IRC-Galleria

Tervehdys, toverit.. en suinkaan elvistele, mutta tulipa hyvä mieli luettuani tuolta aakkosen foorumista seuraavaa Silja Europen keikalta:

---

Re:17.-19.10.2007 Silja Europa
*Kirjoittaja WhiteSnow päivämäärä 21.10.2007, 19:41

Dodih, nyt kun krapula on hiljalleen laskeutunut, niin saavunpa taas availemaan sanaista arkkuani. Luvassa on ajatuksia molemmista ääripäistä.

Keikka kuulosti erittäin hyvältä. Ilmeisen väsyttävästä viihdytysputkesta huolimatta musikantit vetivät energisen shown, ja yleisö otti bändin hyvin vastaan ("Se laulutaito, se esiintyminen ja se asenne!" kuten eräskin takanani seisonut herra innoissaan julisti). Jukka "päällikkö" Sukan tulkinta Perfect Strangersista oli hilkatin hieno, ja sitä edeltänyt soolo osui täysillä naulan kantaan. Koskaan ei ole Finlandiaa soitettu osuvammassa paikassa ja iskevämmällä saundilla! Käsi lipalle vaan herran kunniaksi. Joku oli myös antanut basistille luvan soittaa soolon, ja hienon soolon Erkki soittikin, vaikka vaatteet olivatkin päällä. Erityismaininnat myös Fool For Your Lovingista, joka vaan toimii, ja Hetki Lyön kermakakkujazz-jammailusta.

Illan tosiaan kruunasi vähäpukeinen, taustatanssijoilla varustettu variaatio Hard Rock Hallelujahista. Oli kyllä niin saatanan rumia miehiä lava täynnä, että siinä oli Lordillakin syytä kateuteen.

Sitten sitä negatiivista. Tämä on sellainen aihe, josta on mainittu nyt niin monta kertaa, että melkein loikkaa jo kliseen puolelle. Tiedän myös, että sillä että minä tämän sanon ei ole mitään vaikutusta mihinkään suuntaan, mutta avaudunpa kuitenkin: Älkää nyt hyvät vanhemmat jumankeuta tuoko niitä palleroita sinne keikalle! Saavuimme esiintymispaikalle viime tipassa emmekä ensimmäisiin riveihin päässeet, ja huomasimme olevamme keskellä lapsilaumaa joista yhdenkään päälaki ei yltänyt vyötäröäni korkeammalle. Yhdelläkään ei ollut minkäänlaisia kuulosuojaimia. Parin ensimmäisen kappaleen jälkeen viereeni tuli seisomaan nuori isä, sylissään pikku Petteri, kaksi ja puoli vuotta. Petteri piteli käsiä korvillaan ja pidätteli kyyneleitä. "Kuuntele, siellä soitetaan heviä!" Siinä vaiheessa, kun bändi soiton voimakkuus on sellaista 110 desibelin luokkaa, ei tuon ikäisellä vaan ole enää hauskaa. Ei se naama ainakaan ilosta näkkärillä ollut. Ei ole myöskään mikään salaisuus, että meikäläiseltä ei yleensä kauheasti irtoa myötätuntoa rääkyviä, räkänokkaisia vaahtosammuttimia kohtaan, mutta tuo tilanne kyllä kirpaisi ja fiilis romahti kuin flyygeli pilvenpiirtäjästä. Siirryimme seuraamaan baarin puolelle, ja palasin vasta Hear My Callin aikana lavan ääreen, kun yleisön ikädemografia näytti jo paremmalta.

Enkä sano tätä nyt pelkästään niiden lasten takia, vaan myös ihan omasta puolestani yleisön edustajana. Minusta ei ole hauskaa joutua tuijottamaan jalkoihini kun olen keikalla, jotta en joutuisi vastuuseen jonkun alle kouluikäisen pysyvistä ruumiillisista vammoista. Tuollainen tatti kierii kuin keilapallo pienestäkin potkaisusta. Ja vaikka en olekaan ruuminrakenteeltani ehkä maailman massiivisin, kyllä teletapin kokoiselle ihmiselle huonosti käy jos joku tönäisee ja kaadun hänen päälleen. Joten jos niitä muksuja on pakko tuoda, niin laittakaa niille edes kunnon metsurit päähän ja pysykään niiden kanssa jossakin turvallisemmalla alueella, ehkä vieläpä kaukana pahimmista känniörveltäjistä. Ja jos nyt jotain järjestä ja vanhemman omasta vastuusta sanotaan, niin vaikka se keikka sääntöjen puolesta sallittu onkin, ei se tarkoita sitä että ne pienimmät lapset olisi fiksua sinne tuoda. Ei se laki kiellä paskassa kylpemistäkään, mutta harva sen järkeväksi kokee. Äly käteen.

Muuten laivalla oli tunnelma taivaissa (perseilyä parhaimmillaan), ja reissu toimi täydellisenä nollauksena, joka todella tuli tarpeeseen. Suurkiitos kaikille uusille ja vanhoille ystäville, kavereille ja tutuille, jotka teitte reissusta ikimuistoisen ja vielä erikseen bändille loistavasta viihdytyksestä!

Edit: Plus pari sanaa.