain sanoinkuvaamatonta.. Mulla on lähes koko selästä, takareisistä ja takasääristä otettu ihoa, eli ne kohdat on niinkuin asfaltti-ihottumaa, auki ja helvetin kipeät. Sitten mulla on siirretty nää ihot oikean käden ranteeseen, vasemman käden hauikseen ja etureisiin ja etusääriin. Eli jalat on siis tehty kokonaan uusiksi. Kyljessä ja olkapäässä on nätit suorat leikkaushaavat.
Mulla ei ollut harmainta aavistustakaan että tää sattuisi näin paljon. Tai että kuinka kauan tästä toipuminen OIKEASTI kestää. Onneksi mulla oli tuuria, ja samassa huoneessa sattui olemaan eräs mahtava persoona, joka on auttanut mua suunnattomasti jaksamaan tän kaiken, koska kukaan ei voi ymmärtää paremmin kuin joku joka on käynyt tän läpi.
Nyt sitten vaan tsemppaamaan, ens viikolla pitäis päästä jo nousemaan ylös! :)

Jännitys tiivistyy.Torstai 06.03.2008 16:13

Noniin, tänään sitten tuli se uutinen mitä ollaan odoteltu, eli plastiikkakirurgi kävi tarkastamassa mun jalat ja päätti leikkauksesta. Kaikki tapahtuu nyt liian nopeasti, joudun jo huomenna aamulla siirtymään Töölön sairaalaan. Olisin niin halunnut olla täällä Meilahdessa viikonlopun, täällä on tutut ihmiset ja kaverit olisivat tulleet käymään. Olisi ollut aikaa rauhoittua ja miettiä asiaa. Mutta toisaalta, kun mut siirretään sinne, niin jos mulla tulee mieleen jotain kysymyksiä, niin niitä ei tarvitse kirjoittaa ylös vaan siellä on paikalla ihmisiä jotka osaavat vastata niihin heti. Leikkaus on luultavasti maanantaina, jonka jälkeen mut pidetään unessa 3-4 päivää, koska mun jalat nostetaan ylös ilmeisesti äärimmäisen epämukavaan asentoon, ja mun mielenterveydelle on parasta että en ole tajuissani niitä päiviä.
Mulle tehdään siis suhteelliset massiiviset ihonsiirrot jalkoihin, sekä pienet vasempaan kylkeen ja vasempaan käsivarteen. Tää on jotenkin niin epätodellista, en oikein tajua että tää tapahtuu mulle, oon tavallaan tilanteen ulkopuolella koko ajan. Pelottaa ihan mielettömästi, että miten leikkaus menee, millaista on herätä ja nähdä mun jalat ihan erinäköisinä, ja onko ne kamalan näköiset, sattuukohan muhun, jääkö siitä pahat jäljet, tarttuuko se ihonsiirre vai joudutaanko tekemään kaikki uudestaan, milloin pääsen kotiin...
Tän pitäis olla hyvä juttu, että nyt näin nopeasti pääsen leikkaukseen ja saadaan jalat kuntoon, mutta mua niin pelottaa että jos joku menee pieleen. Ja mua pelottaa se, että miltä mun jalat sitten näyttää..

Ensi viikolla musta ei siis luultavasti kuulu mitään, joten toivottakaa onnea leikkaukseen ja että kaikki menis hyvin ja saisin taas suht normaalit jalat. :)

Ai että mä odotan sitä että pääsen kävelemään kunnolla, ja nukkumaan kyljelläni tai vatsallani! Ja että pääsen ulos! :)

13. kerros, asunto nro. 2Maanantai 25.02.2008 14:40

On se erikoista, miten mä onnistun kehittämään itselleni aina mitä ihmeellisempiä sairauksia. Tällä kertaa en päässytkään kovin vähällä, juuri lääkäri kävi katsomassa edistystä, ja olen vielä kaksi viikkoa sairaalassa. Viikko sitten sanottiin samaa, että kaksi viikkoa. Työkyvyttömyysaikaa ainakin huhtikuun loppuun, melkoinen saikku. Parantuminen on tosi hidasta, vaikka joka päivä lääkärit ja hoitajat sanovat että näyttää hyvältä, niin mun silmään tilanne ei ole muuttunut mihinkään.
Käveleminen on tosi raskasta, ja vaikka oon tottunut jo tähän tilanteeseen, niin tuntuu avuttomalta kun tiettyjä ennen niin itsestäänselviä asioita ei pystykään nyt tekemään itse.
Kolme viikkoa oon nyt ollut sairaalassa, kolme viikkoa käymättä ulkona, kolme viikkoa nukkunut vain selälläni, kolme viikkoa miettinyt että miten tästä selviää.
Kaverit on käyneet, ja huumorintajun säilyttämisellä on ollut tosi iso osa mun parantumisessa. Kun mistään ei saa stressata, niin parasta lääkettä on saada hyvä ystävä vierelle katsomaan telkkaria ja juoruilemaan. Onneksi kaverit on jaksaneet käydä, vaikka tänne on vaikea tulla ja pitkä matka. En tiedä miten selviäisin jos täällä ei kukaan kävisi. Kiitos.

A P U A.Perjantai 22.02.2008 03:20

Kohtalaisen hyytävää. Mun sairaalahuone on 13. kerroksessa, ja eilen on ollut tosi tuulinen päivä. Samoin tänä yönä. Heräsin äsken siihen, että tuuli paukuttaa talon rakenteita ja ulvoo ihan huolella, ja mulla on öisin aina korvatulpat. Toi ääni on jotain sanoinkuvaamatonta, se kuulostaa siltä kuin jotain superpahaa olis matkalla tänne. Onneks huoneen numero ei oo 13. Että hyviä yön jatkoja vaan.
Sunnuntaina tuli tasan kaksi viikkoa täyteen sairaalassa, ja tänään sain kuulla että olen kyllä vielä toiset kaksi täällä. Alkaa elämä pikkuhiljaa jo voittaa, mutta kauan menee että olen taas terve. Puhelin mulla on täällä, että voi soitella, mutta en välttämättä jaksa jutella pitkään, lääkkeet väsyttää ihan homona :D

Kaikille kiinnostuneille, mulla on siis vaskuliitti, eli verisuonitulehdus. Se on tosi harvinainen, ja hengenvaarallinenkin jos sille päälle sattuu. Mulla ei nyt ole hengenhätää, ja tää on ollut vaan tosi huonoa tuuria että sellaisen sain. Hoito etenee ihan hyvin, ja varmaan kesään mennessä oon jo täysin kunnossa. Välillä on tosi vaikeata, ja tuskat on aika kovia, mutta niin on lääkkeetkin, uskokaa pois ;)
« Uudemmat -