IRC-Galleria

kun tammikuussa muuttelen keskustoihin ja otan inter netin vakituiseen käyttöön taasen niin näitä turhia päiväkirjamerkintöjä esiintyy säännöllisin väliajoin aivan helvetisti, ja sekös teitä vituttaa BUAHah

kun viettää istuma-asennossa pitkiä ajanjaksoja tietynlaisella tuolilla (mustat kangaspehmusteet, jotain stupidass materiaalia dunno urgh), niin perse hikoaa -> tukala

nyt on ku kuuntelis dubii ja polttais budii

vaik ei tekiskään niin

huhu, vähän kääntämällä oon skarppina.
mut kuka kääntää en minä jaksa

WEWWEww, hassuttaa.

heikot vakaumukset vaiko avoin mieli

eilispäivän huurteissa, sokaistuina vaeltavat autuaat tietämättömät, ollen kuitenkaan merkittävästikään tyhmempiä kuin ennalta viisaat. mene tiedä.

muut meni nukkumaan mul on tylsää.

tänään oli aluks tylsä päivä, ja sitä lauran kanssa manailtiin runsaasti. tekemistä oli pakko keksiä. siinä sitten laura heitti ässän hihasta, ateenassa olisi kuulemma vuosisadan mahtavimmat reivit. meillä pennittömillä, mutta silti viileimmillä kesäpummeilla ei paljon vaihtoehtoja ollut, matkustustavaksi oli pakko valita tuo surullisenkuuluisa apostolinkyyti.

ei muuta kun sukat jalkaan ja menoks. heitin pikkulenkin ähtärin kautta ja herrasmiehenä heitin lauran reppuselkään. otettiin funkkia ja housea mukaan kasettimankkaan, fiilis oli korkealla ja aurinko paistoi. eukonkannon maailmanennätyksiä rikkoen matkasimme läpi maiden ja merien ja läpi harmaiden kivien, mehän perkule mennään reiveihin ja kukaan ei meiän tielle asetu. kyllä siinä matkalla parin karhun kanssa piti painia, meressä hait vähän häiritsi mutta ne kyllä pelästyi kun vähän räki ja huuteli. jossain vaikeanimisessä baltian maiden lähettyvillä sijaitsevassa valtiossa orjakauppiaat yrittivät kaapata meidät myytäväksi, mutta kun he tajusivat että me ollaan aika huonoa kauppatavaraa, sillä perusteella että me ei sovita heidän normeihinsa, niin rauhassa saatiin lähteä.

jo parikymmentä kilometriä ennen kreikan rajaa kuului basson jyminä. innostus iski meihin, ja päätin ottaa loppukirin. ateenassa oltiin kymmenessä minuutissa, ja löysimme tiemme mahtavimpiin reiveihin mitä maapallo on kokenut. miljoonien ihmisten keskellä musan pauhatessa riehuimme valkoisissa vaatteissa, nauttien laittomista päihteistä ja tärykalvoja tärisyttävästä musiikista. jossain vaiheessa hauskuus saavutti huippunsa, ja loppuillan muistikuvat ovat hyvin pitkälti hämärän peitossa. kotimatkan kulusta ei ole mitään hajua, mutta kotiin kuitenkin päästiin.

sellanen sunnuntai meillä viileimmillä.

mä lähen ähtäriin, ja oon viilein.

oli paras juhannus!

Hey Crab Man! vittu jussi. oon kolme päivää ollu töissä hartwallin pesupisteessä jossa on muutama letkee äijä duunis ja tietokone ja paljo taukoi ja moottoriroclat. ja my name is earl, paras sarja koskaan helkuta.

tänään tein perässä niinku isot pojat ja vein lonkkuu ja sidukkaa kotiin. vaikkei sais. en tajuu miks ku ne kumminki tuhotaan. SAATANA, SIEL ON SATOJA LITROJA KALJAA. kaik pois. turhaa. hö. onneks mä pelastin vähä hyvään käyttöön. kyl neki tuhoutuu täs näinä päivinä ja mä oon humalassa sit.

groovelt tulee hyvää musiikkia ja pari sellasta biisiä tullu jotka on pakko saada. kirjotin ylös.

vittu et randy on letkee, ja yksinkertaisuudessaan vitun nerokas.

*Randy avaa oven*
Earl: Randy?
Randy: No.
*Randy sulkee oven*

ahahahahahaha. onpa taas turhal jätkäl turhat puheet täs. iha sama. muutaman tunnin pääst lähen maailmalle. soittelen kännipäissäni kaikille ja saatan vähä huutaa ja puhua reiästä mun sukassa.

HYVÄT VITUN JUSSIT KAIKILLE SPEDEILLE JA HUORILLE JA KUSIPÄILLE! loput voi imee mun slaikkaa.

tos ei ollu mitään järkeä taas eeeee sekoon. meen ostaan tupakkaa ja sit voisin nauttia foster'sia. MOI