IRC-Galleria

Vaikka rahvaan ruuaksi raakattu härkäpapu sointuukin sulavasti supisuomalaisiin juures-sapuskoihin, muotoutuu tuo viehättävä virnakasvi moneksi.

Joulu oli ja meni sen kummemmitta kommelluksitta. Sain lahjaksi mm. villasukat, tehosekoittimen, pari paitaa, Love-kirjan ja pesukoneen! Ruoka oli hyvää mutta vatsa meni kuralle. Oon nyt joustanut veganismista vähän esim. konvehtien muodossa, mutta eiköhän tässä taas skarpata kun arkeen palautuu.

Joulupäivänä meni Kikka-remixin tuhannen latauksen haamuraja rikki. Kuus gigaa liikennettä. Koskahan tulee noottia hostaajalta?

Sitten sain kans Make-sedältä senkin. Siis senkki, sellainen huonekalu. Senkin roudaukseen tarvittiin peräkärry, ja sitä pitää lähteä palauttamaan huomenna Porvooseen. Olisin halunnut olla kotona vähän pidempään...

Torstaina on keikka, Flam-klubilla Kuudennella Linjalla. Mukana myös Toni Aalto ja Mekaanikko. Vapaa pääsy, auki 21-03. Tervetuloa <3

Näin eilen ketun. En tarkoita kaakaon pinnalle muodostuvaa äklöä kalvoa, vaan ihka-aitoa eläintä, Vulpes Vulpes. Ikkunasta, suoraan tästä tietokoneeni äärestä, keskellä kirkasta päivää. Aluksi luulin sitä naapurista karanneeksi koiraksi, joka on kerran aiemminkin jolkotellut taloni ohi. Pian kuitenkin tajusin että sen täytyy olla kettu: turkki oli punaruskea, rinnassa vaalea laikku, häntä tuuhea ja pitkä, ja liikehdintä ei niinkään koiramaista vaan ... villieläimellistä.

Punanuttu oli ilmeisesti metsästänyt jonkin pienjyrsijän tyhjillään olevan naapuritalon pihasta, se tonki ja hypähteli hauskan näköisesti saaliinsa kimpussa. Siinä se ruokaili noin minuutin ja lähti kupu täynnä myyrää tepastelemaan pellolle muina kettuina. Hei vaan, kaitakuono repolainen!

Olen nähnyt ketun puolen vuoden sisään jo kolme kertaa. Ensimmäisen kerran kesällä stadissa Pakilan tienoilla yöllä pyöräillessäni ja toisen kerran tien poikki auton valokeiloissa juosta vilahtaen. Tätä aikaisemmin en ole kettua nähnyt kuin jossain eläinpuistossa. Aika jännää?

Tuntuu siltä, että useat tämän kaltaiset havainnot saapuvat ihmisen elämään yllättävänä rykelmänä. Saattaa kulua kymmeniä vuosia niin että joudut vain katselemaan kirjoista tai telkkarista revontulia, tähdenlentoja, alastomia tyttöjä, kettuja... Lista on loputon. Sitten yhtäkkiä sellainen pläjähtää livenä verkkokalvoillesi. Ja tyypillisesti tämä tapahtuu pian uudestaan, vieläpä useita kertoja. Sitten siinä ei olekaan enää mitään erikoista. Nyyh.

1) Auto saatiin vedettyä ojasta naapurin isännän traktorilla! Ei damagee!

2) Levypaketti tuli! Iha parast!

1) Huipulla

Mun Kikka-remix sujahti hetkessä Klubituksen amatöörituottajapalstalla listaykköseksi - vuorokaudessa yli 300 kuuntelukertaa.

http://www.klubitus.org/musiikki.php?id=1523

2) Ojassa

Peilikirkas tienpinta yllätti minut - samalla tiellä jolla kerran aiemminkin meinasin jo pyllähtää ojaan. Ajoin tällä kertaa erityisen varovaisesti, mutta en siltikään ilmeisen tarpeeksi. Refleksinomaisesti painoin jarrua kun auto lähti iljanteisella suoralla lipumaan väärään suuntaan ja seurauksena oli vaan lisää liirtoa vielä väärempään suuntaan, eli mierontielle. Onneksi vauhti ei ollut kova ja pientareella oli lunta pehmittämässä. En usko että peltilehmäni otti pahasti vauriota, mutta ei sitä enää sieltä ylös ajamalla saanut, syvemmälle vaan uppos. Naapurin isännän kanssa olis tarkoitus mennä aamulla hinaamaan audia takaisin kaidalle tielle - kaivinkoneella!

Supa-kiitokset vielä Frogille joka heitti minut kotiin.

Nyt taas ruokamaailmaan.

Ekaksi kerron että kävin ostamassa valurautapannun! Mun teflonpaistinpannu vaihtui jossain muutossa wokiksi, ja viimeisimmässä muutossa wokki vaihtui teräskattilaksi. Kattiloita oli ennestäänkin jo kolme. Oli siis syytä hankkia paistinpannu, ja kävin hakemassa Säästö-Pörssistä 3,5 eurolla vanhan kunnon valurautapannun. Käyttöönotto vaati vähän kärsivällisyyttä; ensin siitä piti käryttää varastorasvat pois, sitten öljytä ja vielä kuumentaa, mutta nyt se on hyvä. Vaikka se on pieni pannu niin se painaa silti tosi paljon! Ja kahva kuumenee käytössä niin että siitä täytyy muistaa ottaa kiinni aina pannulapun kanssa, tai tulee palovamma. Mutta valurautapannu tuntuu aidolta ja sopii puuhellalle kuin nyrkki perseeseen. Lisäksi vielä silmiini osui jonkun hienon amerikkalaisen nettilehden sivuilta artikkeli jossa joku kokkiguru kehuu valurautapannun paisto-ominaisuuksia maasta taivaaseen. Kyllä nyt on hyvä mieli siitä että sain noin halvalla täydellisen pannun!

Tokaksi en sit kerrokaan enää mitään. Hähä.

Weekender-updatet jäi kirjoittamatta, mutta tiivistelmänä lauantaipäivästä mainittakoon maakellarissa käynti, vuorelle kiipeäminen, tyhjän paperin tuijottelu, sähikäiset, musan diggailu pimeässä ja karjalanpiirakoiden valmistumisen odottelu. Eli huisin kivaa oli!

Tänään satoi pirusti lunta. Mun piti käydä ruokkimassa kaverin kissaa Kiskossa, ja olikin jännää ajaa noita pikkuteitä kun lunta oli paljon eikä sitä oltu aurattu pois. Tuli ihan Juha-Kankkunen olo. Meinasin kerran tömäyttää penkkaankin mutta autokoulun liukkaan ajon harjoittelusta oli jäänyt kai jotain selkäytimeen ja tiukka ohjausliike pelasti! Muuten on kyllä kivan näköistä kun on lunta. Olispa kamera.

Muuten sit ei kuulu mitään erityistä, huomenna meno taas HESAAN sopimaan joulukuun töistä ja lauantaina on keikka Taidekoulu Maan pikkujouluissa. Yöpaikkoja saa tarjota välillä torstai-sunnuntai, mieluiten tietty söpön tytön vierestä.

Noni täs nyt tapahtumat tähän asti paikallista aikaa norjassa: poikulit on haettu Karjaan rauta-asemalta, käyty kaupassa ostamassa pipareita ja saunottu. Koirulikin saatiin ujutettua mukaan saunaan kun lämpö oli aluksi lempeä kuin linnunmaito. Lopulta tataari kuitenkin savusti itsensä pois pelistä. Mulla ja Lennellä on tainnut vuosien saatossa syntyä ns. tolee korkeisiin lämpötiloihin jo sen verran, ettei sieltä pätsistä heti ulos putkahdetakaan. Korkeintaan hakemaan lisäkaljoja, jotka unohtui pakata peruskaljojen oheen.

Sit kun päästiin torpalle, ni tehtiin pannari. Resepti oli aika summittainen ja puutteellinen, kiitokset vaan sinne kotiaidit.netin suuntaan???!! Iha nasevan makuinen lätky siitä silti kehkeytyi, kun sen imaili omppusormelaadin ja mustaherukkajäbän kaa. Varsinkin kun taustanaurut kuunneltiin Benny Hill Golden Greatest -koosteen ääniraidalta itse kuvamateriaalia sivusilmällä vilkuillen. Tämän LU-wendin pääartistihan toki on herra B. Hill, jonka vitsikkyyden sateenkaarihohdosta aiomme ammentaa huomispäivän aktiviteetteihimme pateettisen eetoksen.

Täältä tähän.

Nyt on perjantai, eli sikasiistii.

Nimittäin LU-PIKKU-JOULU-WEEKEND alkaa tänään!

Lenne, Turre ja Jari tulee kylään. Aion tehdä hernekeittoa niille, täytyy laittaa nyt herneet likoamaan. Sit piereskellään. Tämän lisäksi ohjelmassa on ainakin saunomista, kaljan juontia, munien kaivelua ja ympäristön tarkkailua.

Päivitän tänne uusimmat kuulumiset jahka.

Kävin eilen ostamassa 165 litraa turvemultaa ja tänään tein siitä kukkapenkin. Istutin sinne jotain kukkasipuleita, en muista mitä. On sitten nastaa keväällä katsoa mitä niistä putkahtaa! Loppusilauksena silppusin halkojen hakkuussa liiterin pohjalle varissutta puunkuorta katteeksi. Katetta tarvii kyllä aika paljon, vaikka mun kukkapenkki on vain muutaman neliömetrin kokoinen. Onneksi kevääseen on vielä aikaa.

Sitten tuli nälkä, ja tein rastapastaa. Nimi syntyi siitä kun kastikkeessa oli kivasti vihreää, keltaista ja punaista tasapainossa. Vihreä tuli parsakaalin kukinnoista, keltainen kurkumalla värjätyistä tofupaloista ja punainen paprikalla värjätyistä tomaatinpaloista. Ainoa moka ruuassa oli liiallinen suolaisuus, kun laitoin ensin sellerisuolaa, sitten unohdin sen ja laitoin ruususuolaa ja sit lopuksi vielä vähän soijakastiketta.

Muistatteko muuten kuningas Solomonin, joka ovelasti kellisti Etiopian kuningatar Sheban vuoteeseensa suolan avulla. Sheba oli vierailulla Solomonin luona ja he olivat tehneet diilin ettei kumpikaan ottaisi toisen omaa luvatta. Viimeisenä iltana Solomon oli pyytänyt kokkia laittamaan ruokaan erityisen paljon suolaa. Tämä johti siihen että kuningatarta alkoi yöllä janottamaan niin vietävästi, että hänen oli pakko hipsiä Solomonin huoneeseen, jossa tiesi olevan vesikannun. Solomon esitti nukkuvaa ja Sheba otti vaivihkaa vettä, syyllistyen samalla sopimusrikkomukseen. Tämän seurauksena Sheba ja Solomon TEKIVÄT SITÄ !!??! Aika törkee juttu.

Ne sai siis lapsenkin mutta en mä tiedä mitä siitä sit tuli, jotain karvaa kai.