IRC-Galleria

Olihan se päivä ja ilta tuo eilinen. Tultiin illalla bäkkärin kautta PC:n keikkabussilla takaisin Hämptoniin. Kiitos henkilöille jotka mahdollistivat sen, Aadolf, Gary, Inka ja henkilöitä joita en tunnistanut. Voisi olla huonomminkin.. pari kaveria oli jostain syystä jääneet kuljetuksista ja päättivät kävellä tuon vaivaisen 35km matkan keskellä yötä. No perillä käväistiin rantakasinolla ja mukaan oli lyöttäytynyt eräs kaveri tuolta rapakon takaa USA:sta. Hän asustelee Helsingissä ja oli nyt sitten ekaa kertaa Hämiksessä. Kävin opastamassa hänet joidenkin kavereidensa luokse laivaravintola Teemulle, ja kiiruhdin sitten Towniin, minne muut sillä aikaa olivat menneet. R-T:ssä sitten vietettiin loppuilta. Näkyi tuttuja jotka olivat myös tuolla Pellavassa, ja myös tämä jenkkiläläinen Dustin tuli sinne. Hauskanpito siis jatkui tuolla aamuntunneille. Ja taas tuli käyteltyä tuota taasen ruostunutta Lontoon-kielentaitoa. Yksi kerrallaan alkoi porukka väsähdellä pitkästä päivästä johtuen ja lähteä. Uusia tuttavuuksia tuli tehtyä tuona pitkänä päivänä, jota olisi vielä voinut jatkaa vielä toisenkin päivän.

Tämä päivä lähinnä tuli hengaillessa tuon Dustinin kanssa ennekuin hänen junansa lähti kohden pääkaupunkia.

Taas kaipailee jotain entisiä aikoja, milloin kaikki oli muka toisin. Nuorempana kaikki oli jotenkin niin helppoa ja mutkatonta. Aikuisuus, mitä se sitten lienee onkaan, tuo elämään paljon vastuuta ja paljon uusia asioita. Ikuinen oppimisprosessi joka jatkuu aina hautaan saakka. Iloja, suruja, hauskuutta, masennusta, vaikeita aikoja, helpompia aikoja. Matkalla voi tehdä paljon virheitä joista kyllä oppii paljon, vaikeuksia jotka vahvistavat. Asioita joita ei opi kuin kokemalla, kukaan ei voi opettaa mitä on ottaa maailma vastaan, kun saa siivet kantamaan ja lentää ominavuin kohden suurta tuntematonta. Yleensä porukka väittää ettei vaihtaisi päivääkään pois elämästään. Minä voisin muutaman vaihtaa..

Päivän Biisi..

We All Have A Weakness
But Some Of Ours Are Easier To Identify. Look Me In The Eye
And Ask For Forgiveness;
We'll Make A Pact To Never Speak That Word Again
Yes You Are My Friend.
We All Have Something That Digs At Us,
At Least We Dig Each Other
So When Weakenss Turns My Ego Up
I Know You'll Count On The Me From Yesterday
If I Turn Into Another
Dig Me Up From Under What Is Covering
The Better Part Of Me
Sing This Song
Remind Me That We'll Always Have Each Other
When Everything Else Is Gone.
We All Have A Sickness
That Cleverly Attaches And Multiplies
No Matter How Hard We Try.
We All Have Something That Digs At Us,
At Least We Dig Each Other
So When Sickness Turns My Ego Up
I Know You'll Act As A Clever Medicine.
If I Turn Into Another
Dig Me Up From Under What Is Covering
The Better Part Of Me.
Sing This Song!
Remind Me That We'll Always Have Each Other
When Everything Else Is Gone.
Oh Each Other....
When Everything
Else Is Gone.

Hieno, lämmin, aurinkoinen päivä hyvässä seurassa ja hyvien bändien siivittämänä.

Aamulla lähdettiin kuljetuksella 11 aikoihin. Taisi olla melkoinen tunnelma tuossa linja-autossa. Haluan kiittää kaikkia tapaamiani ja mukana olleita henkilöitä, oli hauskaa ja hyvä fiilis koko päivän.

Eilen pelaamassa ja uiskentelemassa tuolla Ahveniston kauniissa uimastadion-miljöössä. Sen jälkeen salille rehkimään.

Tänään taas pelailemassa lentistä. Saatiin hyvä porukka ja hyvät pelit paikallaolleista auringonpalvojista. Taas salille sen jälkeen..

Apparalla taas kahveella ja paistattelemassa päivää. Työkaveri sattui olemaan taas yllättäin siellä.

Käytiin melomassa Coctuksen kanssa. Vedettiin Mierolan museosillan kupeeseen 'kaakaolle'. Melontamatkaa tuli 17 km. Tavattiin pari työkaveria jotka oli vielä lomilla ja hurauttivat paikalle veneellä. Lopuksi määränpään näkyessä piti vetää kunnon loppukiri. Tämä johtui siitä että olin tietysti jättänyt koti, mopon ja mikä tärkeintä kanoottivaraston avaimet varastolle.. Varaston edustalla näkyi matkan päästä olevan yksi kanootti, eli joku oli vielä siellä ja ovet auki. Kun sitten lähestyimme rantaa joku kantoi kanoottia sisälle. Oli vaarana että henkilö vie kanootin sisään, lyö ovet kiinni ja poistuu paikalta. Kauhottiin apinanraivolla kohden laituria ja ennätettiin juuri sopivasti rantaan..

Torilla kävin syömässä subin. Torilla oli jotain häppeninkiä ja joku bändi. Törmäsin serkkupojan isään joka oli Rollosta tullut edustamaan asuntomessuilla.

"..Pienen alkukankeuden jälkeen väsymyksen keskellä pystyi olemaan täysin oma itsensä, rentoutumaan ja oli vain jotenkin hyvä olla.." Jos lukisin enemmän (laitoin enemmän jottei näyttäisi etten oikeastaan lue), voisin ajatella ett' jossain kohtaa jossain kirjassa voisi olla tuollainen ote hetkestä kun oikeasti nauttii olostaan ja keskustelusta. Hieno juttuhetki, jota ei pysty sanoin kuvaamaan.. erilainen, ei tarvitse aina olla sitä samaa pintaliito sambavambaa, voi joskus pureutua suoraan asioiden ytimeen ja elämän perusasioihin ja arvoihin, vaikket toista hyvin tuntisikaan. Silti on vahva tunne että joihinkin luottaa heti, toisiin ei välttämättä koskaan. Arvostakaa lähimmäisiänne, ystäviänne, toisianne ja myös itseänne!! (itse en niin kovin usein muista niin tehdä) Yksin pärjää, mutta joskus voi/ kannattaa pyytää myös apua. Ystävät on niitä jotka silloin auttavat, sekä pienissä että isoissa asioissa.. Ystävien kanssa voi puhua aiheesta kuin aiheesta ja nauraa ja heittää huulta ilman että tarvii varoa sanojaan (kai yritän sanoa että jos omaa ystävän, kannattaa pitää kiinni, joillain niitä ei välttämättä ole). Nuorempia ja heidän kokemuksiaan ei pidä vähätellä. Vanhemmilla olisi paljon opittavaa joidenkin nuorempien immeisten asenteista, ajatuksista ja elämänilosta ja myönteisyydestä!! Puhuminen on oikeasti vapauttavaa ja tärkeää, kaikille ja kaikkialla, pitäisi puhua enemmän. Vähän sekavahkoa, aiheesta pomppivaa tekstiä, olen vain aika väsynyt tämänpäivän (eilisen) n. 300km mopoilun jälkeen. Koitan vain kirjata ajatuksia mitä on päällimmäisenä mielessä..

Joku muuten sanoi joskus, että jos palelee kun mopoilee, vie se paljon enemmän energiaa ja saattaa väsäyttää kuskia enemmän kuin ihanne olosuhteissa. Tiedä häntä, mutta 300 on aika mitätön matka, ja tänään oli vähän vilu.

Taisi muuten olla serkkupoika, kun noin sanoi..

Väsäyttää.. Mikähän sana se sekin muka on..?!?

Kiitokset ja Hyvää Yötä

Siskon luona kylässä..

Laittelin uudet etuvilkut mopoon.. taisi onnistua ihan hyvin. Katteetkaan ei näytä enää yhtään pahalta, kun tarkemmin ajattelee. Sain niihin paikkamaalin tänään, toivottavasti sävy on edes vähän kohillaan.. tarvii korjailla kunhan ehtii.. (ehkä talvella sitten)

Eilenehtoolla tuli jälleen saunottua ja grillattua (yllätys), mutta edellisten lisäksi tuli myös korkattua tapsa (joka oli hommattuna kaverin visitointia ajatellen). Jep, työkaverin piti mopoilla hämeestä Suonenjoen suuntaan ja ohikulkumatkalla stopata täällä. Mutta koska ilmat on mitä on, päätyi hän jättämään sen reissun sikseen (harmi, täällä on paistanut jo kolme päivää putkeen, eli sateenpelko oli aiheeton). Pitihän se lähteä sitten katsomaan kylänpintaan paikallinen meno. Olihan siellä.. ja oli muutama tuttukin. Tuli myös esittäydyttyä Outi 'häräntappoase' Alaselle, joka oli yhden tuttavani seurassa. Illanpäätteeksi oli miltei mahdotonta saada taksia ja snagarillekin oli ihan riittävä jono. Koska nakkikioski jäi väliin, tuli yöllä sitten vielä mestari-idea alkaa grillaamaan siinä viiden aikaan..

Rolle: "Tännekin sitä makkaraa..!! ..No höh..etkö muka meinaa antaa.."

Ajelin vanhoille kotikulmille dogsitteriksi. Matka meni hienosti auringonpaisteessa. Muutama pisara tuli jossain kohtaa välillä. Ajattelin ottaa rennosti, laittaa grillin ja saunan tulille, sekä radion auki. Voi tätä kiireettömyyttä ja rauhaa..

Jos vain voisi jakaa nämä hetket..