IRC-Galleria

petri laaksonen - meren laulua kuuntelen

Sinä olet kaste ja minä olen maa
joka aamua odottaa,
sinä olet tuuli ja minä olen puu
johon tuuli laskeutuu,
sinä olet tuli ja minä kuiva maa
joka liekkiin leimahtaa,
sinä olet meri ja ulapalla sen
meren laulua kuuntelen.

Me kuulumme yhteen kuin taivas ja maa
ei meitä voi erottaa,
me kuulumme yhteen kuin myrsky ja yö
sinun aaltosi rantaani lyö.
Me kohtaamme hetkessä ikuisuuden
me palamme roihuten
kun muistomme hiekkaan jo haihtunut on
elää rakkaus sammumaton.

Sinä olet taivas ja minä pääskynen
joka luoksesi liitelen,
sinä olet keidas ja minä erämaa
johon aurinko porottaa,
sinä olet lähde ja partaalle sen
minä kumarrun, janoinen.
Sinä olet kevät ja minä roudan maa
joka elämään virkoaa.

Me kuulumme yhteen kuin taivas ja maa
ei meitä voi erottaa,
me kuulumme yhteen kuin myrsky ja yö
sinun aaltosi rantaani lyö.
Me kohtaamme hetkessä ikuisuuden
me palamme roihuten
kun muistomme hiekkaan jo haihtunut on
elää rakkaus sammumaton.

Sinä olet kaste ja minä olen maa
joka aamua odottaa,
sinä olet meri ja ulapalla sen
meren laulua kuuntelen.