olit mulle tärkee sekä olit mulle rakas. Olit hyvä ystävä, sä olit mulle parasta.
Noni, sieltä. Taas tää fiilis.
Aina välillä vaa tullee sellane et esim. jostai biisist muistuu kaikkii hyvii hetkii kaikkie ihanien ja tärkeitte ihmisten kans.
Okei tosi ihana tunne sinäänsä, muistot on ihania.
Mutta sitte taas sellane homma, ku on ns. menettäny pari sellasta maailman tärkeintä ihmistä.
Saatan näyttää ulos päin tosi onnelliselta, ja niinhän mää oonki. Oon tosi tyytyväine nyt mun elämää, joiltai osin. Mutta on myös näitä joista ei vaan pääse yli. Aina ku ajattelee paria ihmistä tulee tosi tyhjä olo.
Okei tätä on tosi vaikee selittää, enkä tätä mielellää selittäskää, mutta tuntuu vaa pahalta pitää tää itellää ja ku musta tuntuu että en saa koskaa sovittua.
Ollaa kuljettuu polkuu, oltu mis oltu,
ja sä oot aina ollut ku mulle luotu.
Tulkoon vastaan huoli ku huoli,
mä pidän sun puolii, sä pidät mun puolii.
