Ne koskettavat, riippumatta syvyydestä ja koosta. Pienet kirvelevät inhottavasti ja isot sotkevat. Niillä on tapana tulehtua ja lopulta arpeutua. Arpikudos on herkkää hajoamaan uudestaan ja taas käydään samaa vanhaa läpi. Uudestaan ja uudestaan.
Laastarit ja siteet vain estävät likaa pääsemästä niihin. Ne eivät paranna, suojaavat vain.
Haavoissa on se hyvä puoli, että niiden kautta elämme. Kipu on vain tunne, musta sellainen. Ilman kipua turtuisimme elämään. Se ei vaan olisi enää kivaa. Me tarvitsemme kipua, niin fyysistä kuin henkistäni. Joskus se vaan tuntuu pahalta.
Laastareita, laastareita kaikkialla. Mennään sairaalaan.
Uusimmat blogimerkinnät
- Korventunut variksenpelätin 05.12.
- Mikä päivä tänään on? 10.09.
- Kirjain. 22.01.
- Ilon päivät eivät ole ohi... 16.01.
- Huomattavaa... 07.11.
- ***ÄÖÖÄÖÄÄ******* 06.11.
- Jerejerelä 23.10.
- Pakoon... 27.09.
- Havahduksia. 26.08.
- Jee moon ihana. 16.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (2)
- ▶ 2007 (2)
- ▶ 2006 (19)
-
▼
2005 (31)
- ▶ joulukuu 2005 (14)
- ▶ marraskuu 2005 (15)
- ▶ lokakuu 2005 (2)