IRC-Galleria

Minä olen tyttö, joka potkaistiin pois kotoaan, koska tunnustin äidilleni olevani lesbo.
Minä olen prostituoitu, joka työskentelee kaduilla, koska kukaan ei ota töihin transseksuaalista naista.
Minä olen sisar, joka puolustaa homoveljeään piinallisten, kyynelten täyttämien öiden läpi.
Me olemme vanhemmat, jotka hautasivat tyttärensä kauan ennen hänen aikaansa.
Minä olen mies, joka kuoli yksin sairaalassa, koska kumppaniani, jonka kanssa olin ollut kaksikymmentäseitsemän vuotta, ei päästetty huoneeseen.
Minä olen ottolapsi, joka herää painajaisiin, joissa minut viedään pois kahden isäni luota, jotka ovat ainoa rakastava perhe, joka minulla on ikinä ollut. Toivon, että he voisivat adoptoida minut.
Minä olen yksi onnekkaista, luulisin. Selvisin hyökkäyksestä, joka jätti minut koomaan kolmeksi viikoksi ja vain vuoden päästä pystyn luultavasti kävelemään taas.
Minä en ole yksi onnekkaista. Tapoin itseni vain viikkoja ennen lukiosta valmistumista. Taakka oli yksinkertaisesti liian raskas kantaa.
Me olemme pari, jotka saivat kiinteistönvälittäjän kannoilleen, kun hän sai selville, että halusimme vuokrata yksimakuuhuoneisen asunnon kahdelle miehelle.
Minä olen henkilö, joka ei ikinä tiedä kumpaa vessaa minun pitäisi käyttää, jos haluan välttää henkilökunnan kutsumisen paikalle.
Minä olen äiti, joka ei saa edes tavata synnyttämiäni, hoitamiani ja kasvattamiani lapsia. Tuomioistuin sanoo, että olen epäsopiva äidiksi, koska asun nykyään toisen naisen kanssa.
Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jonka tukijärjestelmä yhtäkkiä viileni ja etääntyi saatuaan selville pahoinpitelevän kumppanini olevan myös nainen.
Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jolla ei ole tukijärjestelmää, jonka puoleen kääntyä, koska olen miespuolinen.
Minä olen isä, joka ei ole koskaan halannut poikaansa, koska minut kasvatettiin pelkäämään kiintymyksen osoittamista toisia miehiä kohtaan.
Minä olen kotitalousopettaja, joka halusi aina opettaa liikuntaa, kunnes kuuli vain lesbojen tekevän sitä.
Minä olen mies, joka kuoli lääkärien lakattua hoitamasta minua heti, kun he saivat selville minun olevan transseksuaali.
Minä olen henkilö, joka tuntee syyllisyyttä, koska uskoisin voivani olla paljon parempi ihminen, jos minun ei aina tarvitsisi välittää yhteiskunnan minua kohtaan osoittamasta vihasta.
Minä olen mies, joka lakkasi käymästä kirkossa, ei koska en usko, vaan koska sen ovet suljettiin minun kaltaisiltani.
Minä olen henkilö, jonka täytyy piilotella sitä, mitä tämä maailma tarvitsee eniten: rakkautta.


Ole kiltti ja liitä tämä edelleen blogiisi/päiväkirjaasi, jos uskot homofobian olevan väärin.

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.

Huomenna rippijuhlat :D

Ripari loppu :( No mutta kyllähän se elämä jatkuu tästäkin... Oli kyl haikee mieli tulla takas kotii.. Oisin voinu jäähä sinne viel viikoks samojen ihmisten kanssa... Vaikka nukuttikin ja oppituntei oli paljo, mut ei se nii paljo haitannu... mutta mutta, Kiitos kaikille jotka oli mun kaa samal riparil, se oli ihana ja unohtumaton kokemus<3 Kiitos myös isosille :) Mahtava ripari, muuta ei vaa voi sanoin kuvailla... <33 Jatko ripari on pakko saaha!!!!!!

Huomenna riparille :)

Nuori nainen ajaa autoaan. Hän on nauttinut alkoholia ja kyyneleet valuvat pitkin hänen poskiaan. Hän uskoo ettei kukaan välitä hänestä. Hän uskoo että hänet on hylätty.
Samassa nainen kuulee kovan äänen ja näkee edessään rekka-auton ajovalot. Kuuluu rysäys. Nainen pudottaa lompakkonsa jossa näkyy kuva pienestä pojasta.
Kaksi päivää myöhemmin tämä sama poika istuu orpokodissa ilman ihmistä joka peittelee hänet nukkumaan. Ilman ihmistä jonka suusta kuulee joka päivä maailman ihanimmat sanat.
Lapsi ei puhu koskaan paitsi tiettyyn aikaan illalla jolloin hän nousee pöydälle seisomaan. Hän katsoo ylös lähettäen lentosuukon ja sanoen: "Hyvää yötä äiti. Mä rakastan sua."

kopioi tää 0maan päiväkirjaasi.

Heti jo pienest vauvast asti siskoni rakkaudel huolehtinu
Sit ne muutti pois kelasin yksinäisyydes kuolen kipuun
Pienes ja pimees huonees sängyssä mörköjä piilossa
Joka kerta ku tulitte kotiin itkin ja huusin Kiitos taas
Ku ajoitte pahat pedot pois, ajoitte pahat pelot pois
Sanoillanne saitte hetkeks ne pahat pedot pois
Olo sil hetkel luottava ja turvallinen
Mut aamul taas turha vinee, naamalla murhaava ilme
Sama kaava paskanaamat ikiliikkuja tyylil
Jos oisin osannu kiroilla PikiVittuja tyyliin
Mitä vittua tyypit, et mee mihkää vittuunkaa lyyli
te ootte mun kans, ettekä silmille vittuukaa hypi
Pikkupoika voimaton ikää vasta niin vähän
Mietin ja raivosin et vanhana vasta selätän
Faijani, viel tuun näyttään sille kuka on johtaja aines
Kuhan kohta kasvan ni tuut kohta kohtaan vertaises!

"Vihaa sydämmes lapsen pienen"
Ei ymmärrä vihaansa pieni mies viel
Ei oo alkanu miehen tie viel
"Pettynyt lapsi pettyy uudelleen"
Yrittää isäänsä oppii kuunteleen
Viha sisällään stoppii huutelee

Poika kasvaa pikkuhiljaa, ala-asteen kolmas luokka
Lapsi tulee kotiin koulust, sua pitää jonkun muun huoltaa
Isäsi ei oo enää isäsi ja lisäksi sun isäsi pitäsi
mennä hoitoon et saisit isäsi pitää ni
Se kyl lasta ihmetyttää eikä tiedä mitä tehdä pitäsi
Et pääsisi pakoon, miks tääki kävi lisäksi
Tummat varjot ympärillä hämmästyttää pikkupoikaa
Ovi on lukittu ja vartijat ikkunoissa
Vaihtoehtoina lastenkoti tai sijaisperheeseen meno
Päätä elämästäs tai me päätetään mihin oot menos
Luvattiin kokeilu aika, parinkuukauden jakso
Ja jos nähdään tarpeelliseks, nii tulee pidemmät jaksot
Pakkaa vaatteet ja ota mukaan kaikki tarpeellinen
Ja kyl näätte pian ettei oo mitään tarvetta itkee
Eikä mitää takeita siit et faijas pärjäisi ite
ja ihme et kolmen vuoden päästä infarkti iskee

"Suruu ja vihaa pienen pojan sisällä"
Äiti on poissa, poika ikävöi isäänsä
Yrittää päästää pahan olon sisältään
"Lapsi yksin miettii pakokeinoa"
Hyvis käsis mut etsii pakokeinoo
Yrittää juosta ja sydän takoo heikkona

Ny Kakskybäne miehenalku vihan unohtaa päätts
Nauru muuttunu suruks ja viha muuttunu sääliks
Pihal ku suuttunu pässi, faija siit vaa kuulunu äänii
Tosi harvoin, ja tosin harvoin muuttunu pää sil
Tuski alkoholismi paranee enää hoputtamal
Kuitenki loputtava, tai joutuu portteja koputtamaan
Joiden läpi kävellää yks kerta elämäs
En jaksais enää pelätä, mut ei mee kauan pelkäämpä
Et ku toinen on jo pois ni koht toinenki lähdös
Elän vaa toiveis päänkäännön, mut menoki iha päätönt
Itsemurha ei oo mihinkää ratkasu tosin
Pitäs sen verran olla voimii et katkasu toimis
En pysty ymmärtää miten olo voi olla nii hirvee
Et vetää narun kireelle veisaan suruvirren
Jaksan miettimäl hyvii hetkii, ja vaik joudunki miettii
Et koska joku kuolee, kevät kylvää uusii siemenii

"Suru on säälii ja viha rakkautta"
Vihdoin sääli vihan tukahduttaa
pikkupoika voi vihdoin nukahtaa
"Uusin silmin katsoo maailmaa"
Jollain ei varaa valita
Siks elä elämäs täysil kukaan muu ei saa hallita"
"Uudet aallot lyö rantaan ja vannon"
Ei kukaa päätä asioist sanon
Mä päätän kaikest määrään jopa suunnan aallon
"Kivi putoo sydämmeltä ja hajoo"
Sydän melkei parantunu mut pitää varoo
Ja pitää miettii asiat tarkkaan ennen kun sanoo

Meidän perhe oli köyhä sain viikkorahaa kympin viikossa
Jos rahal saisin sut takas, en tarvis ees viitosta
Mutta ei auta itkee, ei auta vaik haluisinki
Mitä mä ees tekisin vaikka niin tapahtuisiki
Puhuttasko asiat jotka jäi sanomatta
R alkava sana vai jäiskö sekin sanomatta
Halattaisko vai lähtisinkö mä karkuun
Se ei ois todellista, muistan kun sä jouduit arkkuun
Joulun aikaan kelaan sua ja vieläkin itken
Siit on kymmenen vuotta aikaa, mut ikävä sitkee
Jokainen ihminen tarttis äidin rinnalleen
Jos uppoisit pohjaan äiti nostais sut pinnalle
Oon joutunu ilman mutsia kypsyyn
Murrosiän yli, mut kyl siihenkin pystyy
On paljon ihmisii, jotka näihin sanoihin yhtyy
Viel monen vuoden päästä kynttilä haudalles syttyy


kertosäe:
"En pysty sanomaan, paljon sua rakastan"
Mullon niin paljon mieles mitä viel haluisin sanoo
En tiedä ootsä siel ees mut toivon että nään valon
"On liikaa muistoi mieles, Määränpää mullei viel ees"
Kyl me viel nähään, tai ainakin mä toivon
Pitää toivoo et tappion jälkeen tulee voitto


Muistelen vielki ilol kesää
Olin tulos tädin mökilt tulit vastaan autolle
En nähny isää missään, kysyin et mis faija on
Rupesit nauraan ja sieppasit mut kainaloon
Se oli särkäs jurris tehny kärrynpyöriä
Jalat lähti alta rupes mäkee pitkin pyöriä
Se oli pakko viedä paketoitavaks
Vissiin jumppakisas faija julistettiin voittajaks
En ollu voittaja, pari vuotta eteenpäin
Vikan kerran sut mielisairaalan rappusilla näin
Sain kuulla että olit tukehtunu ruokaan
Vielki illal chillaan, mietin itken ja huokaan
Et yrittikö ne ees sua pelastaa
Vai kelasko ne ettei sussa ollu pelastettavaa
Mielisairas, sairaalan mielisairas potilas
Sairaalas mielisairaan sairaanhoitajan oppilas


kertosäe

Vaikka mulla onkin ikävä en haluu elää surus
Taakse jääny ajatukset sanaharkka tappelust
Muistelen sua hyvällä ja kylhän me viel nähään
Se missä nyt oot mulle jää vaan nähtäväks
Mut kaikki me kuollaan sille ei vaan voi mitään
Ja vaikket enää oo täällä niin onhan mulla viel isä
Joka välittää musta
Elämän tilanne ehkä huono kun viinaan niin paljon koukussa
Mut lupaan olla sen lähel ja pitää siitä huolta
Sydän valuu verta kun sekin voi pian kuolla
Mut kaikki me eletään lopulta siel samas paikas
Ainakin haluun toivoo niin, toivon kaiken aikaa
Kaikki muistot lapsuudest, sydämmen pitää kuosis
Kelaan niitä ja istun ukin tekemäs kiikkutuolis
Sun kasvos ja hymys ja säteilevät silmät
Kun kelaan niitä niin ei välii enää millään
Ja sit kun saan lapsii opetan niille samat asiat
Mitä säkin oot opettanu mulle ihan salettii ja
Koitan olla niille maailman paras iskä
Et nekin voi sanoo skoles parempaa ei löydy mistään
Ja musta tuntuu, kun silmät mustast tummuu
Ei enään satu yhtään vaan suu mul taas puutuu
Päästään puhuun ja vastaan tulla kai kerkeet
Rest in peace, rakkaudel sun poikasi Jere


kertosäe

Vuonna 2004 nuori yhdysvaltalainen mies joutui kotimaansa armeijan uhriksi. Hänet pakotettiin pesemään osastonsa lattia omalla sähköhammasharjallaan, syömään mikrossa lämmitettyä kissanruokaa, juoksemaan joka päivä harjoituskentän ympäri 79 kertaa jonka päälle hän sai yrittää juoda vain väkiviinaetikkaa. Lisäksi hän joutui tekemään miinakentän puhdistuksia side silmillään sekä sukeltajan räpylät jaloissaan ja lopulta hänet lavastettiin syylliseksi jääden kiinni kannabiksen poltosta. Juuri kun tilanne näytti helpottuvan, hän joutuikin värvätyksi sotaan Irakiin. Siellä hän päätyi ammutuksi, tosin ei vihollisen toimesta. Päivä ennen kuolettavaa (armo)laukausta, hän heräsi täysin alastomana leirin vartiokoiran kopista eikä muistanut edellisestä illasta ja yöstä yhtään mitään. Selässään hänellä oli tussilla kirjoitettu iso teksti missä luki "I did it for transgenders like me" ja vartiokoira löytyi leirin ruokavarastosta, missä se oli päästänyt tarpeitaan osan ruoan päälle ja osan se oli syönyt. Yllään koiralla oli miehen alushousut ja violetti puuhka. Mies lähti paniikissa juoksemaan edelleen täysin alastomana kohti aavikkoa toistaen samalla sanoja "HOLY CREEPING JEEBIES!"

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nuo ylläolevat sanat, tulet tapaamaan ammutun miehen. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, mies ilmestyy peittosi alle ja alkaa taukoamatta hymäilemään light jazzin hittejä vuosilta 1978-1986.

Jos lisäät tämän tarinan omaan blogiisi, journaliisi tai päiväkirjaasi, hän jättää sinut rauhaan. Näin palkitaan hyvät tekosi. Jos et lisää, tulet kärsimään vaikeista alapään tulehduksista sekä virtsaongelmista seuraavat 40 vuotta ja sen mukana seksielämäsi huononee moninkertaisesti.

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!<3