IRC-Galleria

Se on sitten ohi. End of an era.
Mä luin ekan kirjan kun mä olin kahdeksan. Siitä alkanut taival - seitsemän vuotta - se on nyt ohi.
Mä en tiedä onko se iskenyt muhun vieläkään kunnolla vai tajuanko mä vasta myöhemmin todella mitä on tapahtunut.
Nauroin, hengähtelin uskomatta silmiäni, itkin, inhosin, surin, rakastin - ennen kaikkea rakastin. Mä rakastin jokaista kirjainta, sanaa, lausetta. Koko hemmetin kirjaa.
No okei, valehtelin. Mä en rakastanut jokaista kirjainta, sanaa ja lausetta. Siellä oli sellaisiakin asioita mitkä mä olisin voinut jättää lukematta oikein mielläni.

Siitä on nyt yli tunti kun mä suljin kirjan (sitä on tosin selailtu monta kertaa sen jälkeen), ja siitä eteenpäin ollaan istuttu Sadun kanssa mun huoneessa käyden läpi kaikkea. Niitä asioita, mistä tykättiin, niitä mistä ei tykätty (elokuvat - en jaksa edes ajatella miten ne selviää tän kuvaamisesta), niitä mitä arvattiin ja niitä, mitkä tulivat täytenä yllätyksenä.

Jokin pieni kohta mussa ei ole enää sama kuin ennen, eikä tule koskaan olemaankaan.

Kiitos Joanne Kathleen Rowlingin, naisen, jonka mielikuvituksen ansiota on, että osa mua jäi uudelta painomusteelta tuoksuvien kirjan sivujen väliin.