Sen päällä lepää yhden ajan paino.
Jo kovettunut, pinnasta irronnut punainen maali on haalistunut vuosissa.
Viileän liikkeen ympäröimänä katse hakee paikkaansa.
Se löytää pisteen ja sitoutuu valkeaan taustaan.
Värittömyyden ja haaleuden rauhallisuus kietoutuu sieluun.
Valo kirkastuu. Kylmäpintainen hetki alkaa sulaa.
Menneen ja tulevan välille, tähän aikaan kuuluva tuoksu.
Se saa kuulumaan tähän. Puroon. Liikeeseen.
Lepääviltä käsiltä, muutama pisara. Vierivä. Helpottava.
Toinen astuu vierelle.
Hän löytää paikkansa. Alla kylmää, vierellä lämpö.
Piste muuttuu. Aika taittuu. Kaikki muu unohtuu.
Kosketus.
Valo on korkealla, mutta niin lähellä.
Ympäröivä ja horisontti nousee pieninä paloina kirkkauteen.
Kaksi vierekkäin. Vastakkain nojaten. Jääden paikoilleen.
Jääden toisiinsa.