IRC-Galleria

Tässä sitä ollaan, kotona kipulääkityksessä.
Juuri päräytin taksilla päijät hämeen keskus sairaalasta kotiin.

Kuten jo pari päivää sitten mainitsin, kaaduin rinta edellä kiven päälle.
Tänään menin töihin klo: 22:00 ja jouduin olemaan ensimmäisen tunnin yksin.
puolituntia vuoron alkamisen jälkeen rintaa alkoi kiristää ja polttaa.
Jatkoin hommia ja hetken päästää sydän alkoi takoa niin lujaa että tuntui kuin se tulisi ulos rinnasta. Mikään ei pysynyt käsissä niiden täristessä ja alkoi pyörryttää. Jonoa oli ulos asti mutten voinnut tehdä mitään. Oli monta hölmistynyttä katsetta.
Sain soitettua työkaverille joka tuli kiireesti sisään ja ryhtyi palvelemaan asiakkaita. Itse menin takahuoneeseen istumaan jos ambulanssimiehet minut hakivat. ovi oli auki ja asiakkaat katselivat tilannetta ihmetellen. piuhoja oli ympäri kroppaa ja ambulanssilla sairaalaan.
Poltti ja särki rintaa kokoajan ja vieläkin.

Monen tunnin tutkimukset, röntgenit, veret jne. Ei missään mitään näkyvää. Syynä vain se että olin pannuttanut niin lujaa siihen kiveen että kroppa ei kestä mitään rasitusta. Nyt vain lepoa ja särkylääkkeitä viikonloppu. Saikkua tuli tietenkin. Sapetti kun unohdin tupakat töihin... juuri tuollaisessa tilanteessa ja olotilassa tekee mieli vaan vetään hermosauhut.

Näin myös kuolemaa. Jossain päin oli sattunut hirvikolari ja joku nuorukainen kiidätettiin medihelillä sairaalaan. Verta oli ympäri lattiaa ja vanhukset kauhistelivat. Moppaus ja putsaus kesti kauan. Myöhemmin kuulin hoitajien puhetta että kyselinen kiidätettävä olisi menehtynyt. Oli ilmeisesti nuori mies.

Sain paperit ja ohjeet. Soitin taksin ja pamautin heti ensimmäisenä shellille tupakka ostoksille. Siellä tutut kasvot kummastelivat miksen ole töissä. Selitin ja taksilla kotiin. Vihdoinkin se tupakki. Nyt menen vetämään toisen ja sen jälkeen koitan mennä sohvalle rauhoittumaan.

Kummallista että näin kävi...olin lähes täysissä voimissa monta päivää.

Onko päälleni laskettu paino,
jonka alta voin omasta tahdostani vapautua.

Onko tämä polte turvallista,
vai enteileekö se jo tulevasta vaarasta.

Juhlien jälkeen laskeudun tikkaita alas.
Poimin maasta keltaisen ruusun ja asetan sen rintaani.
Saatan osan teistä kotiin ja kävelen jonkun lumeen jättämiä jälkiä pitkin rantaan.

Hymyillen katselen itseäni etäältä, kunnes haihdun hiljalleen horisonttiin.

Ainahan se koskee,
Mutta kaikki sitä ennen koettu on sen arvoista.

Ainahan se murtaa,
Mutta niistä paloista koottu muuri on entistä vahvempi.

Toisinaan voi eksyä,
Kunnes taas löytää valon joka heihastuu polun juureen.

Tosinaan voi harhailla,
Mutta kohdalle osunut polku johtaa sinut taas johonkin.

Ymmärrettyään arvon,
Koottuaan muurin jossa on kaunis portti.
Löydettyään valon,
Astuttuaan polulle jonka päässä elää ikuisuus.

Kuulut siihen tilaan,
Löysit etsimäsi,
Löysit itsesi.

Palasin eilen Lahteen. Tänään olisi ilmeisesti 6 tunnin työvuoro jonka jälkeen parin päivän vapaa. Sitten onkin viikonloppu hommia ja viettämään vappua.
Kroppa on kovilla. Ke,To,Pe,La,Su, Meni dokatessa ja Maanantaina vielä korjattiin olotilaa pienellä pöhnällä.

Keskiviikkoyönä teloin itseni mallikkaasti kun murtauduin omaan kämppääni. Oltiin poikien kanssa viettämässä pokeri iltaa ja saunottiin ja juotiin aamu neljään. Unohdettin avaimet kun päätettiin käydä tupakalla "pika pikaa". Ei muuta kuin ikkunasta sisään ja meinasin pudota lattioille niskoilleni mutta sain rempaistua itseni pöydälle. Tavarat lenteli ja kylkeen mustelmia ja pientä särkyä.

Torstaina oli töissä kymmeneen. 22:30 olin kotosalla ja ruuat oli uunissa kun tuli työkaverilta lyhyt ja ytimekäs tekstiviesti "baariin?". Lähetin takaisin tiedustelut oletko keitolla ja missä. Takaisin tuli tekstiviestiä "Olen Wanhassa ja tilasin sulle ison". Noh, juotiin ja keskusteltiin kunnes päädyimme yhteiseen päätökseen "tänään kunnon koomat". Wanhasta sitten Jaskaan karaokeen ja joraamaan. Keskustelimme naisista ja eipä pahemmin muusta. No musiikista myös aikalailla. Sieltä Onnelaan ja Heavy puolelle Vetämään Iron maidenia ja Sonata Arcticaa oikeen olan takaa. Lähti kovaa ja korkealta. Dokausta ja pöydällä tanssimista lähes kuolleessa baarissa ja loppuyöstä kotiin lepäämään. Hauskaa oli. Ja ensikerralla dogitellaan kovemmin.

Lauantaina Teloin sitten rintani joka kivistää ja ahdistaa hieman. Heittelin Ville kanamunilla ja juoksin karkuun. Noh Ville veti mut kunnon jenkkitaklauksella pihan teräväreunaiseen kiveen rinta edellä ja villen paino päälle. Siihen jäin makaamaan enkä muuta voinnut tehdä kuin ähkiä sikiöasennossa. Myöhemmin sain itseni rauhoitettua ja pääsin saunomaan.

Lauantainahan oltiin siis juhlimassa Isoisän...Papan syntymäpäiviä. Kaveri täytty 80-vuotta ja eikä uskois. Teräs pappaa vois luulla vaikka 70-vuotiaaks. Juhlat järjestettiin Vanhalla teatteritalolla ja minä, isä ja muita vastasimme juomatarjoilusta. Onhan se sanomattakin selvää että makutestejä, laaduntarkistuksia ym. tuli tehtyä kokoajan ja sitä oltiinkin pienessä maistissa. Mutta kuvaaja veti pohjat. Alunperin juhlia kuvaamaan piti saapua ystäväni jolle oli tarkoitus maksaa palkkaa. Mutta lopulta ukko ja isoukko päätyivät sukulaismieheen. Reiskahan oli ryypänny jo muutaman päivän eikä saannut sitä katkaistua juhliin. Kameramiehen akku oli lopussa kokoajan ja puheet jäi kuvaamatta. Jostainhan se löysi vanhan jatkojohdon ja sitä viritteli ja meinasi kokoajan kaatua johtokasaan. Pokka ei pitänyt millään ja kaikki revettiin oikeen kunnolla. Kamera napsahti päälle samaan aikaan kun puhe oli ohi ja taputus alkoi. Myöhemmin löysin kuvaajamme eteisestä kuvaamassa kattoa ja lattiaa. Esiintyjiä kuvatessa loppuitaas akku ja sen ladattuani toin sen udestaan herralle. No ei taas kaan tullut kuvaamisesta mitään kun kuului kuvaajalta valitus että kamerassa on jotain vikaa. Nappasin kamerasta menu- valikon ja kontrastinsäädön pois päältä, painoin Reciä ja sanoin "osota vain tuohon suuntaan". Akku loppui taas hetken päästä ja minä pistin sen lataukseen ja selitin tilanteen kuvaajalle. Tovin kuluttua kuuluu salissa huuto, "kamera on varastettu!" siellähän se jannu mesosi. Noh näytin hänelle kameran ja sanoin että turvassa on ja siinä ole hyvä. Noh, sitten huomasin että hänellä roikkui kaulassa kameralaukku. Samalla paikalle tuli paikallinen isäntä jolta kuvaajamme oli ottanut kännipäissään kameran ja väitti sitä nyt omaksi ja kiroili niin perkelesti. Omistaja sai ilmeisesti kameran napattua mutta laukku jäi meille. Tämä Enomies, kuvaajamme veti kyllä sellaisen roolisuorituksen joka muuttui kummelista- pulkkisen kopiovastaavaksi.

Itselläni piti kiirettä aikalailla koko illan. Olin saannut "sativastaavan" tittelin ja hoidin juomatarjoilua muutaman ystävän kanssa. Maisteltuahan tuli itsekkin siihen malliin että hyvät humalat pukkasi päälle. Kun Teatteritalo hiljeni oli aika siirtyä paikalliseen jossa vietettiin railakkaita hetkiä kossuvichyjen ja oluiden parissa. Jossain vaiheessa havahduin kun tiedustelin portsarilta miksi hän kantaa ystävääni kurkusta ylös rappusia. Villehän se siinä oli kovaa kyytiä lentämässä ulos kunnes sanoi puolessavälissä rappusia pokelle "Haluutko sä oikeesti turpaas?" Noh poke irrotti jostain syystä otteensa ja päästi meidet takaisin riekkumaan valomerkkiin asti. Baarista lähtiessä eteen karautti taksi johon survoutui uskomaton määrä jatkoille lähtijöitä. Ville änki mukaan ja me jäätiin naureskeleeman kun taksi hävisi näkyvistä. Oma taksi saatiin minuutin kuluttua ja kun sillä oltiin lähdössä omille jatkoille kävelikin Ville jo vastaan tiellä. Oli ilmeisesti heitetty ulos.

Mökillä sitten sauna kuumenemaan ja 60% vodkaa naamaan. Uskomaton suoritus. Aina kun pysähtyi niin meinasi sammua joka jannu. Sitten sain tämän uskomattoman idean heitellä poikia kananmunilla ja seuraavaksi sainkin tämän rintaniittauksen. Pukupäällä sitten toikkaroin hakemaan järvestä vettä ja yhtä äkkiä havahduin kun makasin järvessä. Lähti sitten talviturkki siinä rytäkässä. Saunottua sitten tuli ja sammuin jo hetkeksi saunaankin ennen kuin minut sieltä heräteltiin.

Seuraavan päivänä oli rääpijäiset ja vedettiin sahti talolla. Rinta oli sen verran kipeä että kun sohvalle menin en meinannut päästä enää ylös. Autolla baariin ja kaljaa koneeseen. Sauna päälle ja kaljaa ja konjakkia koneeseen. Jossain vaiheessa yötä sammuminen sohvalle.
Seuraavana päivänä tarkoitus oli lähteä hartolaan syömään. Kyllähän se onnistui mutta ruokailun jälkeen eksyttiin kulkemaan pikkukyliä autolla ja matkaa kertyy noin 100 ylimääräistä kilometriä. Karttaa piti jo tutkia ja bensa alkoi loppua. Luhangalta löysimme sitten bensamittarin ja kaupan josta ostimme elämäänsä kyllästyneeltä nuorelta naiselta olutta. Kait se oli tylsistyneenä ravistellut niitä pulloja ja laittanut takaisin hyllyyn.

Lopulta pääsin sitten lahteen eilen n. 17:30 ja paukkasin ensimmäisenä Oldiin "lahtelaistumaan". Isoa A:ta upposi mainiosti alas ja Joonaksella vielä pullokaljaa.
Hieman Burn Outia ja sitten kotiin lepäilemään. Tässähän tämä taisi olla. Pitkä teksi tuli vaikka jätinkin kaikki yksityiskohdat pois.

Hauska viikko kertakaikkiaan...kiitos siitä.

klo: noh, turha sitä on tähän laittaa. Näkyy kuitenkin tuossa.
Helvetin hieno baari ilta ja silmien avaaja.

---

Jos en myönnä, olen mykkä vailla päämäärää.
Jos en todista, etsin suuntaa sinusta.

Jos en tiedä, koen elämäni aukenevan.
Jos en usko, onko millään merkitystä.

Haluan lainata sinulle tanssin.
Haluan omistaa sinulle tanssin.

Mitä minä tahdon, mitä minä haluan.
Sydämestäni tahdon, mitä minä haluan.

omistaa sinulle viimeisen tanssin.
Jos et usko tähän tanssiin, mitä sinä haluat.

jos et tanssi, mitä minä odotan.

Sinua haluan, sinua odotan.
siis tanssi, tai minua odota.

meitä odota.

Aleksanterinkadun varrella kasvaa suuria lehmuksia.
Lasi taivuttaa näkökentän viivamaiseksi uneksi.
Kaksi naakkaa laskeutuu oksalle teroittamaan nokkiaan ja syöksyy mukulakiviin.
Ruoste on kietoutunut näyttäväksi väriksi.
Varjojen reunoissa on kellertävä sävy.

Kaksi keskustelua ja kupissa viipyvä lämmönlähde.
Mustalle kumille piirtynyt aika.

Ikä ja kokemus.

Kun elämä huohottaa niskaan,
kerätkää minulle kolehti jonka asetatte eteeni.
Sieltä poimin pienimmän kolikon, jottei egoni leijuisi pois.

Se on pelastukseni.
Nyt tarvitsen unta.

Pelon hivellessä niskaani, esitän kysymyksen, mutta hän ei vastaa.
Enkä kuule lausettakaan, kun odotan hiljaa.

Epäily koskettaa minua ohikulkumatkallaan, hellästi, itävin käsin.
Se jättää jotain minulle, minuun sulautuvaa, minussa kasvavaa.

Annanko siis itseni, tai edes sen palan joka kantaa rauhaani.

Olenko vanki, jos sinä olet vapauttajani.
Olenko siis eksynyt, löydänkö oikean tien.
En ehkä usko rakkauteen, mutta siihen johtavan polun näkemiseen.

Bänditilat ovat nyt varmistuneet ja varmaan ensiviikolla päästään tykittelee.
Huomenna biisin vääntöä ja kirjallisuudesta puhumista.
Runokirja projektia pitäisi aloitella Laurimuksen kanssa.

Nyt on vedettävä jotain villaista päälle ja suunnattava kaupunkiin kahville ja ostamaan tupakkaa.


If i could see, if i could walk and breath.
I would say to you, wrap yourself, fuck up.

Yeah, so fucking sentimental.
Trap yourself up, go to sleep.

If i could see, ive would walk to you and bleed.
Bleed my blaims up on the skys.

Still so fucking sentimental.
Fucked up, just go to sleep.

Define, Devine, Redefine...

Hiipuvalla valolla leikkivä henkäys.
Yhteys ja kosketus.

Mustalle kankaalle ripotellut tunteet.
Pieninä, juovina ja pisteinä.