IRC-Galleria

...muttei Ikaalisiin, vaan Caribiaan! Että beware Turku, täältä tullaan!



Eilen tuli murun kanssa eka vuos täyteen yhdessä sähläämistä, ja hieno vuosi olikin. Helppo olla kun rinnalla on ihminen, jolle ei tarvitse vääntää kaikkea rautalangasta, kuten miehille yleensä. ;D Ja osaa se muutenkin ajatella ihan omilla aivoillaan. Sellaisilla, mitkä ovat päässä. Omassa päässä. Yläpäässä. Enimmäkseen ainakin.. :D Kelpaan juuri tämmöisenä, eikä mua ole arvosteltu, vaikka tekisin mitä. Ihanaa kun molemmat voi luottaa toiseen niin, että kummatkin saa tulla ja mennä miten ja minne tykkää. Päättää itse elämästään ja tehdä omia juttujaan aina halutessaan. Ja silti yhteistä ihanaa aikaa löytyy aina. Ei tule arki niin äkkiä vastaan, kun ei mistään mukavasta tarvitse luopua toisen vaatimuksesta, vaan päinvastoin, saa elämäänsä toisen kautta paljon lisää uutta ja jännittävää, sekä paljon tukea ja kannustusta omille valinnoilleen.

Sitä on helppo itsekin olla mukava, kun ei joku ole jatkuvasti vastarannankiiskenä nillittämässä ja arvostelemassa milloin mistäkin, tai huohottamassa niskassa ja holhoamassa aikuista ihmistä. Mutta toisaalta osaa tarpeen tullen kyllä avata suunsa, eikä pompi kumipallona ihan mihin vain mun vaatimuksesta. Mulla on jo koira, miehen ei tarvitse kieriä ja antaa tassua. (Kun ei edes koira sitä tee :D)

Mulla on nyt kertakaikkiaan niin maailman täydellisin mies just mulle, ettei parempaa varmasti ole missään! Kiitos kulta kaikesta. Sun kanssa on ollut mielettömän hauskaa, mutta et ole hylänny mua surunkaan keskellä, tai mennyt henkilökohtaisuuksiin riitatilanteissa. Vaikka eipä me pahemmin riidelläkään, kun on niin samanlaiset arvot ja tavoitteet. Ja sun kanssa riitelykin on vain mukavaa vaihtelua, kun ei tartte pelätä mitään ja tietää, että kohta löydetään ratkaisu ja sovitaan. Sä olet mun tuki ja turva, eikä maailmassa ole mitään, mistä mä en vois sun kanssa puhua. Rakastan sua, enkä päästä sua ikinä! Tai noh, en mä väkisinkään pitele.. :)

Mun elämä on oikeestaan pelottavan täydellistä. Koht on pakko sattua jotain ikävää. Tai jospa tuo mummin homma kuittas koko vuoden... :(



"Hetken vielä, tämä puoli maailmaa,
hetken vielä, nukkuu yötä valkeaa.
Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin.
Parhaat vuotes, kaikki maahan poljettiin.

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää,
mut joku aamu, mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan,
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan.

Ja sä oot kaunis, vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin.
Hetken vielä, nukkuu puoli maailmaa,
hetki vielä, kirkas aamu aukeaa. "
-Juha Tapio


Ja se aamu on nyt ja joka ikinen aamu, kun sun vierestäs herään. <3